tiistai 23. marraskuuta 2010

Gormiittitutkimuksia

Sisäinen pieni tutkijaluonteeni on joutunut viime aikoina koetukselle. Olen joutunut selvittämään kaikenlaisten mitä kummallisimpien piirrosolioiden ominaisuuksia ja nimiä ja alkuperää pysyäkseni pienen nelivuotiaani ajatuksenjuoksun perässä. Hämähäkkimies sentään kuuluu klassikkona kohtalaisen hyvin populaarikulttuurin tuntemukseni piiriin, mutta gormiitit, Ben10 ja viime viikolla jostain putkahtanut Bakukan-ilmiö vaativat jo wikipedian selailua.
Keväällä poika halusi välttämättä markkinoilta vihreän lippiksen, jossa oli hurjan näköinen poika, Ben10. Sain kylläkin mieheltä haukut rumasta hatusta, mutta tarhassa lippis aiheutti välitöntä huomiota ja ihailua. Nyt poika on jo lokakuulta puhunut joululahjoista, ykköstoiveena Ben tenin kello, jollainen tarhakaverilla on ollut jo pitkään.
Kotona meillä hurjastaa vähän väliä muuntautumiskykyinen gormiitti, joka syöksee ties mitä. Itse tv-sarja on melkein liian hurja, kuten myöskin Ben10, ainakin äidin mielestä ihan kamala, mutta tärkeintä näyttäisikin tällä hetkellä olevan roolileikki.
Se kaikkein suosituin hahmo taitaa kuitenkin olla Hämähäkkimies, Uomo ragno. Meidän pienellä Hämähäkkimiehellämme on myös ihmeellinen mielikuvitusauto, josta löytyy apu joka tilanteeseen. Itse asiassa koko perheemme koostuu mielikuvitusmaailmassa supersankareista, sillä isi on kastettu Batmaniksi ja äidin osaksi jäi kissanainen, kun en muutakaan naissankaria sattunut keksimään, kun poika tivasi kuka äiti on.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Hauskanpitoa


Olen taas lukenut sieltä täältä kaikenlaisia kiinostavia blogeja, miten ihmeessä ehtisi lukea niitä kaikkia ja pitää vielä huolta omastaan! Kuinka ihana tutustua blogin välityksellä niin moniin kiinnostaviin ihmisiin ja ajatuksiin, kumpa vain voisi luoda kontakteja ja pitää yhteyttä kaikkiin.
Aloittelin kirjoittamaan jo paria juttua, joista ei kuitenkaan tullut toistaiseksi päätä eikä häntää, joten päätin että kuvat saavat kertoa tällä kertaa. Pidimme pojan kanssa tässä yhtenä iltaa hauskaa ja räpsimme hassuja kuvia. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kuulla pienen pojan hervotonta räkätystä.

Sunnuntaina pidimme hauskaa myös museossa, jonka pieneltä nykytaiteen osastolta löytyi hassuja naamareita.

Museokäynnin jälkeen kävelimme kaupungilla ja satuimme osumaan Selva-contradan kanstanja-juhlaan, josta löytyi hyvää vin bruleeta eli glögiä italialaisittain, sekin oli aikas mukavaa. Täytyy ottaa ilo irti pienestäkin tässä marraskuun synkkyydesä!