lauantai 19. joulukuuta 2009

Lunta!

Tällaiselta näytti meidän kulmilla eilen illalla ja tänä aamuna, eikä siis vielä olla Suomessa!



maanantai 14. joulukuuta 2009

Pikkujoulut


Viikonloppu sujui mukavan jouluisissa tunnelmissa, sillä tänä vuonna järjestimme meillä perinteiset suomalaiset pikkujoulut. Perinnettä on pidetty yllä jo kahdeksan vuotta naapurikaupungin italialais-suomalaisten perheiden kanssa, kokoonpano vaihdellen vuodesta toiseen. Tällä kertaa oli koolla kahdeksan aikuista ja seitsemän lasta, iältään kuudesta kuukaudesta 12-vuotiaaseen. Hieman oli ahdasta saada kaikki ruokailijat pöytään, mutta tunnelma oli korkealla ja lapsilla kivaa.

Järjestäjän vastuulla on kinkun paistaminen ja perinteisesti vastuullani ovat myös peruna- ja porkkanalaatikot. Kinkku onnistui yllättävän hyvin, vaikkei sitä suolattukaan ties minkä perinteisen kaavan mukaan päiväkausia. Pöydässä oli tietysti myös rosollia, lohta ja karjalanpiirakoita, jälkiruuaksi riisipuuroa luumukiisselin kanssa, pipareita ja joulutorttuja. Joulupukkikin kävi jättämässä oven taakse lahjasäkin lapsille. Pukin tulohetki ajoitettiin strategisesti, kun kaikki olivat saaneet ruokaa vatsaansa ja kun meteli ja jouksuleikit yltyivät aikuisten kestokyvin äärirajoille.

Tänäänkin ateriamme taitaa sisältää kinkkua ja muuta jämäruokaa, loppu taidetaan laittaa pakastimeen ettei ihan kyllästytä, sillä jouluksi suuntaamme kuitenkin Suomeen perinteisten herkkujen ääreen.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Jotain jouluista


Aloin jo vähän huolestua, että mitä tästä joulun odotuksesta tulee, kun joulukuu alkoi eikä edes joulukalenteria oltu hankittu. Nyt on sitten tilannetta korjattu, pipareita leivottu ja viimevuotinen joulukuusi rahdattu takapihalta sisälle ja koristeltu. Kalenterikin löytyi pienen etsinnän jälkeen, valinnanvaraa ei juuri ollut, joten piti ottaa seimiversio. Perinteiset suomalaiset pikkujoulutkin on sovittuna muutaman naapurikaupungin tuttavaperheen kanssa ja ne pidetään meillä ensi lauantaina. Kinkku on tilattuna. Askel kerrallaan siis virittäydymme joulun odotukseen ja tunnelmoimme pipareiden ja kynttilöiden kanssa.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Haasteellista musiikin kuuntelua

Arkitehti lähetti haastavan musikaalisen haasteen: mitä musiikkia olen kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana, kymmenen levyä tai kappaletta. Itselleni tämä ei ole mikään yksinkertainen tehtävä, sillä ensinnäkin en päiväkausiin välttämättä kuuntele tietoisesti musiikkia, vain radiota autossa, ja toisekseen kuten tässä taannoin totesin, en ole kovin musiikkitietoinen, vaan kuuntelen musiikkia inspiraation ja tunnelman mukaan. Musiikkimakuni on siis sekalainen kokoelma vähän kaikkea, tilanteen mukaan.

Päätin kuitenkin käyttää haasteen hyväkseen ja kuunnella lyhyillä automatkoillani hanskalokeron cd-varastoa radion sijasta ja tänä iltana leivoimme pojan kanssa piparitaikinaa kotona musiikin säestyksellä. Musiikki valikoitui siis autokokoelmasta ja sellaisista levyistä joita temppuileva kotistereomme suostui soittamaan. Aikavälikin venyi väkisinkin pariin vuorokauteen. Jokaiselta esittäjältä kuuntelin useampia kappaleita, joten eiköhän määräkin tule täyteen. En valitettavasti onnistunut kopioimaan videoita suoraan tekstiin, kun ei ole tullut harrastettua sellaistakaan puuhaa aiemmin, mutta linkitetty on.

Joskus tämäkin iskee, ehkä siihen pieneen osaan pohjalaista verenperintöäni, kuulostaa ronskilta kaikki nuo "ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa" ja "rakastaa nää elämät roskiin".

Toisenlaisiin tunnelmiin pääsee Nicole Willisin mukana, taustalla hauskasti välillä lapsen itkua, joka ei kylläkään linkissä kuulu. Helsingissä tuotettua soulia.

Sitten taas hieman suomalaista naislaulajaa.

Julieta Venegas saa aina jotenkin hyvälle mielelle ja rennon tunnelman aikaan.

Suomalainen kamarimusiikkorkesteri Battalia ja heidän Italian Early Baroque ei tuottanut tuloksia youtubissa, mutta ehkä tämä toinen tulkinta yhdestä levyn kappaleesta päästää kuitenkin tunnelmaan.

Laitetaanpa vielä loppuhuipennus musiikilliseen sekasoppaan, johon kyllä mahtuisi vielä paljon muutakin ja sulassa sovussa.

Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa siihen tarttua.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Ekoajatuksia jouluisissa tunnelmissa


Eilen tarkistin pojan tarharepun ja sieltä löytyi keltainen lappu. Olen yrittänyt muistaa tarkistaa viime aikoina repun säännöllisesti, sillä sinne tädit laittavat tiedotuksia, viimeksi meni kokonaan ohi kokouskutsu vanhempien edustajan valinnasta johtokuntaan. Ajattelin että lappu olisi vihdoin ruokailumaksulomake, mutta se olikin kotikunnan muistutus kuinka vähentää jätteitä Eurooppalaisen teemaviikon puitteissa.

Päätin siis tehdä itsekin lupauksen jätteiden vähentämisestä jouluisissa tunnelmissa. Joululahjoista syntyy aina kamala paperivuori kiiltäviä ja värikkäitä lahjakääröjä, joista ei oikein tiedä soveltuvatko ne paperinkeräykseen eikä niitä voi oikein polttaakaan tiesminkä väriaineiden takia. Päätin siis tänä vuonna hankkia ekologista lahjapaperia, jonka voi käyttää saunan sytykkeiksi, kun kerran Suomessa joulua vietetään. Suuri osa lahjoista on vielä hankkimatta ja paperi myös, mutta hyvä aloittaa suunnittelu ajoissa.

