sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Tunnelmallista, tuoksuvaa, maistuvaa, rauhaisaa ja kaikin puolin nautinnollista joulun aikaa kaikille!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Säätämistä

Huhuu kaukainen blogimaailma, hengissä ollaan juuri ja juuri. Viime viikkoja on tuntunut taas kerran sävyttävän kiire ja jatkuva meno. Osittain se on ollut mukavista syistä johtuvaa, kun reilun viikon siskoni ja hänen miehensä kyläilivät meillä pojan suureksi riemuksi. Pari viikkoa sitten alkoi myös scuola materna, viimeinen vuosi tarhaa, joka on muokannut päivärytmiä taas loman jälkeen uusiin uriin. Töiden puolesta on ollut kiirettä ja kaikenlaista säätämistä, niin että töitä joutuu miettimään vapaallakin.

Kun koulut alkavat ja kesä alkaa hiipua kohti loppuaan, tulee jotenkin tarve uudistua, tekee mieli aloittaa uusia asioita, uudistaa vaatekaappia, kehittää harrastuksia ja miettiä uutta reipasta ja tervettä elämää, sisustaa uusiksi ja vaikka mitä. Säännöllisin väliajoin tunnen tarvetta aloitaa uudenlaisen rytmin, järjestää elämääni ja hallita aikaani paremmin, siirtyä ainaisesta kiireestä hitaampaan ja yksinkertaisempaan. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt tehokasta ratkaisua kaaoksen hallintaan, olen ilmeisesti tuomittu ikuiseksi säätäjäksi ja sählääjäksi, miljoona asiaa vireillä tai ainakin mielessä, puolet unohduksissa.
Mutta aina voi yrittää parantaa tapansa, suursiivota elämän ja kodin komeroita edes himpun verran, ruksata yli tehtyjä asioita ja yrittää keskittyä tärkeään ja oleelliseen.

torstai 1. syyskuuta 2011

Ihanaa kamalaa äitinä oloa


Ensi viikolla on viimeinen viikko pikkumiehen lomaa ennen kuin scuola materna taas aukaisee ovensa. Odotan jo innolla ensi viikkoa ja mietin mitä kaikkea kivaa voisinkaan tehdä, poika nimittäin on viikon isovanhempien kanssa rannikolla, josta he ovat varanneet mökin leirintäalueelta.
Odotan siis hiljaista viikkoa kotona, rauhallisia keskusteluja miehen kanssa ilman että televisiossa pauhaa joku kamala piirretty tai että poika selittää taukoamatta ja lujaa omia juttujaan miljoonalla kysymyksellä höystettynä. Voisi vaikka pitkästä aikaa katsella rauhassa elokuvaa tai lähteä illalla huolettomasti kaupungille. Ei taistelua nukkumaan menosta tai suihkuun menosta tai mistään muustakaan, ei kiljumista ja hampaiden kiristelyä äidin eikä pojan taholta.
Sitten vihdoin rättiväsyneenä katselen nukkuvaa ihanaa suihkunraikasta poikaani ja tiedän että viikon aikana löydän miljoona syytä ikävöidä ja kaivata pikkuistani, joka ei enää edes ole niin pieni.
Äitinä olo on haastava homma, en tunne useinkaan olevani siinä kovin hyvä, enkä tiedä miten suoriutuisin siitä jos lapsia olisi enemmän kuin yksi. Tiedän vain että poikani on kallein aarteeni maailmassa, jonka kanssa on enimmäkseen hauskaa ja ihanaa, mutta hetkittäin aivan kamalaa, kun muutun hirviöäidiksi jonka pinna palaa ja jota kukaan ei ikinä tottele...

