Alkuvuoden tilinpäätös

Lomat ja pyhät on nyt sitten lopullisesti vietetty ja Suomi-lomaltakin ollaan palattu taas italialaiseen arkeen. Ilma on kylmän kostea ja harmaa, mutta lunta ei täällä näy. Suomessa oli mukavaa kuten aina, mutta tällainen kymmenen päivän miniloma on aina jotenkin vajaa. Ei ehdi kunnolla päästä sisälle taas suomalaiseen elämänmenoon, olo on turistimainen. Ja talvilomalla tulee oltua paljon ihan kotosalla tai lähinurkissa, varsinkin kun ensimmäisinä päivinä poika oli kuumeessa, joten kymmenen päivää ovat enemmän kuin riittävät näin lössöön lomailuun.

Pariin otteeseen kiertelin kaupungilla, mutta tällä kertaa jotenkin kummasti, ja rahapussin kannalta onneksi, tuli sellainen ostokielteinen olo eikä huvittanut shoppailla. Vasta viimeisenä päivänä tuli sitten sellainen lähtöä edeltävä paniikki, että olisi pitänyt hankkia lisää lasten kirjoja ja itselle kirjoja ja entäs vakituiset Marimekon ale-ostokset.

Jotain pientä sitä tuli kuitenkin osteltua, kun matkalaukkuun varatut tyhjät kilot täyttyivät, niin että laukkua sai pakata sadan gramman tarkkuudella. ”Tämä hapankorppupaketti saa sittenkin jäädä ja pojan vähän niukka villatakki, mutta tuoreesta ruisleivästä ja suklaasta en luovu”. Tuli taas manattua lähtiessä pakattuja liikoja vaatteita. Kun vaatekaappini Suomessa pullottelee vanhoista villapaidoista ja muista koti- ja ulkoiluvetimistä eikä lomalla ollut mitään erityisiä tilaisuuksia, neljä villapaitaa ja kolmet housut olivat aivan liikaa ja niiden sijaan olisi se hapankorppupakettikin mahtunut.

Tajusin tässä vasta äsken että uusi vuosi on nyt sitten alkanut, entinen takana päin. Jonkinlainen rajapyykki on taas ohitettu, sivua käännetty, entinen vuosi arkistoitu niin että siitä voi vetää joitain johtopäätöksiä. Vuosi 2008 oli kohtalaisen mukava, ei mitenkään mullistava, mutta tasapaksun leppoinen. Kuulostaa tylsältä, mutta ei se ihan niinkään ole. Loppuvuosi toi tullessaan jonkinlaista mielenrauhaa siitä että elämä jatkuu samanlaisena eikä ole tarvetta yrittääkään juuri nyt mitään mullistavaa. Työt jatkuvat epävakaisen vakaina ja pätkittäisenä ainakin vielä vuoden, poikaa ei vielä viedä hoitoon vaan vasta ensi syksynä. Elämässä ehtii vielä kaikenlaista tulevinakin vuosina.

Saapa nähdä mitä tuo tullessaan alkanut vuosi 2009, edellisen vuoden seesteisyyden jälkeen. En osaa aavistaa millaisissa tunnelmissa tämä tuleva vuosi voisi päättyä ja onko jotain erityistä uutta odotettavissa. Ja saapa nähdä miten tämä blogi jatkaa eloaan, onko se enemmän piparintuoksuinen vai pippurinen, jaksanko ruotia elämääni ja ajatuksiani blogimuodossa entistä ahkerammin. Innostunko kirjoittamaan vihdoin entistä enemmän, kuten olen aina haaveillut.