Nyt on riennettävä sekoittamaan riisipuurua, pojalle kun tuli tänään joku puurohimo. Halusi välipalaksi puuroa ja vaati sitä vielä lisää, joten päätin keitellä kunnon riisipuuron. Siitäkin tulee vähän jouluinen olo, kanelia vaan päälle ja herkuttelemaan!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Junaretki ja Chagall


Lauantaina jatkui ihmeen ihana lähes keväinen ilma, joten meidän Pisan retkemme osui sopivaan päivään. Teimme treffit Firenzessa asuvan tuttavaperheen kanssa junaan, kumpikin tuli omasta suunnastaan ja Empolissa nousimme heidän kanssaan samaan junaan. Junamatka oli lapsille mukava kokemus ja vaihtelua kaikille, ei ainakaan tarvinnut parkkipaikkaa etsiä.

Suuntasimme ensimmäisenä Piazza dei Miracolia kohti ja kävimme katsastamassa kaltevan tornin tilanteen. Siellä se edelleen oli pystyssä ja kallellaan, nykyään ilman mitään rakennustelineitä ja sinne pääsee kipuamaan huipullekin. Sitä ei olla koskaan kokeiltu eikä siihen ryhdytty nytkään.
Sen sijaan nautimme auringosta ja pojat juoksentelivat vehreällä ruohikolla, sillä osaa jossa se on sallittua. Nurmikolla juoksenteli myös japanilainen hääpäri kuvaajan seuraamana. Olin taas vähän laiska kuvaaja enkä näköjään napannut yhtään kunnollista kuvaa tornista tai Duomostakaan, vaan nurmikolla leikkivistä lapsista itse mukavasti kirkon rappusilla istuen.



Lounaan jälkeen ohjelmassa oli pääkohteemme eli Chagallin näyttely. Molemmat lapset olivat nukahtaneet rattaisiin, joka meidän pojan kohdalla on harvinaista. Valitettavasti näyttelyyn ei saanut viedä rattaita eikä tietenkään ollut museon puolesta rattaita tarjota. Ei auttanut muu kuin isin ottaa nukkuva poika syliin ja puoleen väliin näyttelyä uni maistui isin olkapäätä vasten. Tuttavien unilta herätetty poika kitisi sylissä ja juoksenteli pitkin saleja. Ei kovin lapsiystävällinen organisaatio.

Joka tapauksessa näyttely oli hieno, Chagallin värit olivat upeampia kuin muistinkaan, vaikkei näyttelyssä kovin paljon suuria öljymaalauksia ollutkaan. Ihana päivä kaiken kaikkiaan, väsyneinä mutta tyytyväisinä palasimme illalla kotiin.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kielipohdintoja

Pippurilta ja myös Arkitehdiltä nappasin tällaisen tehtävän.

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

- Mun siskon punanen mekko mahtuu myös mulle.
- Tarviiksää apua kirjotustehtävässä, jonka maantiedon ope anto?
- Okei, tehään niin ku sää ehdotit.
- Mummu sano et se hakee meiät noin varttia vaille kuus.
- Mää meninki Helsinkiin bussilla ku myöhästyin junasta.
- Ooksää nähny missään isoveljen kännykkää?
- Ostiksää sen hameen mikä me nähtiin viime viikolla H&M:ssä?

Tehtävän miettiminen kirvoitti pieniin kielipohdintoihin. En tiedä näkyykö lauseista alkuperäni, en ole koskaan tiedostanut puhuvani kovin murteella, mutta ehkä sittenkin jonkin verran. Kosketus suomen kieleen on viime vuosina löystynyt, kieli ei enää samanlailla uusiudu, joitain uusia sanoja en yksinkertaisesti tiedä suomeksi, välillä ovat sanat hukassa ja oikeakielisyydestäni en aina enää tiedä. Kieli tuntuu tökkivän, siksi onkin mukava kirjoitella blogia ja koittaa ylläpitää suomen kieltä.

Italia on arkikieleni, mutta tiedän kyllä että siitä ei voi koskaan tulla täydellistä. Vaikka yleensä ihmisen kehuvat sujuvaa italiaani, siitä kuitenkin jossain vaiheessa kuulee että olen ulkomaalainen, ja viimeistään naamasta näkee että olen jostain muualta kotoisin. Puheestani kuulee myös että olen aina asunut Toscanassa, puhun väkisinkin murteellisesti ääntäen. Toisaalta useat kollegani ovat Etelä-Italiasta kotoisin, ja mieheni toisinaan huomauttelee että viljelen puheessani sieltä peräisin olevia sanoja.

Englannin kielen taitoni taas on selvästi täällä ollessa rapistunut. Sitä tulee käytettyä vähemmän ja huomaan "italialaistavani" joitain englannin sanoja. Täytyy miettiä enemmän miten joku sana kirjoitetaan ja onko tämä nyt varmasti englantia. Italialaiset olettavat että Pohjois-Euroopasta kotoisin olevat puhuvat englantia jos ei nyt ihan kotikielenä niin melkein. Suomalaisena menen siis automaattisesti täydellistä englantia puhuvien joukkoon! Vaikka puhunkin englantia huomattavasti paremmin kuin italialaiset keskimäärin, olen alkanut pohtia että ehkä pitäisi tehdä jotain englannin kohentamiseksi, jotta mielikuvat vastaisivat enemmän totuutta...

maanantai 9. marraskuuta 2009

Sohvaelämää


Yskää, köhää, räkää, kuumetta, kipua ja väsyä. Siinä kiinnostava viikonloppuohjelmamme, kun pojan kanssa olemme viettäneet sohvaelämää ja isi on passannut. Influessa, oli sitten mitä lajia tahansa, on näköjään saapunut tännekin, sillä tällaista kuumetta en ole kokekunut vuosiin. Tänään olen vihdoin noussut vähän enemmänkin sohvalta, tehnyt pieniä askareita, vaikka väsymys edelleen painaa. Piirrettyjä on nähty niin paljon että kodin dvd-valikoima alkaa olla loppuun kulunut eikä television tarjonnan varaan voi laskea. Eilen illalla tuijotettiin jopa arabiankielistä ilmaiskanavaa kun tuli niin kivoja piirrettyjä.

Ulkoilmaa ei olla kuin ovenraosta haisteltu päiväkausiin. Vessan ikkunasta vain ihailin hienoja syksyisiä auringonlaskun värejä.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Aikaa


Sateisen tihruinen harmaa ja kolea maanantai. Ellei harrasta jotain fyysistä puuhastelua, on sisätiloissakin kietouduttava useampaan vaatekerrokseen. Viritin kamiinaan jo tulen, ja mietiskelin tulen loimuja katsellessa.
Nyt sattuu olemaan taas sellainen vaihe että on aikaa. Se ei valitettavasti ole sittenkään vain positiivista, on kylläkin aikaa ja intoa päivittää blogia useammin, mutta samalla on vähemmän töitä ja enemmän aikaa jota ei kuitenkaan osaa käytää niin, että siitä jäisi jotain jälkiä, "tehokkaasti" ja "hyödyllisesti".

