Spezzatino alla senese

Kotoisaan sunnuntaihin sopivat mainiosti pitkää kypsennystä vaativat, mutta kohtuullisen simppelit ruokalajit. Niinpä perheemme sai tänään lounaaksi sienalaista palapaistia perunoilla, spezzatino con le patate. Valmistus aloitetaan, kuten monet muutkin ruuat, oliiviöljyssä kuullotetulla valkosipulilla ja hienonnetuilla porkkanalla, sipulilla ja varsisellerillä. Lisätään kohtuullisen isoiksi paloitellut naudanlihalihapalat ja ruskistetaan. Sen jälkeen voi kasariin lorauttaa punaviiniä ja kun se on höyrystynyt, laitetaan mukaan tomaattimurskaa. Itse käytän useimmiten kaupan purkkia, parasta olisivat tietysti tuoreet tomaatit tai kotisäilykkeet. Sitten maustetaan suolalla ja rouhitaan mustapippuria ja jätetään hautumaan pariksi tunniksi tai ylikin jos lihat ovat kovin isoja. Lisätään vettä tai lihalientä jos neste kuivuu. Jonkin ajan päästä voi vielä lisätä perunalohkoja, jotka kypsyvät kätevästi ja maukkaasti samassa padassa. Jotenkin suomalaisen oloista maukasta perusruokaa johon ei paljon muita lisukkeita eikä alkuruokia tarvita.
Jälkiruokana meillä kyllä oli vielä pakastimesta otettua castagnaccio-piirakkaa, kastanjajauhoista valmistettua litteää kakkua, jossa on pinjansiemeniä ja saksanpähkinöitä.

Kun nyt kerran olin hellan äärellä, päätin tyhjentää jääkaapin vihannesosastoa ja laitoin porisemaan illaksi vielä vihanneskeiton, minestrone di verdure. Vaikeusasteena vain vihannesten pilkkominen, lopun hoitaakin pitkä kypsennys ja herkullinen keitto on valmis. Joukkoon pääsi porkkanaa, perunaa, sipulia, kesäkurpitsaa, tavallista kurpitsaa, varsiselleriä, persiljaa, mustaa kaalia, herneitä ja vihreitä papuja. Mausteeksi suolaa ja lopuksi voi vielä lorauttaa suoraan lautaselle hieman oliiviöljyä ja tietenkin parmigiano-raastetta. Isosta kattilallisesta riittää useampaankiin ateriaan ja keittoa voi vaihdella laittamalla mukaan riisiä tai pikkupastaa.

Bussissa opittua...

Tänä aamuna kuuntelin bussissa kahden takanani istuvan naisen keskustelua, joka koski lasten räkätauteja, yskää, nukkumisongelmia, ja muuta olennaista - ainakin pikkulasten äitien kannalta. Keskustelussa käytiin läpi mm. sopivaa sisälämpotilaa yön aikana, minkälaista pyjamaa lapsen suostuvat käyttämään ja miten päin ja missä sängyssä lapset nukkuvat. Puhuttiin myös siitä, kuinka hankalaa on saada lapsi käyttämään aerosolia (tähän pienenä selvennyksenä, että aerosol on höyryhengityslaite, erittäin kätevä ja paljon tehokkaampi kuin kattilan päällä henkäily, en tiedä onko sellaisia Suomessa olemassa).

Keskustelun lomassa toinen nainen toi esiin tehokkaan kotikonstin, rimedio casalingo, yskän varalle: puolikas sipuli yöksi sängyn viereen. Ainakin muutaman yön tämä keino oli tepsinyt ja lapsi oli nukkunut heräilemättä. Aamulla huoneen täytti luonnollisesti sipulin löyhkä, mutta se on pieni hinta hyvin nukutusta yöstä. Neuvo kuulosti mielenkiintoiselta, laitoin sen korvan taakse ja päätin testata seuraavan yskän tai flunssan iskiessä. Bussissa on välillä oikein hauska matkustaa ja oppii kaikenlaista uutta!

Isi korjaa!

Pikkuautot tuntuvat olevan jatkuvasti korjauksen tarpeessa, pyöriä lähtee irti ja pienet muoviosat menevät rikki. Poika tuo rikkinäiset autot nähtäväksi ja usein turvaudun lauseeseen ”isi korjaa, näytä sitten isille kun se tulee kotiin”. Taas yksi vahvistus perinteisille sukupuolirooleille, jota vastaan en tässä tapauksessa jaksa edes yrittää taistella. Äidillä on yleensä paljon kaikenlaista muutakin puuhaa eikä äidillä kerta kaikkiaan ole kärsivällisyyttä liimailla pikkuosia paikoilleen, äiti heittäisi ne suoraan roskikseen.

