keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Zorro kävi täällä


Eilen oli laskiaistiistai eli martedi grasso ja karnevaali on siis tällä erää ohi. Tänä vuonna meillä paneuduttiinkin karnevaalitouhuun ensimmäistä kertaa lapsen näkökulmasta oikein asun kera, nonna ompeli viitan ja kaupasta saatiin hattu, miekka ja naamari. Niitä onkin sitten käytetty useaan otteeseen, lelukaupan lastenjuhlassa, sunnuntaina piazzalla, kotikulmakunnan kekkereissä, lähikylän karnevaalikulkuetta seuraamassa ja eilen kaupungin järjestämässä lastentapahtumassa. Pikkumies ei tainnut kovasti vielä itse zorrosta perustaa, mutta miekkaa oli mukava heilutella.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Pätkiä keskustelusta

- voi ei, miks sun piti levittää ne palapelin palat lattialle, kun äitin piti sieltä vielä imuroida! Äiti laittaa nyt ruokaa.
- Joo, ne ovat kananmunia, uovo, juuri niin. Niitä ei voi ottaa kun ne menee helposti rikki. No äiti näyttää miten kananmuna rikotaan tänne kulhoon, näin. Viepäs nyt munankuoret biojäteastiaan. Hyvä, juuri sinne, hyvä!
- Ei ei, ei kananmunia enää voi ottaa. Ei kannata raahata sitä tuolia tänne keittiöön, äiti laittoi munat jo jääkaappiin. Ai mitäs sieltä kaapista löytyy. No ne on hammastikkuja, ei kannata ottaa niitä, ne on teräviä ja pistää. No ota nyt sitten yksi, mutta ole varovainen. Äitillä on nyt kädet lihapullataikinassa.
- Hei älä koske kahvipannuun, se menee rikki jos se putoaa. Ai keksit pudotella niitä hammastikkuja sinne kahvipannuun. Hei, kahvinkeitintä ei voi laittaa tyhjänä päälle, se kuumenee ja menee rikki. Tulepa nyt alas siitä tuolilta.
- Joo, päästä vaan kissa ulos jos se haluaa. Älä itse lähde ulos, hei sulla ei ole kenkiä jalassa. Hei älä ainakaan portista lähde ulos, mihin oot menossa!

Tässä vaiheessa kädet on pestävä lihapullataikinasta ja rynnättävä nappaamaan karkulainen kiinni ennenkuin ennettää viilettää ties minne kissan perässä sukkasillaan. Ja arkirealitymme jatkuu...

perjantai 13. helmikuuta 2009

M’illumino di meno

Tänä iltana taidamme illastaa kynttilän valossa ja osallistua siten pieneltä osaltamme energiansäästöpäivään. Siinä oiva tekosyy romanttiselle illalliselle, onhan huomenna S. Valentino, jota emme kyllä muuten aio juhlistaa.

Radio 2:n Caterpillar ohjelman alulle panema ”M’illumino di meno” –tapahtuma pimentää useita julkisia rakennuksia ympäri Italiaa ainakin hetkeksi ja kiinnittää siten huomiota energiansäästöön. Kunnan virastoissa kytkettiin lämmitys pois tänään tavallista aiemmin ja kunnantalon juhlallinen ulkovalaistus sammutetaan vartiksi.

Meillä puskee kotona kamiina lämpöä erityisen kylmän päivän jäähdyttämään taloon. Onneksi päivät ovat selvästi pidentyneet, niin ettei valoja tarvitse kovin aikaisin edes sytyttää. Taidanpa laittaa tietokoneenkin nyt kiinni ja keskittyä perjantai-illan viettoon perheen seurassa.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Pakkasmuistoja ja hermolepoa


Kuvameemistä jäi kuvateema päälle, joten päätin postata lisää kuvia. Suomen reissulla tuli otettua mukavia pakkaskuvia, joiden raikkaudesta voi vain haaveilla täällä sateen ja sumun keskellä. Ei ole juuri kuvattavaa ollut täällä lomien jälkeen.

Laitoin ylläolevan pakkaskuvan myös tietokoneen taustakuvaksi, toivottavasti sen tuijottelu viilentää ja rauhoittaa myös hermojani, joita kotipäivä taaperoviilettäjän kanssa on taas vaihteeksi koitellut. Tunnen taantuvani hysteeriseksi hermoäidiksi ja kiljuvaksi kakaraksi itsekin. Miksei sitä on-off nappulaa ole lapsille vielä keksitty ja miksei kukaan ikinä tee niin kuin sanon juuri sillä hetkellä kun sen sanon! Miksei naperolla ole vielä minkäänlaista omaa järkeä, joka sanoisi mitä asioita on suotavaa tehdä ja mitä ei. Sukkasillaan ei kannata mennä läpimärälle parveekkeelle, paidan hihoja ei kannata uittaa lavuaarissa, kissa ei tykkää kun sen perässä juostaan koko ajan, mehumukista ei voi päästää irti jos kukaan ei ole ottamassa sitä vastaan...