Vuosikin kuluu kohti loppuaan, jonkinlainen rajanveto on taas edessä. Tulevaisuuden suunta on auki, epävarmuus jatkuuko osa-aikainen työ ja haluanko sen jatkuvan, mitä muuta sen lisäksi, täytyisikö ryhtyä etsimään kokonaan muuta työtä ja mitä, vai pitäisikö sittenkin perustaa oma yritys...
Lisä-aika ei siis tee mielenrauhalleni pelkästään hyvää, kaikenlaiset ajatukset ja suunnitelmat alkavat kaihertaa mielessä. Ja sitten taas toisaalta, elämänfilosofiaani kuuluu, että on oltava aikaa itselle vain olla, antaa ajatusten kulkea, nauttia tästä hetkestä ja pienistä asioista.

Aikaa sanasta tuli mieleeni Aki Sirkesalo, jonka kuunteleminen taustamusiikkina ei nyt ainakaan piristänyt mietiskelevää mielentilaani, mutta ehkä se kuitenkin luo uusia ulottuvuuksia ja sopii tunnelmaan. Liitettäköön loppulauseeksi viime säkeistöt biisistä Aika vuodelta 1996:

Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan

En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Trekking urbano


Eilen illalla osallistuimme Trekking urbano -tapahtumaan. On mielenkiintoista tutustua kotikaupunkiinsa joskus oppaan kanssa, aina aukenee uusia uusia asioita ja paikkoja joihin ei ole aikaisemmin kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Kaupungilla näkyi Halloweenin hengessä myös melkein oikeita noitia. Kylmä ei ainakaan tullut kävellessä, ja öinen kaupunki tarjosi hienoja näkymiä.

Tapahtuma oli saavuttanut suuren suosion, lähdimme viidennen ryhmän mukana ja kussakin ryhmässä oli ainakin lähtiessä paljon väkeä, joista osa karsiutui parituntisen kierroksen mukana. Itsekin lähdimme lopulta vähän kesken pois, nälkä alkoi kurnia mahassa ja meillä oli treffit tuttavapariskunnan kanssa pienessä osteriassa, jossa nautimme trekking-menun.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Kotipäivän pikaruokaa

Tänään oli vaihteeksi mukava kotipäivä, sairaslomalaisen pojan kanssa. Tarhaan totuttelu näköjään vatii veronsa, jatkuvan nuhan seurauksena tuli korvatulehdus. Tiistaina poika oli varsinaisesti oikeasti kipeä, oli kuumetta, korvaan sattui ja nukkui koko päivän. Lääkäri antoi antibioottikuurin, seuraavana päivänä olokin oli jo aika pirteä, mutta tarhaan palataan vasta maanantaina.

Sitä aina kuvittelee ehtivänsä tehdä vaikka mitä tai nauttia vapaasta ajasta kun on kotona. Aikaa ei sitten kuitenkaan riitäkään kaikkeen ja kiirus tulee saada lounas valmiiksi ajoissa. Kun kerran blogini on niin ruokaisan niminen päätin tänään kokeilla ruokakuvausta. Onneksi oli myös kuvausapulainen mukana, eihän sitä muuten olisi ehtinyt samalla laittaa ruokaa ja kuvata sitä.

Olen tottunut laittamaan vain nopeaa ja helppoa ruokaa, reseptit omasta päästä. Monta pataa samaan aikaan tulella ja keittiö sen jälkeen kuin hävityksen jäljiltä. Keittokirjat ja ruokaohjekansiot jäävät yleensä koskemattomiksi enkä ole viime aikoina oikein panostanut kulinaristisiin erikoisuuksin.
Niinpä tänäänkin oli vuorossa peruspastaa lempiaineksista (kesäkurpitsaa, salsiccia-makkaraa) ja helppo pääruoka kananrintaviipaleista, jotka maustettiin kuivatuilla provencen yrteillä, kieriteltiin korppujauhoissa ja paistettiin öljyssä.



Koska päätin viime hetkellä käydä ostamassa tuoretta leipää lähileipomosta, fenkoli-lisukkeeni vähän kärähtivät ja apuun otettiin valmiita pakastevihanneksia mikrossa.



Pasta toteutettiin kuullottamalla ensin valkosipulia oliiviöljyssä, sitten pannulle ohuiksi leikatut kesäkurpitsat ja salsiccia paloina. Yleensä lisään tähän sörsseliin ruokakermaa, mutta kun sitä ei ollut, pasta kruunattiin yhdellä munalla joka lisättiin kypsän pastan kanssa ja pyöräytettiin nopeasti carbonaran tapaan. Penne pastat pääsivät loppumaan, joten sekaan laitettiin vähän fusilleja. Oikein hyvää tuli! Illalla taitaa olla koko perheen ohjelmanumerona perinteinen pizza-perjantai.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Tietokoneäiti vai leikkiäiti

En tunne olevani kovin hyvä leikkiäiti. Useinkaan en millään jaksaisi keskittyä leikkimään pojan kanssa, vaan "karkaan" leikin välissä tietokoneelle omiin juttuihini, tai sitten kotihommiin. Leikin sivussa pyyhin pölyjä tai viikkaan pyykkejä, tarkistan sähköpostin tai lueskelen blogeja. Samalla kun ajamme takaa sutta, ajan takaa pölykoiria swifferillä. Sitten onkin aika laittaa ruokaa, siivota jäljet, istahtaa hetki ennen kuin alkaa nukkumaanmenopuuhat.

Omaatuntoa välillä kolkuttaa, kun aina on muuta puuhaa tai hylkään leikin kesken. Toisaalta poika on aika hyvä keksimään omiakin leikkejä, ja toisaalta käytän kyllä aikaani pojan muuhun "huoltoon" sen verran, että ehkä voin siirtää pääasiallisen leikkivastuun muille, tarhaan ja isovanhemmille, isillekin vähän. Ja silti pojan touhujen seurailu, juttujen kuuntelu ja sylissä lelliminen ovat asioita joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois minuuttiakaan.

Kun katselin kansiota, johon olen tallentanut pojan ottamia valokuvia, useassa kuvassa istuu työpöydän ääressä tietokoneäiti, jonka palasia on tallennettu kuviin. Työpöydälle tuodaan välillä myös leikkiautoja kurkistelemaan äidin puuhia. Elämä on yhtä palapeliä, kaikki osat täytyy koittaa sovittaa yhteen. Nyt siis leikkitauolle, sitten skypetreffeille siskon kanssa ja iltaruuan laittoon. Iltasatuhetki on sitten taas kokonaan pojalle pyhitetty.




sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Suklainen viikonloppu





Päätimme lauantaina retkeillä ystäväpariskunnan kanssa Perugiaan Eurochocolate-tapahtumaa ihmettelemään, vaikka vähän puolikuntoisia olimmekin: isä kärsi iänikuisesta päänsärystään, pojalla oli olkapää kipeänä kaatumisen seurauksena ja itselläni on taas jonkinlainen räkätauti.

