Hyvää Joulua!

Jouluaatto alkoi arkisissa merkeissä, olimme viikottaisella mercatolla. Nyt kun ilta alkaa hämärtyä, joulutunnelma tiivistyy ja joulunodotus huipentuu. Perunalaatikko muhii uunissa, munavoi odottaa valmiina, joulutähti komistaa olohuonetta ja kynttilät valaisevat.
Ja kohta tulee joulupukki, se on jo melkein täällä! Nyt täytyy herättää poika kesken päiväunten että ehdimme nähdä meidän kulmakunnalle lasten iloksi poikkeavan joulupukin, melkein oikean.

Oikein mukavaa, tunnelmallista, tuoksuvaa, iloista Joulua kaikille!

Lastenkulttuuria

Tällä viikolla on harrastettu lastenkulttuuria pariinkin otteeseen. Joulun alla kaupungilla on kaikenlaista tapahtumaa, joten pimeää ja kylmää uhmaten lähdimme kaupungille parina arki-iltana. Keskiviikkona tutustuimme uudistettuun Lasten museoon, jossa oli pidennetty aukioloaika ja lapset saivat piirtää ja värittää. Poika lyöttäytyi heti muiden lasten joukkoon ja oli juonessa mukana. Värikkäitä styroksin paloja kun kostutti sieneen, ne sai liimattua seinälle ripustettuun paperiin.
Museosta mentiin kuuntelemaan gospel-konserttia viereiseen kirkkoon. Poika taputti innoissaan ja kun kyllästyi istumaan leikki loppuajan ilmapallolla. No, eihän gospel konsertissa niin vakavasti tarvitse olla.

Perjantaina suuntasimme uudestaan kaupungille kun ohjelma lupasi kiertävää animaatiota, musiikkia ja teatteria lapsille. Olimme liikkeellä vähän liian myöhään, mutta löysimme kuitenkin iloisen torvisoittobändin ja törmäsimme myös ohimennen joukkoon tonttuja ja muita outoja olioita. Eivät olleet ihan suomalaisen joulutontun veroisia.
Kävimme myös tutustumassa moderneihin joulukuusiin. Siellä oli myös pojalla kivaa kun sai juosta parin isomman pojan perässä ja kiipeillä värikkäiden pleksikuusten lomassa.
Tämän kulttuuriannoksen jälkeen lauantai olikin sitten omistettu joulusiivoukselle kotioloissa.

Joulutunnelmia ja unelmia

Ulkona sataa joka suuntaan, myrskytuuli ulvoo nurkissa eikä ulos tee mieli pistää nokkaansakaan. Selailen vanhoja suomalaisia joululehtiä, joita olen vuosien mittaan säilönyt. Ihania joulusisustuksia, joulukoristeita ja joululeivonnaisia tutkiessani suunnittelen minäkin täydellistä joulukattausta, itse tehtyjä koristeita ja kymmentä laatua pipareita ja kakkuja. Toteutus tyssää yleensä siihen, ettei tarvittavia aineksia ole saatavissa juuri silloin kuin luomisen puuska iskee tai aika ei sittenkään riitä kaikkeen.

Kaiken ei kuitenkaan tarvitse oikeasti olla lehtien unelmajoulun kaltaisen täydellistä, mielikuvitusjoulu piparin ja kahvikupposen äärellä on sekin nautinnollinen hetki. Pienistäkin asioista syntyy joulun tunnelma. Niinpä kaivan vanhat joulukoristeet esiin ja laitan Aarikan puutontut Aalto-maljakon ja Iittalan tuikun väliin taustalla purkillinen suomalaisia käpyjä. Täydellinen suomalainen joulusisustukseni on valmis ja joulun odotus jatkuu!

