Kevät

Teki mieleni kurkistaa blogimaailmaan keväisissä tunnelmissa, vaikka viikko sitten otettu kuva ei sovikaan yhteen tämän päivän oikukkaan säätilan kanssa. Aamulla sai kaivaa taas villapaidan esiin, ulkona on ukkostanut ja satanut kaatamalla ja nyt pilkistelee jo aurinko. Suurta kirjoitusinspiraatiota odotellen toivottelen aurinkoista kevättä!

Uusi vuosi

Se on sitten täällä, vuosi 2012, mikä tarkoittaa sitä, että vuodesta 2011 päästiin eroon. Edellinen vuosi ei nyt ollut sinänsä huono, mutta toivoisin tästä tulevasta, kuinkas muuten, vähän parempaa. Ainakin toivoisin alkavalta vuodelta hitusen enemmän mielenrauhaa, stressittömyyttä, ajanhallintakykyä ja järjestelmällisyyttä. En toivo välttämättä että tuleva vuosi toteuttaisi kaikki mahdolliset toiveeni, mutta toivoisin että uusi vuosi soisi minulle sen verran viisautta, että vuoden lopussa olisin hitusen enemmän selvillä siitä, mitä tältä elämältä yleensä toivon ja että minulla olisi voimia ja rohkeutta elää niin, että toiveeni voisivat toteutua.

Vuonna 2011 kirjoitin vaivaiset 10 blogikirjoitusta, mikä on kolmasosa vuoden 2010 kirjoituksista ja neljäsosa vuoden 2009 ja 2008 kirjoituksista. En tiedä kertooko se jotain vuoden kulusta, ehkä vuosi on ollut niin täynnä kaikenlaista touhua ja päässä niin paljon tavaraa jo muutenkin, ettei elämän ja ajatusten blogimuotoon saattaminen ole onnistunut. Ehkäpä tämä blogi ei täytä tällä hetkellä tarvettani purkaa ajatuksiani tai sen olomuoto on liian epäselvä, en tiedä mistä tänne haluaisin oikein kirjoittaa. Puhumattakaan siitä ainaisesta ongelmastani ajasta, jota ainakin toivoisin lisää tulevalta vuodelta.
Tällä hetkellä en osaa sanoa tuleeko vuodesta 2012 tuotteliaampi blogivuosi, ehkäpä olisi parempi jos alkaisinkin kirjoittamaan päiväkirjaa yöpöydän laatikkoon tai voisin aloittaa aivan uudenlaisen blogin.

Tänään haluan kuitenkin toivottaa tässä blogissani kaikille hyvää alkanutta vuotta ja tuokoon se tullessaan kullekin viisautta tietää mitkä ovat ne tärkeimmät toiveemme ja rohkeutta niiden toteuttamiseen!

p.s. järjestelmällisyyden nimissä aloitin vuoden silittämällä shortseja ja pellavahousuja, ei siksi että niillä nyt olisi käyttöä tai olisi tiedossa matka jonnekin lämpimään, mutta ajattelin nyt vaan tehdä tilaa ja raivata ikuisten silitettävien kasaa. Ensi kesänä voi olla mukava yllätys löytää edes kohtuullisen sileät housut kun aurinko yhtäkkiä paahtaa hellelukemissa!

Hyvää joulua!

Tunnelmallista, tuoksuvaa, maistuvaa, rauhaisaa ja kaikin puolin nautinnollista joulun aikaa kaikille!

Säätämistä

Huhuu kaukainen blogimaailma, hengissä ollaan juuri ja juuri. Viime viikkoja on tuntunut taas kerran sävyttävän kiire ja jatkuva meno. Osittain se on ollut mukavista syistä johtuvaa, kun reilun viikon siskoni ja hänen miehensä kyläilivät meillä pojan suureksi riemuksi. Pari viikkoa sitten alkoi myös scuola materna, viimeinen vuosi tarhaa, joka on muokannut päivärytmiä taas loman jälkeen uusiin uriin. Töiden puolesta on ollut kiirettä ja kaikenlaista säätämistä, niin että töitä joutuu miettimään vapaallakin.

Kun koulut alkavat ja kesä alkaa hiipua kohti loppuaan, tulee jotenkin tarve uudistua, tekee mieli aloittaa uusia asioita, uudistaa vaatekaappia, kehittää harrastuksia ja miettiä uutta reipasta ja tervettä elämää, sisustaa uusiksi ja vaikka mitä. Säännöllisin väliajoin tunnen tarvetta aloitaa uudenlaisen rytmin, järjestää elämääni ja hallita aikaani paremmin, siirtyä ainaisesta kiireestä hitaampaan ja yksinkertaisempaan. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt tehokasta ratkaisua kaaoksen hallintaan, olen ilmeisesti tuomittu ikuiseksi säätäjäksi ja sählääjäksi, miljoona asiaa vireillä tai ainakin mielessä, puolet unohduksissa.
Mutta aina voi yrittää parantaa tapansa, suursiivota elämän ja kodin komeroita edes himpun verran, ruksata yli tehtyjä asioita ja yrittää keskittyä tärkeään ja oleelliseen.