No, suklaa varmaan parantaa haavoja, joten ihan mukava päivä oli, ei liian kylmä, ei satanut. Ainut haittapuoli oli, että monet muutkin olivat päättäneet viettää lauantain suklaisissa merkeissä, joten tungos oli valtava. Rattaiden kanssa oli rasittava puikkelehtia ihmismassan seassa ja ilmaismaistiaisia sai jonottaa. Suklaita oli monenmoisia, maistelimme saher-kakkua ja ihmettelimme suklaa-kebabia, mutta lopulta kotiin tuliaisiksi ostin vain muutaman levyn hauskoja reilun kaupan suklaita. Niistäkin osan aion lahjottaa eteenpäin, kotona kun maleksii vielä kaikenlaisia vanhojakin suklaita, tuliaisiksi ja lahjaksi saatuja sekä itse ostettuja. Ehkäpä leivonkin tänään suklaakakun viikonlopun kruunaukseksi jotta päästään vanhoista suklaista kerralla eroon!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Tunnustus ja haastejuttuja


Vaikka olenkin vähän laiska bloggaaja, sain tässä jopa kahdelta taholta seuraavan tunnustuksen. Kiitos siis Miialle ja Elviralle!

Haaste menee näin:
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.


Olisi varmaan paljonkin asioita mitä blogini lukijat eivät tiedä, mutta ei ollut silti helppoa keksiä seitsemää mielekästä asiaa. Tässä nyt 7 pienempää tai isompaa enemmän tai vähemmän mielekästä juttua.
1. Olen harrastanut viidentoista vuoden aikana erilaisissä pätkissä flamencoa ja kaikenlainen tanssi on aina ollut intohimoni. Tällä hetkellä flamenco on tauolla, se vaatisi kunnollista paneutumista johon minulla ei ole tarpeeksi aikaa eikä täällä sen puoleen kummoisia mahdollisuuksiakaan. Mutta rytmi sykkii sisällä!
2. Ennen kuin tulin raskaaksi ja sain poikani, minulla oli yksi keskenmeno. Vaikka se tapahtui aika alkuvaiheessa ja tulin uudelleen raskaaksi aika pian, se on tapahtuma joka jätti jälkensä ja muistan kaiken siihen liittyvän kuin se olisi ollut eilen.
3. Olen harrastanut elämässäni kaikenlaisia käsitöitä. 13-vuotiaana ompelin itselleni vaatteita ompelijatätini avulla ja halusin muotisuunnittelijaksi.
4. Olen saamaton ja laiska, haluaisin harrastaa, askarrella, maalata, ommella, lukea ja kirjoittaa vaikka mitä, mutta suunnitelmia on aina enemmän kuin energiaa niiden toteuttamiseen...
5. En ole vielä koskaan käynyt Roomaa etelämpänä Italiassa. Paha puute mutta eiköhän se joskus vielä tule korjattua.
6. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut erityistä suosikkiyhtyettä tai lempilaulajaa, en seuraa musiikin virtauksia ja olen tietämätön sen esittäjistä ja itse olen surkea laulaja, mutta silti musiikki on minulle tärkeä elementti ja pidän monenlaisesta musiikista inspiraation mukaan ja sattumanvaraisesti.
7. Tutkin gradussani 1400-luvun morsiuskirstumaalauksia. En tiedä ketä tämä tieto voi liikuttaa, mutta en nyt muutakaan enää keksinyt.

Viime aikoina olen hädin tuskin ehtinyt seurailla 7 blogia, joten tunnustus ja haaste lähtee nyt vain Arkitehdille, Sarille, S:lle, Vilijonkalle, Mari-Johannalle.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Kuvat kertovat...





Koskaan ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa, inspiraatiota tai energiaa kirjoitella ajatuksenpätkiä tai muuten vaan elämänmenoa kirjalliseen muotoon, joten tällä kertaa turvaudun kuvapostaukseen. Eilen oli joka kuukautiset antiikkimarkkinat, joissa kävimme kiertelemässä ihan vaan ulkoilun merkeissä. Ilma oli kylläkin hyisevän kylmä ja tuulinen, mutta aurinkokin pilkisteli ainakin osittain. En ehtinyt ottaa kuin pari kuvaa, kun poika halusi kameran käteensä. Ja mielenkiintoisia hahmoja sieltä löytyikin kuvattavaksi.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Mensa

Mensa eli refezione scolastica eli kouluruokailu on alkanut meidänkin pojalla tarhan myötä, toiselta tarhaviikolta lähtien. Juuri viime viikolla ehdin kommentoida Arkitehdin samannimiseen kirjoitukseen, että meillä ruokailu sujuu, mutta laskusysteemistä ei vielä tietoa. Seuraavana päivänä löytyi sitten pojan repusta postia vanhemmille ja muun muassa selvitys miten hoidetaan ruokailumaksu.

Tänä vuonna kotikuntamme on muuttanut laskutussysteemiä, ja kaikki maksavat saman summan koko vuodesta, oli sitten lapsi läsnä tai poissa. Aikaisempina vuosina maksettiin perusmaksu ja lisäksi jokaisesta nautitusta ateriasta erikseen. Koko vuodelta maksu on nyt 475 euroa, joka maksetaan viidessä erässä. Ruokailusta voi toki kieltäytyä kokonaan, jolloin lapsi noudetaan pois jo kello 12 ruokailun alkaessa.

Ruokamaksuun voi hakea joko osittaista tai täydellistä vapautusta esittämällä ISEE-todistuksen perheen taloudellisesta tilanteesta. Missä tahansa ISEE-perusteisessa maksusysteemissä me olemme aina liian "rikkaita", mikä sinänsä naurattaa, kun kontolla on valtava asuntovelka ja itse teen töitä hyvin osa-aikaisesti ja pienellä palkalla.

Ruokalista on nähtävissä koulun ovella, jos muistaa tarkistaa, pojan sanomisiin kun ei ole luottamista. Joka päivä listalla on kuitenkin primo, secondo, contorno e frutta eli täydellinen ateria.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Iloja ja suruja

Elämässä kaikki kompensoi toisiaan ihmeellisesti. Eilen kuulin samalla puhelinsoitolla ensin järkyttävän uutisen ja sitten iloisen asian. Soiton jälkeen en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Järkyttävä uutinen oli, että eräs tietämäni henkilö oli kuollut auto-onnettemuudessa eilen aamulla. Hän oli ajanut yksin kurvissa pellolle eikä kukaan ollut pariin tuntiin edes nähnyt autoa. Tunsin tämän naisen vain ulkonäöltä ja nimeltä työn kautta, mutta uutinen järkytti minua suuresti ja erityisesti se, että hän jätti jälkeensä 2- ja 4-vuotiaat lapset. Kuinka kertoa kahdelle pienelle lapselle, että äiti ei tule enää koskaan kotiin!

