torstai 10. maaliskuuta 2011

Carnevale nello stivale




Martedì grasso eli laskiaistiistai ehti jo hujahtaa ohi ja samalla koko karnevaaliaika päättyi, mutta laitanpa muutaman mukavan kuvan näin jälkijunassa. Lähdimme tiistaina pojan kanssa kaupungille ottamaan kaikki irti kunnan lapsille järjestämästä karnevaaliohjelmasta. Piazzalle oli kerätty "Carnevale nello stivale" -nimikkeen alle Italian yhdistymisen 150-vuotis juhlavuoteen liittyen kaikenlaista puuhaa ja perinteisiä leikkejä. Iltapäivän huipentumana ilmapalloista koottu Italian lippu päästettiin ilmoille kansallislaulun soidessa torvien säestämänä.

Ensi viikolla onkin torstaina itse juhlapäivä Italian yhdistymisen 150-vuotisen taipaleen muistoksi. Kuten italialaiseen tyyliin sopii, pyhäpäivästä päätettiin viime tingassa ja polemiikin säestyksellä. Ylimääräinen vapaapäivä sopii kyllä, me siis muistelemme ensi torstaina lokoisasti lomaillen Garibaldin ja joukkojensa urotekoja tämän pirstaleisen maan saattamisesta yhteisen lipun alle!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Taukopaikka


Olen tässä miettinyt kaikenlaista, viime päivinä, viikkoina, kuukausina. Olen myös puuhaillut kaikenlaista, työssä käynnin lisäksi piipahtanut myös Suomessa talvilomalla. Kun asioita tuppaa olemaan päässä liikaa, ja tekemistäkin tarpeeksi, ei niitä saa purettua blogiin asti.
Niinpä ei olekaan yhtään ihme, että kun olen tässä pari päivää "työttömänä", oli aivan pakko päivittää jotain uutta joulukuisen postauksen sijaan, joka yhä nökötti blogisivuni ensimmäisenä. Niinpä tästä seuraa pieni ryöppy pikaisesti naputeltua tekstiä ja kuva joka ei varsinaisesti liity aiheeseen.

Olen ihan oikeastikin pari päivää työttömänä, kun työsopimusta pitää uudistaa ja töitäkin vähän uudelleen järjestellä. Kuinka ihanaa onkaan irtautua työstä edes muutamaksi päiväksi, ainakin melkein kokonaan, ja ottaa tilaa itselleen. Olen muutenkin miettinyt viime aikoina elämän sisältöä ja miten aika pitäisi jakaa ja mitä painottaa, esimerkiksi kuinka paljon uhrata työlle. Työ on itselleni tärkeä asia itsensä toteuttamisen ja itsekunnioituksen vuoksi, mutta toisaalta jos työ ei täysin täytä näitä vaatimuksia, kannattaako sille uhrata kuin välttämätön?
Elämässä kannattaa keskittyä siihan mikä on itselle merkityksellistä ja kivaa, kaikki muu saa tulla perässä. Ainut vaihtoehto olisi tehdä työnä jotain sellaista, joka on itselle niin merkityksellistä ja antoisaa, että sille haluaa uhrata paljon aikaansa.

Hmmm, en enää tiedä mistä minun piti kirjoittaa, mutta nyt ainakin lähden nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta markkinoille.