perjantai 30. lokakuuta 2009

Kotipäivän pikaruokaa

Tänään oli vaihteeksi mukava kotipäivä, sairaslomalaisen pojan kanssa. Tarhaan totuttelu näköjään vatii veronsa, jatkuvan nuhan seurauksena tuli korvatulehdus. Tiistaina poika oli varsinaisesti oikeasti kipeä, oli kuumetta, korvaan sattui ja nukkui koko päivän. Lääkäri antoi antibioottikuurin, seuraavana päivänä olokin oli jo aika pirteä, mutta tarhaan palataan vasta maanantaina.

Sitä aina kuvittelee ehtivänsä tehdä vaikka mitä tai nauttia vapaasta ajasta kun on kotona. Aikaa ei sitten kuitenkaan riitäkään kaikkeen ja kiirus tulee saada lounas valmiiksi ajoissa. Kun kerran blogini on niin ruokaisan niminen päätin tänään kokeilla ruokakuvausta. Onneksi oli myös kuvausapulainen mukana, eihän sitä muuten olisi ehtinyt samalla laittaa ruokaa ja kuvata sitä.

Olen tottunut laittamaan vain nopeaa ja helppoa ruokaa, reseptit omasta päästä. Monta pataa samaan aikaan tulella ja keittiö sen jälkeen kuin hävityksen jäljiltä. Keittokirjat ja ruokaohjekansiot jäävät yleensä koskemattomiksi enkä ole viime aikoina oikein panostanut kulinaristisiin erikoisuuksin.
Niinpä tänäänkin oli vuorossa peruspastaa lempiaineksista (kesäkurpitsaa, salsiccia-makkaraa) ja helppo pääruoka kananrintaviipaleista, jotka maustettiin kuivatuilla provencen yrteillä, kieriteltiin korppujauhoissa ja paistettiin öljyssä.



Koska päätin viime hetkellä käydä ostamassa tuoretta leipää lähileipomosta, fenkoli-lisukkeeni vähän kärähtivät ja apuun otettiin valmiita pakastevihanneksia mikrossa.



Pasta toteutettiin kuullottamalla ensin valkosipulia oliiviöljyssä, sitten pannulle ohuiksi leikatut kesäkurpitsat ja salsiccia paloina. Yleensä lisään tähän sörsseliin ruokakermaa, mutta kun sitä ei ollut, pasta kruunattiin yhdellä munalla joka lisättiin kypsän pastan kanssa ja pyöräytettiin nopeasti carbonaran tapaan. Penne pastat pääsivät loppumaan, joten sekaan laitettiin vähän fusilleja. Oikein hyvää tuli! Illalla taitaa olla koko perheen ohjelmanumerona perinteinen pizza-perjantai.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Tietokoneäiti vai leikkiäiti

En tunne olevani kovin hyvä leikkiäiti. Useinkaan en millään jaksaisi keskittyä leikkimään pojan kanssa, vaan "karkaan" leikin välissä tietokoneelle omiin juttuihini, tai sitten kotihommiin. Leikin sivussa pyyhin pölyjä tai viikkaan pyykkejä, tarkistan sähköpostin tai lueskelen blogeja. Samalla kun ajamme takaa sutta, ajan takaa pölykoiria swifferillä. Sitten onkin aika laittaa ruokaa, siivota jäljet, istahtaa hetki ennen kuin alkaa nukkumaanmenopuuhat.

Omaatuntoa välillä kolkuttaa, kun aina on muuta puuhaa tai hylkään leikin kesken. Toisaalta poika on aika hyvä keksimään omiakin leikkejä, ja toisaalta käytän kyllä aikaani pojan muuhun "huoltoon" sen verran, että ehkä voin siirtää pääasiallisen leikkivastuun muille, tarhaan ja isovanhemmille, isillekin vähän. Ja silti pojan touhujen seurailu, juttujen kuuntelu ja sylissä lelliminen ovat asioita joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois minuuttiakaan.