Isi taas jaksaa väkertää pienten ja kärsivällisyyttä vaativien korjaustöiden parissa ja liimata samaa pyörää useaan kertaan ennen sen roskikseen joutumista. Attack-superliima tekee ihmeitä, minkä tahansa saa korjattua. Olenkin keksinyt uuden lempinimen miehelleni, Attack-man!

Alkuvuoden tilinpäätös

Lomat ja pyhät on nyt sitten lopullisesti vietetty ja Suomi-lomaltakin ollaan palattu taas italialaiseen arkeen. Ilma on kylmän kostea ja harmaa, mutta lunta ei täällä näy. Suomessa oli mukavaa kuten aina, mutta tällainen kymmenen päivän miniloma on aina jotenkin vajaa. Ei ehdi kunnolla päästä sisälle taas suomalaiseen elämänmenoon, olo on turistimainen. Ja talvilomalla tulee oltua paljon ihan kotosalla tai lähinurkissa, varsinkin kun ensimmäisinä päivinä poika oli kuumeessa, joten kymmenen päivää ovat enemmän kuin riittävät näin lössöön lomailuun.

Pariin otteeseen kiertelin kaupungilla, mutta tällä kertaa jotenkin kummasti, ja rahapussin kannalta onneksi, tuli sellainen ostokielteinen olo eikä huvittanut shoppailla. Vasta viimeisenä päivänä tuli sitten sellainen lähtöä edeltävä paniikki, että olisi pitänyt hankkia lisää lasten kirjoja ja itselle kirjoja ja entäs vakituiset Marimekon ale-ostokset.

Jotain pientä sitä tuli kuitenkin osteltua, kun matkalaukkuun varatut tyhjät kilot täyttyivät, niin että laukkua sai pakata sadan gramman tarkkuudella. ”Tämä hapankorppupaketti saa sittenkin jäädä ja pojan vähän niukka villatakki, mutta tuoreesta ruisleivästä ja suklaasta en luovu”. Tuli taas manattua lähtiessä pakattuja liikoja vaatteita. Kun vaatekaappini Suomessa pullottelee vanhoista villapaidoista ja muista koti- ja ulkoiluvetimistä eikä lomalla ollut mitään erityisiä tilaisuuksia, neljä villapaitaa ja kolmet housut olivat aivan liikaa ja niiden sijaan olisi se hapankorppupakettikin mahtunut.

Tajusin tässä vasta äsken että uusi vuosi on nyt sitten alkanut, entinen takana päin. Jonkinlainen rajapyykki on taas ohitettu, sivua käännetty, entinen vuosi arkistoitu niin että siitä voi vetää joitain johtopäätöksiä. Vuosi 2008 oli kohtalaisen mukava, ei mitenkään mullistava, mutta tasapaksun leppoinen. Kuulostaa tylsältä, mutta ei se ihan niinkään ole. Loppuvuosi toi tullessaan jonkinlaista mielenrauhaa siitä että elämä jatkuu samanlaisena eikä ole tarvetta yrittääkään juuri nyt mitään mullistavaa. Työt jatkuvat epävakaisen vakaina ja pätkittäisenä ainakin vielä vuoden, poikaa ei vielä viedä hoitoon vaan vasta ensi syksynä. Elämässä ehtii vielä kaikenlaista tulevinakin vuosina.

Saapa nähdä mitä tuo tullessaan alkanut vuosi 2009, edellisen vuoden seesteisyyden jälkeen. En osaa aavistaa millaisissa tunnelmissa tämä tuleva vuosi voisi päättyä ja onko jotain erityistä uutta odotettavissa. Ja saapa nähdä miten tämä blogi jatkaa eloaan, onko se enemmän piparintuoksuinen vai pippurinen, jaksanko ruotia elämääni ja ajatuksiani blogimuodossa entistä ahkerammin. Innostunko kirjoittamaan vihdoin entistä enemmän, kuten olen aina haaveillut.

Suomi-lomailua

Pyhät on jo ohitettu, mutta olen vielä jatkanut lomailua ja blogigin on ollut vähän lomapimennossa. Uuden vuoden vietimme koko perhe Bergamossa ja sieltä suuntasimme pojan kanssa vielä pienelle talvilomalle Suomeen. Toimme tullessamme flunssan, mutta siitä päästyämme on jo ehditty nauttia lumessa peuhaamisesta, pulkkamäestä ja pakkasesta.
Suomi-loman nautintoja ovat tavalliseen tapaan myös sellaiset arkiset asiat kuin syöminen, saunominen ja kaupoissa kiertely. Niiden lomassa tietenkin myös kyläily ja tuttavien tamaaminen. Rentoa meininkiä siis ilman sen suurempia tavoitteita. Viikonloppu vielä edessä ja sitten taas kotiarkeen, jossa isi jo ikävöi meitä kissan kanssa.