torstai 28. heinäkuuta 2011

Kesämenoja


Kesä ei ole parasta aikaa päättää kirjoittaa ahkerasti blogiinsa. Kesällä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja tulee liikuttua mukavissa paikoissa, mutta siitä johtuen ei myöskään ole juuri aikaa istua tietokoneen ääressä.
Viime viikonloppuna juhlimme hääpäivää retkeilemällä Pistoian eläintarhassa ja sen jälkeen kaupungilla illallisella. Tällä viikolla maanantaina olimme pizzalla kreikkalais-italialaisessa seurassa ja poika laitettiin autosta suoraan nukkuvana sänkyyn. Tiistaina olin koko päivän töissä ja sen päälle treffit kaupungilla miehen ja pojan kanssa. Päädyimme lopulta paninotecaan Piazza del Campon laidalle syömään, sen jälkeen jätskit ja vielä ilmaiseen jazz-konserttiin Fortezzaan. Poika nukahti jazzin tahteihin ja taas nukkuvana suoraan sänkyyn.
Tänään onneksi on vapaapäivä ennen viimeistä työpäivää ja ajatukset jo tulevassa kahden viikon Suomi-lomassa. Toivottavasti Suomen kesä suosii meitä mukavilla säillä, täällä on viime päivinä ollut kovin epävakaista ja viileääkin. Kahden viikon loma täytyy suunnitella tarkkaan, siihen on mahduttava kuten tavallista sekä kaupunki-osuus, mökkeilyä, ystävien ja sukulaisten tapaamisia sekä parin päivän retki perheen kesken.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Jätskivaras


Sarjassamme kuvat kertovat, äiti ja poika pitävät hauskaa ja hassuttelevat, äiti kuvaa ja poika vie äidin jätskin.
Näitä omakuvia pojan kanssa onkin tullut räpsittyä aina silloin tällöin, hauskoina hetkinä kotona kaksin. Joskus sellaisina arkisina hetkinä kiteytyy juuri se mikä on parasta elämässä, hetkinä ilman huolen häivää ja painavia ajatuksia. Tässä kuvassa oli erityisen hauskaa, koska poika oli juuri palannut pieneltä rantalomalta isovanhempien kanssa, vain neljä päivää poissa kotoa, mutta se riitti jo pieneen ikävään ja jälleennäkemisen riemuun. Saman päivän iltana ehdin jo taas hermostua narinoihin ja napinoihin, mutta se onkin jo taas toinen juttu...

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kirjoitusikävä


Olen tässä miettinyt ja pohtinut mitä tehdä blogini kanssa, olen tehteillut tekstejä mielessäni monet kerrat. Mietin jo välillä kokonaan uutta blogia ja välillä taas suunnittelen alkavani kirjoittamaan päiväkirjaa ihan vain itselleni. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään intohimoinen päiväkirjan pitäja, mutta joku piilevä kirjoitushimo vaivaa, josta ei pääse yli eikä ympäri. Aivoissa syyhyää, ajatuksia suhahtelee ja viuhuu ja johonkin niitä olisi laitettava. Koitan nyt taas kerran aloittaa, siitä mihin jäin ja mistä alunperin lähdin, laitan itseni kirjoittelemaan sitä mitä mieleen pälkähtää, arjesta ja unelmista, työstä ja perheestä, elämästä yleensä.
Katsotaan minkälainen soppa tällä erää syntyy, haastan itseni kirjoittamaan niin usein kuin vaan pystyn, ainakin jonkin aikaa, kokeillakseni miltä se tuntuu. Elokuun pari ensimmäistä viikkoa kylläkin lomailen Suomessa, joten silloin väistämättä tulee taukoa.