Onneksi tämän järkytyksen jälkeen ystäväni kertoi, että hän on alkanut seurustella, mikä tuli minulle aivan yllätyksenä. Ystäväni täytti juuri 40 vuotta, on ollut vuosikausia sinkkuna ja sitten kärsinyt vaikean suhteen takia pari vuotta sitten. Hän vaikutti tyytyväiseltä ja onnelliselta, joten olin erittäin iloinen hänen puolestaan.

Soiton jälkeen oli hämmentynyt olo, järkytystä ja iloa samalla kertaa. Sellaista on elämä!

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Uudistuksia

Päätin vihdoin panostaa edes hiukkasen blogini ulkoasuun ja kokeilin laittaa taustakuvan. En ole yhtään näppärä tässä hommassa ainakaan toistaiseksi, koodit menevät aivan yli ymmärryksen. Olin kuitenkin ylpeä jo siitä että sain poistetuksi otsikkolaatikon rajauksen! On mukava kun voi iloita pienistäkin edistyksistä...

Olen lähtenyt syksyn kunniaksi uudistamaan myös kehoani, neljä pilates-tuntia on toistaiseksi takana. En ole koskaan harrastanut kovin aktiivisesti oikein minkäänlaista liikuntaa, ainoastaan tanssia, ja viime vuosina en senkään vertaa. Nyt tuntuu pakaroissa, käsivarsissa ja jossain syvällä vatsassa ihanan kirpaisevia kipuja. Tunnen jo kuinka notkoselkäni suoristuu ja ryhti paranee, hartiat suoriksi, vatsa sisään ja rinta ulos. Tästä se lähtee, uusi terveämpi elämä! ;-)

maanantai 28. syyskuuta 2009

Täällä ollaan!

Vihdoin nettiyhteys toimii kunnolla, valitattevasti vapaa aika sen hyödyntämiseen ei ole yhtään lisääntynyt! Töitä, töitä ainakin toistaiseksi piisaa ihan tarpeeksi ainakin vuoden loppuun, sen jälkeisestä elämästä ei taas olekaan varmaa tietoa... No, olen tyytyväinen epävakaisuudesta, kuka tietää jos vaikka löydän jonkun huippuhienon homman niin ei tarvitse entistä edes haikailla.

Reippaalla tarhalaisellamme on jo kolmas viikko scuola maternaa meneillään ja kaikki on sujunut hienosti. Tarhassa on ilmeisesti kivaa, ruoka maistuu ja reippaasti poika lähtee laukkunsa kanssa kouluun ja palaa kotiin. Ensimmäisinä päivinä poika saatettiin luokkaan asti, nyt jätetään ulko-ovelle ja tottuneesti poika lähtee viemään laukkua ja takkia naulakkoon.
Mitä siellä tarhassa päivän aikana tarkalleen tapahtuu, on mysteeri, pojasta ei ainakaan ota selkoa. Vastaukset kysymyksiin, jos niitä yleensä saa, ovat epäluotettavia, epäselviä ja epämääräisiä. Täytyy tehdä salapoliisin työtä ja etsiä johtolankoja. Housunlahkeesta löytyy roskia, jaahas on ollut pihalla leikkimässä. Kynnenaluset täynnä muovailuvahaa, siis siellä on muovailtu. Paidassa tussijälki, oletteko tänään piirtäneet? Potassa on outoja vihreitä jäänteitä, vai niin on syöty pinaattia. Sain kylläkin selville, että ruokalista on nähtävillä myös koulun ovella.

perjantai 28. elokuuta 2009

Arkeen paluu

Helle ja kuumuus vaan jatkuvat, mutta edessä häämöttä jo tuleva syksy. Varsinkin kun lomat on nyt lomailtu ja töihin palattu. Vain perheen pienin viettää vielä huoletonta elämää, vasta kahden viikon päästä alkaa tarha, scuola materna.

Loma numero 2 (ensimmäinen loma vietettiin jo kesäkuussa) oli antoisa ja rentouttava kolme viikkoa poissa arjesta. Pari viikkoa (liian lyhyt kuten aina!) vietettiin kesäisessä Suomessa. Koska aika oli lyhyt, loma oli tarkkaan suunniteltu ja ohjelmoitu, mutta sitäkin antoisampi. Ehdimme tavata sukulaisia ja ystäviä, viettää kolme päivää mökillä, käydä muumimaailmassa ja viikinsaaressa, kestitä italialaisia motoristiystäviä matkalla jäämerelle, kierrellä kaupungilla, käydä teatterissa ja leikkiä hiekkalaatikolla. Jokaiselle perheenjäsenelle jotakin ja kaikki tämä uskomattoman ihanalla ilmalla kruunattuna, ei liian kuuma eikä kylmä, sadetta taidettiin nähdä vain tunnin verran eikä sekään menoa haitannut.

Loppuloma vietettiin osittain kotona löhöten ja kolme päivää meren rannalla telttaillen. Telttailu oli jännittävä uusi kokemus pienimmälle, eikä sitä vuosikausiin ollut kukaan muukaan harrastanut.

Lomakommenttina voisi vielä lisätä, että pottatreenit tuottivat sittenkin tulosta, ihme tapahtui ja vaipoista päästiin kerraalla eroon!

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Pottatreenejä

Kolmevuotissynttärit on vietetty ja sinnikkäästi koitetaan viedä eteenpäin pottatreenejä. Kun nyt kerran on kesä ja lämmin ja voi olla kotona puoli-ilkosillaan ja vaatteet kuivuvat nopeasti. Usko meinaa välillä uupua sen suhteen että tämän touhun juju pojalle vielä valkenisi, mutta sisukkaasti kotona yritetään olla ilman vaippaa ja toitottaa vähän väliä ”mene potalle, käy potalla jos pissattaa”. Syyskuussa edessä häämöttää scuola materna, isojen lasten tarha, jossa ei tietääkseni vaippoja katsota kovin suotuisasti.