Kun katselin kansiota, johon olen tallentanut pojan ottamia valokuvia, useassa kuvassa istuu työpöydän ääressä tietokoneäiti, jonka palasia on tallennettu kuviin. Työpöydälle tuodaan välillä myös leikkiautoja kurkistelemaan äidin puuhia. Elämä on yhtä palapeliä, kaikki osat täytyy koittaa sovittaa yhteen. Nyt siis leikkitauolle, sitten skypetreffeille siskon kanssa ja iltaruuan laittoon. Iltasatuhetki on sitten taas kokonaan pojalle pyhitetty.




sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Suklainen viikonloppu





Päätimme lauantaina retkeillä ystäväpariskunnan kanssa Perugiaan Eurochocolate-tapahtumaa ihmettelemään, vaikka vähän puolikuntoisia olimmekin: isä kärsi iänikuisesta päänsärystään, pojalla oli olkapää kipeänä kaatumisen seurauksena ja itselläni on taas jonkinlainen räkätauti.

No, suklaa varmaan parantaa haavoja, joten ihan mukava päivä oli, ei liian kylmä, ei satanut. Ainut haittapuoli oli, että monet muutkin olivat päättäneet viettää lauantain suklaisissa merkeissä, joten tungos oli valtava. Rattaiden kanssa oli rasittava puikkelehtia ihmismassan seassa ja ilmaismaistiaisia sai jonottaa. Suklaita oli monenmoisia, maistelimme saher-kakkua ja ihmettelimme suklaa-kebabia, mutta lopulta kotiin tuliaisiksi ostin vain muutaman levyn hauskoja reilun kaupan suklaita. Niistäkin osan aion lahjottaa eteenpäin, kotona kun maleksii vielä kaikenlaisia vanhojakin suklaita, tuliaisiksi ja lahjaksi saatuja sekä itse ostettuja. Ehkäpä leivonkin tänään suklaakakun viikonlopun kruunaukseksi jotta päästään vanhoista suklaista kerralla eroon!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Tunnustus ja haastejuttuja


Vaikka olenkin vähän laiska bloggaaja, sain tässä jopa kahdelta taholta seuraavan tunnustuksen. Kiitos siis Miialle ja Elviralle!

Haaste menee näin:
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.


Olisi varmaan paljonkin asioita mitä blogini lukijat eivät tiedä, mutta ei ollut silti helppoa keksiä seitsemää mielekästä asiaa. Tässä nyt 7 pienempää tai isompaa enemmän tai vähemmän mielekästä juttua.
1. Olen harrastanut viidentoista vuoden aikana erilaisissä pätkissä flamencoa ja kaikenlainen tanssi on aina ollut intohimoni. Tällä hetkellä flamenco on tauolla, se vaatisi kunnollista paneutumista johon minulla ei ole tarpeeksi aikaa eikä täällä sen puoleen kummoisia mahdollisuuksiakaan. Mutta rytmi sykkii sisällä!
2. Ennen kuin tulin raskaaksi ja sain poikani, minulla oli yksi keskenmeno. Vaikka se tapahtui aika alkuvaiheessa ja tulin uudelleen raskaaksi aika pian, se on tapahtuma joka jätti jälkensä ja muistan kaiken siihen liittyvän kuin se olisi ollut eilen.
3. Olen harrastanut elämässäni kaikenlaisia käsitöitä. 13-vuotiaana ompelin itselleni vaatteita ompelijatätini avulla ja halusin muotisuunnittelijaksi.
4. Olen saamaton ja laiska, haluaisin harrastaa, askarrella, maalata, ommella, lukea ja kirjoittaa vaikka mitä, mutta suunnitelmia on aina enemmän kuin energiaa niiden toteuttamiseen...
5. En ole vielä koskaan käynyt Roomaa etelämpänä Italiassa. Paha puute mutta eiköhän se joskus vielä tule korjattua.
6. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut erityistä suosikkiyhtyettä tai lempilaulajaa, en seuraa musiikin virtauksia ja olen tietämätön sen esittäjistä ja itse olen surkea laulaja, mutta silti musiikki on minulle tärkeä elementti ja pidän monenlaisesta musiikista inspiraation mukaan ja sattumanvaraisesti.
7. Tutkin gradussani 1400-luvun morsiuskirstumaalauksia. En tiedä ketä tämä tieto voi liikuttaa, mutta en nyt muutakaan enää keksinyt.

