perjantai 4. joulukuuta 2009

Haasteellista musiikin kuuntelua

Arkitehti lähetti haastavan musikaalisen haasteen: mitä musiikkia olen kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana, kymmenen levyä tai kappaletta. Itselleni tämä ei ole mikään yksinkertainen tehtävä, sillä ensinnäkin en päiväkausiin välttämättä kuuntele tietoisesti musiikkia, vain radiota autossa, ja toisekseen kuten tässä taannoin totesin, en ole kovin musiikkitietoinen, vaan kuuntelen musiikkia inspiraation ja tunnelman mukaan. Musiikkimakuni on siis sekalainen kokoelma vähän kaikkea, tilanteen mukaan.

Päätin kuitenkin käyttää haasteen hyväkseen ja kuunnella lyhyillä automatkoillani hanskalokeron cd-varastoa radion sijasta ja tänä iltana leivoimme pojan kanssa piparitaikinaa kotona musiikin säestyksellä. Musiikki valikoitui siis autokokoelmasta ja sellaisista levyistä joita temppuileva kotistereomme suostui soittamaan. Aikavälikin venyi väkisinkin pariin vuorokauteen. Jokaiselta esittäjältä kuuntelin useampia kappaleita, joten eiköhän määräkin tule täyteen. En valitettavasti onnistunut kopioimaan videoita suoraan tekstiin, kun ei ole tullut harrastettua sellaistakaan puuhaa aiemmin, mutta linkitetty on.

Joskus tämäkin iskee, ehkä siihen pieneen osaan pohjalaista verenperintöäni, kuulostaa ronskilta kaikki nuo "ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa" ja "rakastaa nää elämät roskiin".

Toisenlaisiin tunnelmiin pääsee Nicole Willisin mukana, taustalla hauskasti välillä lapsen itkua, joka ei kylläkään linkissä kuulu. Helsingissä tuotettua soulia.

Sitten taas hieman suomalaista naislaulajaa.

Julieta Venegas saa aina jotenkin hyvälle mielelle ja rennon tunnelman aikaan.

Suomalainen kamarimusiikkorkesteri Battalia ja heidän Italian Early Baroque ei tuottanut tuloksia youtubissa, mutta ehkä tämä toinen tulkinta yhdestä levyn kappaleesta päästää kuitenkin tunnelmaan.

Laitetaanpa vielä loppuhuipennus musiikilliseen sekasoppaan, johon kyllä mahtuisi vielä paljon muutakin ja sulassa sovussa.

Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa siihen tarttua.

1 kommentti:

-S- kirjoitti...

Mà tykkààn Lauri Tàhkàstà myòs paljon. Ehkà ku se laulaa mun murretta....vaikka en mà noin "ronskisti" kyllà puhu, mutta kyllà sitàkin kuulee (tai siis kuuli sillon ku siel viel asustelin)