Eilen oli tiedotustilaisuus scuola maternaan ensi kertaa ilmoittautuvien vanhemmille. Toisaalta odotan syyskuuta kuin kuuta nousevaa, ainakin poika saa lapsiseuraa ja pääsee purkamaan energiaansa järkevästi. Toisaalta tuntuu haikealta, melkein kuin tästä alkaisi koulutaival, ensi askel pois vanhempien huomasta tuntemattomaan. Vasta kolme-vuotias, vielä niin pieni ja kuitenkin jo isokin, kultainen ja rasittava äidin rakas mussukka.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Kuvameemi

Sain Katjalta haasteen kuvameemiin, jonka otan mielelläni vastaan. Pääni kun ei vielä ole täysin selvinnyt nuhasta ja blogissa on ollut hiljaista, kuvapiristys on paikallaan varsinkin kun viime aikoina on tosiaan tullut postailtua niukasti kuvia. Uusi kamerakin on hankittu lomamatkalla hukkuneen tilalle ja sillä on jo kuvailtukin ahkeraan, mutta kuvien liittämiseen blogiini liittyy valitettavasti muutamia teknisiä ongelmia, kuten hidas nettiyhteys, jotka toivon mukaan saadaan piakkoin ratkaistua. Sitä mukaa toivottavasti blogielämänikin saa uutta puhtia, sekä oman blogin kirjoittaminen että toisten blogien seurailu ja kommentointi.

Mutta siis haasteeseen, joka kuuluu näin:
1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Tällaiseen tulokseen päädyin ohjeita seurattuani ja ihan mukava kuva sattui neljänneksi osumaan.

Kyseessä on kuva kesäkuulta 2007, päivänä jolloin vuoden ikäinen poikamme kastettiin Chiocciola-contradan jäseneksi kerran vuodessa järjestettävässä kastetapahtumassa. Contradan jäsenyys määräytyy yleensä perheen tradition mukaan, ennen vanhaan sen mukaan missä kaupunginosassa sattui syntymään. Poikaamme ei ole kastettu katoliseen kirkkoon, mutta emme kuitenkaan halunneet ohittaa maallisia ja kirkollisia elementtejä yhdistävää contrada-kastetta. Ehkä hieman epäloogista, mutta onko sillä väliä!
Kuvassa näkyy etena-contradamme nimikkokirkon edustalla oleva suihkulähde kastejuhlaa varten koristeltuna. Lähteen vedellä contradan Priori kastoi vuorotellen suuren joukon isompia ja pienempiä lapsia.

Näin kuuluvat kasteen saatesanat:
In nome del popolo di San Martino e con il bene placido dell’Eccellentissimo Seggio io, Priore di questa Contrada ti consacro Chiocciolino Vita Natural Durante. Le cristalline acque di questa fontanina infondano a te, pargolo, la fede dei nostri avi, e il dovere di tramandarlo alle generazioni future.

p.s. en voi taaskaan lähettää haastetta eteenpäin, kun tietokone temppuili ja ne muutamat blogit joita tiheämmin seuraan näyttäisivät joka tapauksessa olevan jo haastettuina.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Nuhaista sunnuntaita

Viikko on hurahtanut nopeasti enkä ole ehtinyt blogimaailmaan ollenkaan. Nytkin vain pieni postaus, sillä päässä ei kulje juuri ajatustakaan. Pääni on vallannut flunssa, kaikki paikat tukossa ja nenä punottaa. Poika sen tartutti, mutta kuten tavallista lapset tuntuvat pääsevän nuhasta helpommin yli. Kuumettakaan ei juuri ollut, mutta nyt äiti tuhisee poikaa enemmän.
Eilen perheen ainut ohjelmanumero oli kaupassa käynti, iltapäivällä kaikki nukkuivat useamman tunnin päiväunet. Ilmakaan ei toistaiseksi houkuttele, joka toinen päivä sataa tai on ainakin sumuista ja pilvistä. Taitaa olla liian aikaista odotella kevättä.
Kaipa tämäkin nuha ohi menee aikanaan, huolestuttaa vaan kuinka selviän, kun huomenna pitäisi esitelmöidä pari tuntia putkeen teineille koululaisille. Täytyy varustautua vedellä, kurkkupastilleilla ja nenäliinoilla, ja toivoa että jaksaisivat olla mölisemättä.

Tämän suurempia ajatuksia ei tule pinnistämälläkään, ainut ajatus tällä hetkellä on, että tarvitsen jotain kuumaa juotavaa... Paitsi ai niin, tänä iltana täytyykin muistaa kokeilla sitä sipulikonstia yöpöydällä!