Ihanaa kamalaa äitinä oloa

Ensi viikolla on viimeinen viikko pikkumiehen lomaa ennen kuin scuola materna taas aukaisee ovensa. Odotan jo innolla ensi viikkoa ja mietin mitä kaikkea kivaa voisinkaan tehdä, poika nimittäin on viikon isovanhempien kanssa rannikolla, josta he ovat varanneet mökin leirintäalueelta.
Odotan siis hiljaista viikkoa kotona, rauhallisia keskusteluja miehen kanssa ilman että televisiossa pauhaa joku kamala piirretty tai että poika selittää taukoamatta ja lujaa omia juttujaan miljoonalla kysymyksellä höystettynä. Voisi vaikka pitkästä aikaa katsella rauhassa elokuvaa tai lähteä illalla huolettomasti kaupungille. Ei taistelua nukkumaan menosta tai suihkuun menosta tai mistään muustakaan, ei kiljumista ja hampaiden kiristelyä äidin eikä pojan taholta.
Sitten vihdoin rättiväsyneenä katselen nukkuvaa ihanaa suihkunraikasta poikaani ja tiedän että viikon aikana löydän miljoona syytä ikävöidä ja kaivata pikkuistani, joka ei enää edes ole niin pieni.
Äitinä olo on haastava homma, en tunne useinkaan olevani siinä kovin hyvä, enkä tiedä miten suoriutuisin siitä jos lapsia olisi enemmän kuin yksi. Tiedän vain että poikani on kallein aarteeni maailmassa, jonka kanssa on enimmäkseen hauskaa ja ihanaa, mutta hetkittäin aivan kamalaa, kun muutun hirviöäidiksi jonka pinna palaa ja jota kukaan ei ikinä tottele...

Tomaatin kasvatusta

Italiassa melkein jokaisella tuntuu olevan kasvimaapläntti tai ainakin vanhemmilla on puutarha, josta ammentaa kauden kasvikset herkullisesti auringossa kypsyneinä. Meillä ei valitettavasti tälläistä etua ole, korkeintaan jonkun anopin tutun kautta saatamme saada lähetyksen vasta poimittuja luuumuja tai muuta ylijäämää. Vihanneksia voi toki ostaa suoraan joltain pienviljelijältä eikä tarvitse edes lähteä maalle. Auringon alla kypsyneiden tomaattien tai kesäkurpitsojen makua ei voita mikään, niitä ei voi verrata supermarketin massatuotteisiin.
Koska pieni viljelijä asuu ilmeisesti minussakin ja itse viljeltyinä tomaatteihinkin tulee varmasti joku erityinen lisämaku, päätin taas tänä vuonna istuttaa pihan nurkkaan pari tomaatin tainta. Yleensä viljelyksilläni ei ole ollut suurtakaan menestystä, olen kokeillut myös sellaisten eksoottisten lajien kuten raparperin kestävyyttä takapihallamme.
Hidasta tuntui taimien kasvu olevan eivätkä vihdoin esiin tulleet tomaatit tahtoneet millään punertaa, mutta palattuamme Suomi-lomalta meitä odottivat punaisena hehkuvat tomaatit, johtuen varmasti myös appi-ukon ahkerasta kastelusta poissa ollessamme.
Muutamana päivänä on nyt sitten maisteltu oman maan herkullisia ja mehukkaita punaisia tomaatteja ja ah kuinka hyviltä ne maistuvatkaan!

(Kuvassa vielä vihreät tomaatit, punaiset ovat katoamassa hyvää vauhtia eivätkä ole ehtineet edes kuvattaviksi.)

Sudokuja

Lomalla Suomessa ratkoin ensimmäistä kertaa elämässäni sudokuja. En tiedä onko mitään järkeä käyttää aikaansa sudokuihin, kun voisi vaikka lukea kirjoja, mutta se osoittautui sopivan rentouttavaksi aivotoiminnaksi, päässä pyörii vain numeroita yhdestä yhdeksään. Tänään olen jatkanut pehmeää lomalta paluuta sudokujen parissa ennen huomista töihin paluuta. Päivä on muutenkin täynnä odotusta ja aika matelee, hetken päästä kymmenen hevosta laukkaa kolme kertaa Piazza del Campon ympäri, on Palion aika.