torstai 18. elokuuta 2011

Tomaatin kasvatusta


Italiassa melkein jokaisella tuntuu olevan kasvimaapläntti tai ainakin vanhemmilla on puutarha, josta ammentaa kauden kasvikset herkullisesti auringossa kypsyneinä. Meillä ei valitettavasti tälläistä etua ole, korkeintaan jonkun anopin tutun kautta saatamme saada lähetyksen vasta poimittuja luuumuja tai muuta ylijäämää. Vihanneksia voi toki ostaa suoraan joltain pienviljelijältä eikä tarvitse edes lähteä maalle. Auringon alla kypsyneiden tomaattien tai kesäkurpitsojen makua ei voita mikään, niitä ei voi verrata supermarketin massatuotteisiin.
Koska pieni viljelijä asuu ilmeisesti minussakin ja itse viljeltyinä tomaatteihinkin tulee varmasti joku erityinen lisämaku, päätin taas tänä vuonna istuttaa pihan nurkkaan pari tomaatin tainta. Yleensä viljelyksilläni ei ole ollut suurtakaan menestystä, olen kokeillut myös sellaisten eksoottisten lajien kuten raparperin kestävyyttä takapihallamme.
Hidasta tuntui taimien kasvu olevan eivätkä vihdoin esiin tulleet tomaatit tahtoneet millään punertaa, mutta palattuamme Suomi-lomalta meitä odottivat punaisena hehkuvat tomaatit, johtuen varmasti myös appi-ukon ahkerasta kastelusta poissa ollessamme.
Muutamana päivänä on nyt sitten maisteltu oman maan herkullisia ja mehukkaita punaisia tomaatteja ja ah kuinka hyviltä ne maistuvatkaan!

(Kuvassa vielä vihreät tomaatit, punaiset ovat katoamassa hyvää vauhtia eivätkä ole ehtineet edes kuvattaviksi.)

tiistai 16. elokuuta 2011

Sudokuja


Lomalla Suomessa ratkoin ensimmäistä kertaa elämässäni sudokuja. En tiedä onko mitään järkeä käyttää aikaansa sudokuihin, kun voisi vaikka lukea kirjoja, mutta se osoittautui sopivan rentouttavaksi aivotoiminnaksi, päässä pyörii vain numeroita yhdestä yhdeksään. Tänään olen jatkanut pehmeää lomalta paluuta sudokujen parissa ennen huomista töihin paluuta. Päivä on muutenkin täynnä odotusta ja aika matelee, hetken päästä kymmenen hevosta laukkaa kolme kertaa Piazza del Campon ympäri, on Palion aika.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kesämenoja


Kesä ei ole parasta aikaa päättää kirjoittaa ahkerasti blogiinsa. Kesällä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja tulee liikuttua mukavissa paikoissa, mutta siitä johtuen ei myöskään ole juuri aikaa istua tietokoneen ääressä.
Viime viikonloppuna juhlimme hääpäivää retkeilemällä Pistoian eläintarhassa ja sen jälkeen kaupungilla illallisella. Tällä viikolla maanantaina olimme pizzalla kreikkalais-italialaisessa seurassa ja poika laitettiin autosta suoraan nukkuvana sänkyyn. Tiistaina olin koko päivän töissä ja sen päälle treffit kaupungilla miehen ja pojan kanssa. Päädyimme lopulta paninotecaan Piazza del Campon laidalle syömään, sen jälkeen jätskit ja vielä ilmaiseen jazz-konserttiin Fortezzaan. Poika nukahti jazzin tahteihin ja taas nukkuvana suoraan sänkyyn.
Tänään onneksi on vapaapäivä ennen viimeistä työpäivää ja ajatukset jo tulevassa kahden viikon Suomi-lomassa. Toivottavasti Suomen kesä suosii meitä mukavilla säillä, täällä on viime päivinä ollut kovin epävakaista ja viileääkin. Kahden viikon loma täytyy suunnitella tarkkaan, siihen on mahduttava kuten tavallista sekä kaupunki-osuus, mökkeilyä, ystävien ja sukulaisten tapaamisia sekä parin päivän retki perheen kesken.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Jätskivaras


Sarjassamme kuvat kertovat, äiti ja poika pitävät hauskaa ja hassuttelevat, äiti kuvaa ja poika vie äidin jätskin.
Näitä omakuvia pojan kanssa onkin tullut räpsittyä aina silloin tällöin, hauskoina hetkinä kotona kaksin. Joskus sellaisina arkisina hetkinä kiteytyy juuri se mikä on parasta elämässä, hetkinä ilman huolen häivää ja painavia ajatuksia. Tässä kuvassa oli erityisen hauskaa, koska poika oli juuri palannut pieneltä rantalomalta isovanhempien kanssa, vain neljä päivää poissa kotoa, mutta se riitti jo pieneen ikävään ja jälleennäkemisen riemuun. Saman päivän iltana ehdin jo taas hermostua narinoihin ja napinoihin, mutta se onkin jo taas toinen juttu...