Eilen oli sellainen päivä, jolloin kävi mielessä että harjoitteluun olisi voinut jättää vaikka välipäivän. Ensimmäistä kakkaa sai siivota matosta, lattiatyynystä ja lattiasta sen lisäksi että sitä oli runsain mitoin shortseissa, jaloissa ja paidassakin. Toinen kakka tuli vähän siistimmin alushousuihin, mutta kun kolmannen kerran sai pyykätä housuista ruskeaa mönjää ja puolivartalosuihkuttaa poikaa, päätin että harjoittelu loppuu tältä erää tähän ja laitoin pojalle vaipat. Onneksi niin, neljäs satsi saatiinkin sitten siivottua vähän helpommin.

Olen jostain lukenut, että kun lapsi on kyspä, niin pottatouhun oppiminen sujuu nopeasti ja helposti. En tiedä pitäisikö siis jatkaa sinnikästä harjoittelua, jättää koko touhu sikseen joksikin aikaa, hankkia lisätietoa potattamisen saloista vai mitä tehdä valaistusta odotellessa...

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Loma


Blogi on näköjään taas vähän lomalla ja niin on blogin pitäjäkin! Viime viikko oli oikeaa ja odotettua lomaa, joka tarkoitti tällä kertaa koko perheen reissua Kreikassa. No, oltiin vähän sukuloimassa sielläkin, kun nyt kerran miehen serkku sattuu siellä asumaan, mutta lomalla joka tapauksessa. Meitä kestittiin ja ruokittiin mahat täyteen, päivät kierreltiin nähtävyyksissä ja rannalla.
Viikko on tässä välissä töitä ja ensi viikko onkin sitten "pakkolomaa", pulju on kiinni palio-viikon ajan. Ihan mukavaa sekin, vaikka kaikesta tästä lomailusta kertyy aika laiha palkkapussi projektityöläiselle.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Maailma alle metrin korkeudesta

Alle metrin korkuinen valokuvaajamme jatkaa huimaa uraansa. Kun kameran löytää käteen, saa äiti ihmetellä ja ihastella tuloksia. Pieni kuvaaja valitsee kiinnostavan kohteen, tähtää ja laukaisee. Kaikki kelpaa tallennettavaksi ja näkökulma avaa uusia ulottuvuuksia korkeuksista maailmaa katseleville vanhemmille. Tässä muutamia valittuja otoksia runsaasta tuotannosta.





Tältä näyttää alailmoista kaappi, jonka päällä tiettävästi säilötään karamellikulhoa ja vaihtuvasti kaikkea muuta, jonka ei haluta joutuvan pieniin käsiin.


Omakuva television ruudussa.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äitienpäiväruusu


Onneksi puutarhamme ruusupensas on puhjennut juuri sopivasti täyteen kukoistukseen äitienpäiväksi. Muita ruusuja ei ole näkynyt, paitse eilen supermarketissa oli monenlaista komeaa ruusupuskaa, mutta päätin tyytyä piharuusuun. Ehkä sitten ensi vuonna kun poika menee tarhaan, väsäävät siellä äitienpäiväkortin.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Korvatulehdus


Nyt sekin siis tuli, ensimmäinen korvatulehdus. Jos vielä pari kuukautta olisi mennyt ilman, olisimme päässeet siihen 29% harvinaiseen lapsijoukkoon, joka ei ensimmäisen kolmen elinvuotensa aikana kärsi tästä vaivasta (lähde: Le Garzantine. Puericultura).
Onneksi poika jo osaa ilmaista mihin sattuu, joten toisen kuumepäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen eikun lääkärivastaanotolle ja antibioottikuuri. Sattui olemaan nuori ja mukava sijaislääkäri päivystämässä omalääkärin sijasta eikä poika edes itkenyt kuin vähän mahaan paineltaessa, toisin kuin yleensä lääkärin vain nähtyään. Lapsetkin ovat ihmisiä ja on mukava jos lääkäri osaa edes hieman ottaa kontaktia ja huomioida lasta.

Huomenna siis jää uimahalli väliin, isä ja poika saavat viettää omaa aikaa sairaslomalla ja äiti lähtee koko päivän koulutukseen. Onneksi tiedossa on myös ravintolalounas, kotijoukoille täytyy kaivella pakastinta taas kerran. Viime viikonloppu menikin kolme päivää grilliherkkuja ulkosalla nauttien.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Blogimotivaatiota etsimässä


Kuukausi on hurahtanut niin että blogi on ollut vain mielessä, ajatukset eivät koskaan ole päässeet ruudulle asti. On ollut niin paljon muuta puuhaa, mutta luulen että tärkeimpänä syynä blogimotivaationi on ollut vähän hukassa, sillä uskon että jos jotain oikein haluaa, siihen kyllä löytää ajan.
Aloitin blogini kirjoittamisen tasan vuosi sitten, mielessäni halu kirjoittaa elämääni ja ajatuksiani pysyvään muotoon, järjestellä mieleni lokeroita kirjoittamalla. Mielessäni ei ollut selkeästi mitä ja kelle haluan kirjoittaa, mutta olen kuitenkin kirjoitellut epäsäännöllisesti kaikenlaista. Nyt olen ilmeisesti vuoden jälkeen jonkinlaisessa lähtöpisteessä uudestaan, en oikein tiedä miksi kirjoitan, mistä ja kelle. Blogikirjoittamisessa on eniten mieltä, kun blogiaan ehtii päivittämään kohtuullisen usein ja ehtii myös itse lueskella ja kommentoida muiden blogeja. Siihen itselläni ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa, niin mukavaa kuin se olisikin.
Kun kerran blogikirjoittamisen olen aloittanut, en haluaa sitä lopettaakaan, oma blogini on minulle rakas lapsi, vaikka vähän heitteille jätetty eikä niin kovin nätisti puettu. Tämä on siis uusi pieni alku, kirjoitan itselleni vahvistusta siitä, että blogini jatkaa eloaan, välillä vähän kituliasta sellaistaan, kunnes äiti-rukalla on enemmän aikaa sille omistaa.
Eilen kylvin puutarhaan pussillisen kehäkukan siemeniä, toivottavasti ne lähtevät itämään ja Calendula saa niistä voimaa...

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Kevätsiivousta ja jäätelöä


Vihdoinkin aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Valitettavasti lisääntynyt valo tuntuu myös paljastavan likaiset ikkunat, sormenjäljet kaapinovissa, tahraisen jääkaapin ja uuninluukun ja ties mitä pölypiiloja ja likaläikkiä ympäri asuntoa. Kevät ja lähestyvä pääsiäinen iskevät siivousvimman, tai oikeastaan pakottavan tarpeen pyyhkiä ja hinkata vähän sieltä sun täältä, vaikkei niin kauheasti edes huvittaisi. En ole missään nimessä himosiivoaja, ehkä juuri siksi pölypallot pääsevät kerääntymään. Sitä paitsi pääsiäisviikolla on tulossa Suomi-vieraita, isovanhemmat pojan kanssa leikkimään, joten sekin pakottaa jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä vähän siistimään paikkoja. Valitettavasti siivous on niin turhauttavaa puuhaa, kun putipuhtaat lattiat kestävät ehkä puoli päivää ja ikkunoita ei ikinä saa kirkkaiksi, mutta ehkä ainakin hämähäkinseitit katonrajassa pysyvät poissa vähän kauemmin.

