
Kuukausi on hurahtanut niin että blogi on ollut vain mielessä, ajatukset eivät koskaan ole päässeet ruudulle asti. On ollut niin paljon muuta puuhaa, mutta luulen että tärkeimpänä syynä blogimotivaationi on ollut vähän hukassa, sillä uskon että jos jotain oikein haluaa, siihen kyllä löytää ajan.
Aloitin blogini kirjoittamisen tasan vuosi sitten, mielessäni halu kirjoittaa elämääni ja ajatuksiani pysyvään muotoon, järjestellä mieleni lokeroita kirjoittamalla. Mielessäni ei ollut selkeästi mitä ja kelle haluan kirjoittaa, mutta olen kuitenkin kirjoitellut epäsäännöllisesti kaikenlaista. Nyt olen ilmeisesti vuoden jälkeen jonkinlaisessa lähtöpisteessä uudestaan, en oikein tiedä miksi kirjoitan, mistä ja kelle. Blogikirjoittamisessa on eniten mieltä, kun blogiaan ehtii päivittämään kohtuullisen usein ja ehtii myös itse lueskella ja kommentoida muiden blogeja. Siihen itselläni ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa, niin mukavaa kuin se olisikin.
Kun kerran blogikirjoittamisen olen aloittanut, en haluaa sitä lopettaakaan, oma blogini on minulle rakas lapsi, vaikka vähän heitteille jätetty eikä niin kovin nätisti puettu. Tämä on siis uusi pieni alku, kirjoitan itselleni vahvistusta siitä, että blogini jatkaa eloaan, välillä vähän kituliasta sellaistaan, kunnes äiti-rukalla on enemmän aikaa sille omistaa.
Eilen kylvin puutarhaan pussillisen kehäkukan siemeniä, toivottavasti ne lähtevät itämään ja Calendula saa niistä voimaa...