torstai 18. elokuuta 2011

Tomaatin kasvatusta


Italiassa melkein jokaisella tuntuu olevan kasvimaapläntti tai ainakin vanhemmilla on puutarha, josta ammentaa kauden kasvikset herkullisesti auringossa kypsyneinä. Meillä ei valitettavasti tälläistä etua ole, korkeintaan jonkun anopin tutun kautta saatamme saada lähetyksen vasta poimittuja luuumuja tai muuta ylijäämää. Vihanneksia voi toki ostaa suoraan joltain pienviljelijältä eikä tarvitse edes lähteä maalle. Auringon alla kypsyneiden tomaattien tai kesäkurpitsojen makua ei voita mikään, niitä ei voi verrata supermarketin massatuotteisiin.
Koska pieni viljelijä asuu ilmeisesti minussakin ja itse viljeltyinä tomaatteihinkin tulee varmasti joku erityinen lisämaku, päätin taas tänä vuonna istuttaa pihan nurkkaan pari tomaatin tainta. Yleensä viljelyksilläni ei ole ollut suurtakaan menestystä, olen kokeillut myös sellaisten eksoottisten lajien kuten raparperin kestävyyttä takapihallamme.
Hidasta tuntui taimien kasvu olevan eivätkä vihdoin esiin tulleet tomaatit tahtoneet millään punertaa, mutta palattuamme Suomi-lomalta meitä odottivat punaisena hehkuvat tomaatit, johtuen varmasti myös appi-ukon ahkerasta kastelusta poissa ollessamme.
Muutamana päivänä on nyt sitten maisteltu oman maan herkullisia ja mehukkaita punaisia tomaatteja ja ah kuinka hyviltä ne maistuvatkaan!

(Kuvassa vielä vihreät tomaatit, punaiset ovat katoamassa hyvää vauhtia eivätkä ole ehtineet edes kuvattaviksi.)

tiistai 16. elokuuta 2011

Sudokuja


Lomalla Suomessa ratkoin ensimmäistä kertaa elämässäni sudokuja. En tiedä onko mitään järkeä käyttää aikaansa sudokuihin, kun voisi vaikka lukea kirjoja, mutta se osoittautui sopivan rentouttavaksi aivotoiminnaksi, päässä pyörii vain numeroita yhdestä yhdeksään. Tänään olen jatkanut pehmeää lomalta paluuta sudokujen parissa ennen huomista töihin paluuta. Päivä on muutenkin täynnä odotusta ja aika matelee, hetken päästä kymmenen hevosta laukkaa kolme kertaa Piazza del Campon ympäri, on Palion aika.