tiistai 26. toukokuuta 2009

Maailma alle metrin korkeudesta

Alle metrin korkuinen valokuvaajamme jatkaa huimaa uraansa. Kun kameran löytää käteen, saa äiti ihmetellä ja ihastella tuloksia. Pieni kuvaaja valitsee kiinnostavan kohteen, tähtää ja laukaisee. Kaikki kelpaa tallennettavaksi ja näkökulma avaa uusia ulottuvuuksia korkeuksista maailmaa katseleville vanhemmille. Tässä muutamia valittuja otoksia runsaasta tuotannosta.





Tältä näyttää alailmoista kaappi, jonka päällä tiettävästi säilötään karamellikulhoa ja vaihtuvasti kaikkea muuta, jonka ei haluta joutuvan pieniin käsiin.


Omakuva television ruudussa.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äitienpäiväruusu


Onneksi puutarhamme ruusupensas on puhjennut juuri sopivasti täyteen kukoistukseen äitienpäiväksi. Muita ruusuja ei ole näkynyt, paitse eilen supermarketissa oli monenlaista komeaa ruusupuskaa, mutta päätin tyytyä piharuusuun. Ehkä sitten ensi vuonna kun poika menee tarhaan, väsäävät siellä äitienpäiväkortin.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Korvatulehdus


Nyt sekin siis tuli, ensimmäinen korvatulehdus. Jos vielä pari kuukautta olisi mennyt ilman, olisimme päässeet siihen 29% harvinaiseen lapsijoukkoon, joka ei ensimmäisen kolmen elinvuotensa aikana kärsi tästä vaivasta (lähde: Le Garzantine. Puericultura).
Onneksi poika jo osaa ilmaista mihin sattuu, joten toisen kuumepäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen eikun lääkärivastaanotolle ja antibioottikuuri. Sattui olemaan nuori ja mukava sijaislääkäri päivystämässä omalääkärin sijasta eikä poika edes itkenyt kuin vähän mahaan paineltaessa, toisin kuin yleensä lääkärin vain nähtyään. Lapsetkin ovat ihmisiä ja on mukava jos lääkäri osaa edes hieman ottaa kontaktia ja huomioida lasta.

Huomenna siis jää uimahalli väliin, isä ja poika saavat viettää omaa aikaa sairaslomalla ja äiti lähtee koko päivän koulutukseen. Onneksi tiedossa on myös ravintolalounas, kotijoukoille täytyy kaivella pakastinta taas kerran. Viime viikonloppu menikin kolme päivää grilliherkkuja ulkosalla nauttien.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Blogimotivaatiota etsimässä


Kuukausi on hurahtanut niin että blogi on ollut vain mielessä, ajatukset eivät koskaan ole päässeet ruudulle asti. On ollut niin paljon muuta puuhaa, mutta luulen että tärkeimpänä syynä blogimotivaationi on ollut vähän hukassa, sillä uskon että jos jotain oikein haluaa, siihen kyllä löytää ajan.
Aloitin blogini kirjoittamisen tasan vuosi sitten, mielessäni halu kirjoittaa elämääni ja ajatuksiani pysyvään muotoon, järjestellä mieleni lokeroita kirjoittamalla. Mielessäni ei ollut selkeästi mitä ja kelle haluan kirjoittaa, mutta olen kuitenkin kirjoitellut epäsäännöllisesti kaikenlaista. Nyt olen ilmeisesti vuoden jälkeen jonkinlaisessa lähtöpisteessä uudestaan, en oikein tiedä miksi kirjoitan, mistä ja kelle. Blogikirjoittamisessa on eniten mieltä, kun blogiaan ehtii päivittämään kohtuullisen usein ja ehtii myös itse lueskella ja kommentoida muiden blogeja. Siihen itselläni ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa, niin mukavaa kuin se olisikin.
Kun kerran blogikirjoittamisen olen aloittanut, en haluaa sitä lopettaakaan, oma blogini on minulle rakas lapsi, vaikka vähän heitteille jätetty eikä niin kovin nätisti puettu. Tämä on siis uusi pieni alku, kirjoitan itselleni vahvistusta siitä, että blogini jatkaa eloaan, välillä vähän kituliasta sellaistaan, kunnes äiti-rukalla on enemmän aikaa sille omistaa.
Eilen kylvin puutarhaan pussillisen kehäkukan siemeniä, toivottavasti ne lähtevät itämään ja Calendula saa niistä voimaa...