Yökukkuja

Perheemme nukkumisongelma on yhä pahentunut. Poikaa ei saa illalla nukkumaan ajoissa (eikä kukaan ole oikein jaksanut sitä viime aikoina yrittääkään), päiväunet eivät kiinnosta päiväuniaikaan, mutta simahtaa sitten kesken leikin sellaiseen aikaan kun ei päikkareitä enää pitäisi nukkua, aamulla vetelisi sikeitä vaikka kuinka. Tunnen olevani aivan epäonnistunut äiti mitä tulee päättäväiseen unirytmin noudattamiseen. Tutin käytössä on menty takapakkia siinäkin, poika kinuaa sitä joka välissä, kun siitä pitäisi päästä kokonaan eroon. Koitan ajatella positiivisesti, että ehkä tämä on vaan joku vaihe, joka menee ohi. Miitä vaiheita vaan tuntuu olevan koko ajan joku ongelmainen päällä...

Mutta mitä voi oikeastaan odottaa, ei omena kauaksi puusta putoa. Kun äitikin kukkuu yömyöhään yksinäistä iltaa heti kun tilaisuus tulee ja on aina ollut erityisen aamu-uninen. Kaikki energia ja inspiraatio kun tuntuvat vaan aina keskittyvän myöhäisiin iltahetkiin. Voisin vaikka ryhtyä imuroimaan keskiyöllä tai luoda vaikka mitä.
Jospa nyt kuitenkin koittaisi ryömiä lämpimän peiton alle, kun kerran sängyn lämmittäjäkin kuului juuri kotiutuvan...

Pikkujoulujuhlintaa

Eilen vietimme lähikaupungin pienen suomalais-italialaisen joukon kanssa perinteisiä pikkujouluja. Samalla juhlistimme Suomen itsenäisyyspäivää, ainakin oven ulkopuolella liehui Suomen lippu.
Valmistin perinteisesti joululaatikot, imelletty perunalaatikko ja porkkanalaatikko ovat ulkosuomalaisvuosina kehittyneet bravuurikseni. Talon isäntä paistoi komean kinkun, lisäksi pöydässä oli rosollia, karjalanpiirakoita, graavilohta. Jälkiruuaksi riisipuuroa ja luumukiisseliä, joulutorttuja ja pipareita. Glögiä tietenkin nautittiin sekä ennen että jälkeen illallisen.

Pukki jätti lapsille pienet paketit oven taakse, vaikkei itse pukista nähty vilaustakaan. Lapsilla oli tietenkin mukavaa keskenään, vaikka tänä vuonna ei erityisiä ohjelmanumeroita tai joululauluesityksiä ollutkaan. Alkuvuosina, kun lapsia ei vielä ollut mukana, lankesi italialaisten miehenpuoliskojen tehtäväksi esittää joululauluja suomeksi tai näytellä Mauri Kunnaksen kirjan mukaan jouluaiheista näytelmää. Suomen ääntäminen riitti ohjelmanumeroksi jo sinänsä.

Ilta vierähti mukavasti ja tähtitaivaan tuikkeessa köröttelimme kotiin vatsat täynnä ja mielet virittyneenä oikean joulun odotukseen. Takapenkkiläinen uinui autuaasti uusi pikkuauto kummassakin nyrkissä.

Piparintuoksua!

Meillä oli tänään leipomispäivä. Vihdoinkin ensiaskel kohti jouluvalmisteluita. Kaappien kätköistä otettiin esiin siirapit, piparimausteet, Sunnuntain sihtiruisjauhot, pullavuuat. Kaikki aarteet, joita säilötään erityistilaisuuksia varten ja joiden tuoksu saa jo joulutunnelman aikaan.
Koko päivän puurtamisen jälkeen syntyi joulupipareita, kaardemummakakkuja, karjalanpiirakoita ja kookospullia. Keittiö näytti välillä taistelutantereelta ja tasot täyttyivät milloin mistäkin. Pieni keittiöapulaiseni ei ollut samaa mieltä piirakoiden rypytystekniikasta, mutta strategisella hetkellä nukahti lopulta niin että piparien leivonta meni sivu suun.
Väsyneenä mutta onnellisena maistelen, purkitan ja pussitan tuloksia. Vain muutama lievästi kärähtänyt pellillinen pipareita ja kaksi pientä palohaavaa sormessa.