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kirjoitusikävä


Olen tässä miettinyt ja pohtinut mitä tehdä blogini kanssa, olen tehteillut tekstejä mielessäni monet kerrat. Mietin jo välillä kokonaan uutta blogia ja välillä taas suunnittelen alkavani kirjoittamaan päiväkirjaa ihan vain itselleni. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään intohimoinen päiväkirjan pitäja, mutta joku piilevä kirjoitushimo vaivaa, josta ei pääse yli eikä ympäri. Aivoissa syyhyää, ajatuksia suhahtelee ja viuhuu ja johonkin niitä olisi laitettava. Koitan nyt taas kerran aloittaa, siitä mihin jäin ja mistä alunperin lähdin, laitan itseni kirjoittelemaan sitä mitä mieleen pälkähtää, arjesta ja unelmista, työstä ja perheestä, elämästä yleensä.
Katsotaan minkälainen soppa tällä erää syntyy, haastan itseni kirjoittamaan niin usein kuin vaan pystyn, ainakin jonkin aikaa, kokeillakseni miltä se tuntuu. Elokuun pari ensimmäistä viikkoa kylläkin lomailen Suomessa, joten silloin väistämättä tulee taukoa.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Carnevale nello stivale




Martedì grasso eli laskiaistiistai ehti jo hujahtaa ohi ja samalla koko karnevaaliaika päättyi, mutta laitanpa muutaman mukavan kuvan näin jälkijunassa. Lähdimme tiistaina pojan kanssa kaupungille ottamaan kaikki irti kunnan lapsille järjestämästä karnevaaliohjelmasta. Piazzalle oli kerätty "Carnevale nello stivale" -nimikkeen alle Italian yhdistymisen 150-vuotis juhlavuoteen liittyen kaikenlaista puuhaa ja perinteisiä leikkejä. Iltapäivän huipentumana ilmapalloista koottu Italian lippu päästettiin ilmoille kansallislaulun soidessa torvien säestämänä.

Ensi viikolla onkin torstaina itse juhlapäivä Italian yhdistymisen 150-vuotisen taipaleen muistoksi. Kuten italialaiseen tyyliin sopii, pyhäpäivästä päätettiin viime tingassa ja polemiikin säestyksellä. Ylimääräinen vapaapäivä sopii kyllä, me siis muistelemme ensi torstaina lokoisasti lomaillen Garibaldin ja joukkojensa urotekoja tämän pirstaleisen maan saattamisesta yhteisen lipun alle!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Taukopaikka


Olen tässä miettinyt kaikenlaista, viime päivinä, viikkoina, kuukausina. Olen myös puuhaillut kaikenlaista, työssä käynnin lisäksi piipahtanut myös Suomessa talvilomalla. Kun asioita tuppaa olemaan päässä liikaa, ja tekemistäkin tarpeeksi, ei niitä saa purettua blogiin asti.
Niinpä ei olekaan yhtään ihme, että kun olen tässä pari päivää "työttömänä", oli aivan pakko päivittää jotain uutta joulukuisen postauksen sijaan, joka yhä nökötti blogisivuni ensimmäisenä. Niinpä tästä seuraa pieni ryöppy pikaisesti naputeltua tekstiä ja kuva joka ei varsinaisesti liity aiheeseen.

Olen ihan oikeastikin pari päivää työttömänä, kun työsopimusta pitää uudistaa ja töitäkin vähän uudelleen järjestellä. Kuinka ihanaa onkaan irtautua työstä edes muutamaksi päiväksi, ainakin melkein kokonaan, ja ottaa tilaa itselleen. Olen muutenkin miettinyt viime aikoina elämän sisältöä ja miten aika pitäisi jakaa ja mitä painottaa, esimerkiksi kuinka paljon uhrata työlle. Työ on itselleni tärkeä asia itsensä toteuttamisen ja itsekunnioituksen vuoksi, mutta toisaalta jos työ ei täysin täytä näitä vaatimuksia, kannattaako sille uhrata kuin välttämätön?
Elämässä kannattaa keskittyä siihan mikä on itselle merkityksellistä ja kivaa, kaikki muu saa tulla perässä. Ainut vaihtoehto olisi tehdä työnä jotain sellaista, joka on itselle niin merkityksellistä ja antoisaa, että sille haluaa uhrata paljon aikaansa.

Hmmm, en enää tiedä mistä minun piti kirjoittaa, mutta nyt ainakin lähden nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta markkinoille.