Viime aikoina olen hädin tuskin ehtinyt seurailla 7 blogia, joten tunnustus ja haaste lähtee nyt vain Arkitehdille, Sarille, S:lle, Vilijonkalle, Mari-Johannalle.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Kuvat kertovat...





Koskaan ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa, inspiraatiota tai energiaa kirjoitella ajatuksenpätkiä tai muuten vaan elämänmenoa kirjalliseen muotoon, joten tällä kertaa turvaudun kuvapostaukseen. Eilen oli joka kuukautiset antiikkimarkkinat, joissa kävimme kiertelemässä ihan vaan ulkoilun merkeissä. Ilma oli kylläkin hyisevän kylmä ja tuulinen, mutta aurinkokin pilkisteli ainakin osittain. En ehtinyt ottaa kuin pari kuvaa, kun poika halusi kameran käteensä. Ja mielenkiintoisia hahmoja sieltä löytyikin kuvattavaksi.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Mensa

Mensa eli refezione scolastica eli kouluruokailu on alkanut meidänkin pojalla tarhan myötä, toiselta tarhaviikolta lähtien. Juuri viime viikolla ehdin kommentoida Arkitehdin samannimiseen kirjoitukseen, että meillä ruokailu sujuu, mutta laskusysteemistä ei vielä tietoa. Seuraavana päivänä löytyi sitten pojan repusta postia vanhemmille ja muun muassa selvitys miten hoidetaan ruokailumaksu.

Tänä vuonna kotikuntamme on muuttanut laskutussysteemiä, ja kaikki maksavat saman summan koko vuodesta, oli sitten lapsi läsnä tai poissa. Aikaisempina vuosina maksettiin perusmaksu ja lisäksi jokaisesta nautitusta ateriasta erikseen. Koko vuodelta maksu on nyt 475 euroa, joka maksetaan viidessä erässä. Ruokailusta voi toki kieltäytyä kokonaan, jolloin lapsi noudetaan pois jo kello 12 ruokailun alkaessa.

Ruokamaksuun voi hakea joko osittaista tai täydellistä vapautusta esittämällä ISEE-todistuksen perheen taloudellisesta tilanteesta. Missä tahansa ISEE-perusteisessa maksusysteemissä me olemme aina liian "rikkaita", mikä sinänsä naurattaa, kun kontolla on valtava asuntovelka ja itse teen töitä hyvin osa-aikaisesti ja pienellä palkalla.

Ruokalista on nähtävissä koulun ovella, jos muistaa tarkistaa, pojan sanomisiin kun ei ole luottamista. Joka päivä listalla on kuitenkin primo, secondo, contorno e frutta eli täydellinen ateria.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Iloja ja suruja

Elämässä kaikki kompensoi toisiaan ihmeellisesti. Eilen kuulin samalla puhelinsoitolla ensin järkyttävän uutisen ja sitten iloisen asian. Soiton jälkeen en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Järkyttävä uutinen oli, että eräs tietämäni henkilö oli kuollut auto-onnettemuudessa eilen aamulla. Hän oli ajanut yksin kurvissa pellolle eikä kukaan ollut pariin tuntiin edes nähnyt autoa. Tunsin tämän naisen vain ulkonäöltä ja nimeltä työn kautta, mutta uutinen järkytti minua suuresti ja erityisesti se, että hän jätti jälkeensä 2- ja 4-vuotiaat lapset. Kuinka kertoa kahdelle pienelle lapselle, että äiti ei tule enää koskaan kotiin!

Onneksi tämän järkytyksen jälkeen ystäväni kertoi, että hän on alkanut seurustella, mikä tuli minulle aivan yllätyksenä. Ystäväni täytti juuri 40 vuotta, on ollut vuosikausia sinkkuna ja sitten kärsinyt vaikean suhteen takia pari vuotta sitten. Hän vaikutti tyytyväiseltä ja onnelliselta, joten olin erittäin iloinen hänen puolestaan.

Soiton jälkeen oli hämmentynyt olo, järkytystä ja iloa samalla kertaa. Sellaista on elämä!