Junaretki ja Chagall

Lauantaina jatkui ihmeen ihana lähes keväinen ilma, joten meidän Pisan retkemme osui sopivaan päivään. Teimme treffit Firenzessa asuvan tuttavaperheen kanssa junaan, kumpikin tuli omasta suunnastaan ja Empolissa nousimme heidän kanssaan samaan junaan. Junamatka oli lapsille mukava kokemus ja vaihtelua kaikille, ei ainakaan tarvinnut parkkipaikkaa etsiä.

Suuntasimme ensimmäisenä Piazza dei Miracolia kohti ja kävimme katsastamassa kaltevan tornin tilanteen. Siellä se edelleen oli pystyssä ja kallellaan, nykyään ilman mitään rakennustelineitä ja sinne pääsee kipuamaan huipullekin. Sitä ei olla koskaan kokeiltu eikä siihen ryhdytty nytkään.
Sen sijaan nautimme auringosta ja pojat juoksentelivat vehreällä ruohikolla, sillä osaa jossa se on sallittua. Nurmikolla juoksenteli myös japanilainen hääpäri kuvaajan seuraamana. Olin taas vähän laiska kuvaaja enkä näköjään napannut yhtään kunnollista kuvaa tornista tai Duomostakaan, vaan nurmikolla leikkivistä lapsista itse mukavasti kirkon rappusilla istuen.



Lounaan jälkeen ohjelmassa oli pääkohteemme eli Chagallin näyttely. Molemmat lapset olivat nukahtaneet rattaisiin, joka meidän pojan kohdalla on harvinaista. Valitettavasti näyttelyyn ei saanut viedä rattaita eikä tietenkään ollut museon puolesta rattaita tarjota. Ei auttanut muu kuin isin ottaa nukkuva poika syliin ja puoleen väliin näyttelyä uni maistui isin olkapäätä vasten. Tuttavien unilta herätetty poika kitisi sylissä ja juoksenteli pitkin saleja. Ei kovin lapsiystävällinen organisaatio.

Joka tapauksessa näyttely oli hieno, Chagallin värit olivat upeampia kuin muistinkaan, vaikkei näyttelyssä kovin paljon suuria öljymaalauksia ollutkaan. Ihana päivä kaiken kaikkiaan, väsyneinä mutta tyytyväisinä palasimme illalla kotiin.