Pelkkää siivousta ei kevätaurinko sentään tuo mukanaan. Auringosta on ehditty nauttia myös kaupungilla ja pojan kanssa avasimme jäätelökauden piazzalla istuskellen.

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Laukkukriisi

Kevät kenkkuilee, taas tänään näköjään sataa ja on harmaata. Ajatuksetkin ovat vähän sateisen sumeita, tällä viikolla vanhetaan taas vuodella ja se pistää aina vähän miettimään. Mitä on tullut puuhailtua tähän mennessä ja mitä pitäisi nyt ryhtyä tekemään, kun on tähän ikään tultu. Syntymäpäivään liityy tällä kertaa laukkukriisi, en osaa päättää minkälaisen laukun valitsisin itselleni lahjaksi. Nykyisen laukun poika koristeli pop-art tyylisesti kuulakärkikynällä ja toinen on hajoamassa. Ollaanko tässä nyt jo vakavasti otettava signora, joka kantaa kepeästi olallaan upeata Furlan veskaa, vai olisiko parempi valita keskihintainen tavallinen nahkalaukku jokapäiväiseen käyttöön sporttisen ja tyylikkään välimaastosta, vai olisiko pikkulapsen pätkätyöläis-äitinä sittenkin tyydyttävä kymmenen euron mercato-laukkuun, joka kuitenkin hajoaa vuoden sisällä.
Mietteet on monet, laukun valinnastakin voi näköjään kehittää itselleen vakavan identiteettikriisin...

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Kiireisiä päiviä

Viime viikko vilahti kiireisissä merkeissä, nyt olen palailemassa taas rennompaan arikrytmiin, johon kuuluu myös vapaita iltapäiviä ja blogimaailmaan pistäytymistä.

Vaikka on ollut kiirettä, onneksi sen lisäksi on ollut työn puolesta myös hauskan pitoa ja sen verran mukavaa ohjelmaa, että kiire ei ole stressannut. Ohjelmaani on viime aikoina kuulunut tiivistetysti seuraavanlaisia asioita: lukemattomia postit-lappuja, espanjalaisen opiskelijaryhmän kaitsemista, epävirallista opas-toimintaa, sevillanas-tanssia, gaspachon maistelua, taidenäyttelyssä käyntiä, kommunikointia italiaksi, espanjaksi, englanniksi ja elekielellä, illallisia ja lounaita opiskelijaruokalassa, pizzeriassa, osteriassa ja ulkosalla.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Lumimaisemia


Kevättä on tosiaan ilmassa, mutta eipä tarvitse ajella kuin puolitoistatuntia ja nousta vuoren huipulle niin johan näköala muuttuu! Sunnuntaina teimme päivän lasketteluretken Amiata-vuorelle ja niin uskomattomalta kuin se kotoa lähtiessä tuntui, lunta oli huipulla roppakaupalla. Isi pääsi laskettelemaan ja me pojan kanssa vuokrasimme pulkan. Hissillä huipulle ja kinosten keskellä söimme ulkosalla lounasta. Pieni rusketuskin saatiin aikaiseksi.
Rentouttava ulkoilupäivä ja latasimme aurinkoenergiaa kiireisen viikon varalle.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Kevättä ilmassa?


Lauantai näytti merkkejä kevään tulosta, kun aurinko vihdoin paistoi. Kuten odottaa saattoi, sunnuntaina satoikin sitten vettä koko päivän. Tänäänkin on ollut pilvistä ja nyt taas sataa. Talvi voisi olla ihan kivaa, jos olisi pakkasta ja lunta, mutta täällä talvi on vain kostean koleaa ja sadetta. Kevättä siis odotellaan malttamattomasti.

Emme valitettavasti ehtineet juurikaan nauttia lauantain auringosta, sillä aamupäivällä olimme pojan kanssa uimahallissa. Aloitimme ensimmäisen oikean harrastuksen ja nyt poika on kirjoilla 2-3-vuotiaiden uimaryhmässä. Toistaiseksi otettiin kontaktia veteen ja vähän leikittiin. Alkuinnostus vähän laantui, kun ohjaaja laittoi pojan uppeluksiin! Toivottavasti ensi lauantaina mennään taas veteen innokkaasti ja kohta jo sukellellaan. Äitikin tarvitsisi vähän sukellusopetusta, en nimittäin mene veden alle kuin nenästä kiinni pitäen ja silmät visusti kiinni.
Uimahallireissu oli varmaan sen verran väsyttävä, että iltapäivällä nukuimme kaikki päiväunia, joten siinä se aurinkoinen päivä sitten menikin.

Ehkä se kevät sieltä pikku hiljaa kuitenkin tulee, huomasin tässä nimittäin ikkunasta jotakin violettia takapihalla. Täytyi mennä tutkimaan lähempää ja muutamat edellisvuotiset krookukset ne siellä jo kukkivat. Pihalla ei ole tullut edes käytyä viime aikoina ja nyt huomasin että myös ruusupensas versoaa uusia lehtiä, tulppaanitkin ovat työntymässä esiin ja vattupuskassa on silmuja.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Zorro kävi täällä


Eilen oli laskiaistiistai eli martedi grasso ja karnevaali on siis tällä erää ohi. Tänä vuonna meillä paneuduttiinkin karnevaalitouhuun ensimmäistä kertaa lapsen näkökulmasta oikein asun kera, nonna ompeli viitan ja kaupasta saatiin hattu, miekka ja naamari. Niitä onkin sitten käytetty useaan otteeseen, lelukaupan lastenjuhlassa, sunnuntaina piazzalla, kotikulmakunnan kekkereissä, lähikylän karnevaalikulkuetta seuraamassa ja eilen kaupungin järjestämässä lastentapahtumassa. Pikkumies ei tainnut kovasti vielä itse zorrosta perustaa, mutta miekkaa oli mukava heilutella.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Pätkiä keskustelusta

- voi ei, miks sun piti levittää ne palapelin palat lattialle, kun äitin piti sieltä vielä imuroida! Äiti laittaa nyt ruokaa.
- Joo, ne ovat kananmunia, uovo, juuri niin. Niitä ei voi ottaa kun ne menee helposti rikki. No äiti näyttää miten kananmuna rikotaan tänne kulhoon, näin. Viepäs nyt munankuoret biojäteastiaan. Hyvä, juuri sinne, hyvä!
- Ei ei, ei kananmunia enää voi ottaa. Ei kannata raahata sitä tuolia tänne keittiöön, äiti laittoi munat jo jääkaappiin. Ai mitäs sieltä kaapista löytyy. No ne on hammastikkuja, ei kannata ottaa niitä, ne on teräviä ja pistää. No ota nyt sitten yksi, mutta ole varovainen. Äitillä on nyt kädet lihapullataikinassa.
- Hei älä koske kahvipannuun, se menee rikki jos se putoaa. Ai keksit pudotella niitä hammastikkuja sinne kahvipannuun. Hei, kahvinkeitintä ei voi laittaa tyhjänä päälle, se kuumenee ja menee rikki. Tulepa nyt alas siitä tuolilta.
- Joo, päästä vaan kissa ulos jos se haluaa. Älä itse lähde ulos, hei sulla ei ole kenkiä jalassa. Hei älä ainakaan portista lähde ulos, mihin oot menossa!

Tässä vaiheessa kädet on pestävä lihapullataikinasta ja rynnättävä nappaamaan karkulainen kiinni ennenkuin ennettää viilettää ties minne kissan perässä sukkasillaan. Ja arkirealitymme jatkuu...

perjantai 13. helmikuuta 2009

M’illumino di meno

Tänä iltana taidamme illastaa kynttilän valossa ja osallistua siten pieneltä osaltamme energiansäästöpäivään. Siinä oiva tekosyy romanttiselle illalliselle, onhan huomenna S. Valentino, jota emme kyllä muuten aio juhlistaa.

Radio 2:n Caterpillar ohjelman alulle panema ”M’illumino di meno” –tapahtuma pimentää useita julkisia rakennuksia ympäri Italiaa ainakin hetkeksi ja kiinnittää siten huomiota energiansäästöön. Kunnan virastoissa kytkettiin lämmitys pois tänään tavallista aiemmin ja kunnantalon juhlallinen ulkovalaistus sammutetaan vartiksi.

Meillä puskee kotona kamiina lämpöä erityisen kylmän päivän jäähdyttämään taloon. Onneksi päivät ovat selvästi pidentyneet, niin ettei valoja tarvitse kovin aikaisin edes sytyttää. Taidanpa laittaa tietokoneenkin nyt kiinni ja keskittyä perjantai-illan viettoon perheen seurassa.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Pakkasmuistoja ja hermolepoa


Kuvameemistä jäi kuvateema päälle, joten päätin postata lisää kuvia. Suomen reissulla tuli otettua mukavia pakkaskuvia, joiden raikkaudesta voi vain haaveilla täällä sateen ja sumun keskellä. Ei ole juuri kuvattavaa ollut täällä lomien jälkeen.

Laitoin ylläolevan pakkaskuvan myös tietokoneen taustakuvaksi, toivottavasti sen tuijottelu viilentää ja rauhoittaa myös hermojani, joita kotipäivä taaperoviilettäjän kanssa on taas vaihteeksi koitellut. Tunnen taantuvani hysteeriseksi hermoäidiksi ja kiljuvaksi kakaraksi itsekin. Miksei sitä on-off nappulaa ole lapsille vielä keksitty ja miksei kukaan ikinä tee niin kuin sanon juuri sillä hetkellä kun sen sanon! Miksei naperolla ole vielä minkäänlaista omaa järkeä, joka sanoisi mitä asioita on suotavaa tehdä ja mitä ei. Sukkasillaan ei kannata mennä läpimärälle parveekkeelle, paidan hihoja ei kannata uittaa lavuaarissa, kissa ei tykkää kun sen perässä juostaan koko ajan, mehumukista ei voi päästää irti jos kukaan ei ole ottamassa sitä vastaan...

Eilen oli tiedotustilaisuus scuola maternaan ensi kertaa ilmoittautuvien vanhemmille. Toisaalta odotan syyskuuta kuin kuuta nousevaa, ainakin poika saa lapsiseuraa ja pääsee purkamaan energiaansa järkevästi. Toisaalta tuntuu haikealta, melkein kuin tästä alkaisi koulutaival, ensi askel pois vanhempien huomasta tuntemattomaan. Vasta kolme-vuotias, vielä niin pieni ja kuitenkin jo isokin, kultainen ja rasittava äidin rakas mussukka.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Kuvameemi

Sain Katjalta haasteen kuvameemiin, jonka otan mielelläni vastaan. Pääni kun ei vielä ole täysin selvinnyt nuhasta ja blogissa on ollut hiljaista, kuvapiristys on paikallaan varsinkin kun viime aikoina on tosiaan tullut postailtua niukasti kuvia. Uusi kamerakin on hankittu lomamatkalla hukkuneen tilalle ja sillä on jo kuvailtukin ahkeraan, mutta kuvien liittämiseen blogiini liittyy valitettavasti muutamia teknisiä ongelmia, kuten hidas nettiyhteys, jotka toivon mukaan saadaan piakkoin ratkaistua. Sitä mukaa toivottavasti blogielämänikin saa uutta puhtia, sekä oman blogin kirjoittaminen että toisten blogien seurailu ja kommentointi.

Mutta siis haasteeseen, joka kuuluu näin:
1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Tällaiseen tulokseen päädyin ohjeita seurattuani ja ihan mukava kuva sattui neljänneksi osumaan.

Kyseessä on kuva kesäkuulta 2007, päivänä jolloin vuoden ikäinen poikamme kastettiin Chiocciola-contradan jäseneksi kerran vuodessa järjestettävässä kastetapahtumassa. Contradan jäsenyys määräytyy yleensä perheen tradition mukaan, ennen vanhaan sen mukaan missä kaupunginosassa sattui syntymään. Poikaamme ei ole kastettu katoliseen kirkkoon, mutta emme kuitenkaan halunneet ohittaa maallisia ja kirkollisia elementtejä yhdistävää contrada-kastetta. Ehkä hieman epäloogista, mutta onko sillä väliä!
Kuvassa näkyy etena-contradamme nimikkokirkon edustalla oleva suihkulähde kastejuhlaa varten koristeltuna. Lähteen vedellä contradan Priori kastoi vuorotellen suuren joukon isompia ja pienempiä lapsia.

Näin kuuluvat kasteen saatesanat:
In nome del popolo di San Martino e con il bene placido dell’Eccellentissimo Seggio io, Priore di questa Contrada ti consacro Chiocciolino Vita Natural Durante. Le cristalline acque di questa fontanina infondano a te, pargolo, la fede dei nostri avi, e il dovere di tramandarlo alle generazioni future.

p.s. en voi taaskaan lähettää haastetta eteenpäin, kun tietokone temppuili ja ne muutamat blogit joita tiheämmin seuraan näyttäisivät joka tapauksessa olevan jo haastettuina.