Lomaraportointia 2

Jatketaanpa pienen lomaraportin kirjoittamista ennen kuin koko loma painuu muistin pohjukoille. Mies on päiväunilla ja poika katsoo Aristokatteja, mikäs sen parempi hetki omaa aikaa sunnuntai-iltapäivänä.

Tiistai 10.8
Päivä oli omistettu Brysselin tutkimiselle, jonka aloitimme luonnonhistoriallisesta museosta dinosaurus-fossiilien ääreltä.

Iltapäivä omistettiin kaupungissa kiertelylle ja pakollisten nähtävyyksien tutkimiselle, kuten Grand Place ja Pissaava Poika -patsas. Metsästimme myös muutamia sarjakuva-seinämaalauksia ja kun rupesi satamaan, jatkoimme kiertelyä auton ja navigaattorin avulla ja bongasimme art nuveau -rakennuksia ja poikkesimme katsomassa Atomium-rakennelmaa. Grand Placella valmisteltiin jokavuotista kukkamattoa, jonka oli määrä valmistua parin päivän päästä, olimme siis etuajassa liikkeellä. Emme voineet välttyä myöskään poikkeamiselta yhteen monista suklaapuodeista, joita kaupungista löytyi. Jokapäiväinen loma-annos ranskanperunoita tuli myös popsittua poskeen, niiltäkään ei voinut matkalla välttyä ja Belgia tuntui olevan oikea ranskalaisten perunoiden paratiisi!






Keskiviikko 11.8
Brysselistä lähdimme ajamaan kohti Antwepeniä ja matkalla poikkesimme katsastamassa Beerselin ja Gaasbeekin linnat. Edellinen oli romanttinen vallihaudan ympäröimä hieman oman onennensa nojaan jätetty keskiaikainen linna, vähän pelottavakin ainakin korkeanpaikan kammoiselle kapeine kierreportaineen ja vinoine lattioineen. Jälkimmäinen oli viimeisen päälle huoliteltu 1800-luvulla restauroitu näkemys renessanssi-linnasta.



Torstai 12.8
Antwerpenissä kiersimme Rubensin jalanjäljissä viilenevässä ilmassa, poikkesimme hänen kotitalonsa portilla ja päätimme mennä ihailemaan hänen teoksiaan oikein kaupungin taidemuseoon. Valitettavasti museo oli sulkemassa oviaan suuren remontin vuoksi ja suurin osa teoksista oli siirretty katedraaliin, joten sinne siis Rubensin äärelle. Antwerpenissäkin saimme vettä niskaan ja pakenimme illalliselle viihtyisään ravintolaan.


Jatkuu ensi kerralla...

Matkaraportointia

Kohta on jo viikko oltu töissä parin viikon loman jälkeen, mutta ajattelin näin jälkikäteen kirjoittaa pientä matkapäiväkirjaa muistiinpanojeni pohjalta kuvien kera. Säilyy siten muistissa itsellekin reissumme Euroopassa.
Meidän perheessä loma tarkoittaa samaa kuin matka jonnekin, mieheni mielestä kotona löhöily tai yleensäkään yhdessä ja samassa paikassa lekottelu eivät ole oikeata lomaa. Monta vuotta lomamatkamme suuntautuivat vain Suomeen, mutta viime vuosina on matkattu myös muualle, mieluiten omalla autolla. Tänä kesänä hieman kaiheana luovuin Suomi-lomasta ja suuntasimme auton nokan kohti Belgiaa.

Lauantai 7. elokuuta
Matkamme ensimmäinen etappi oli Strasbourg, 860 km kotoa eli koko päivä ajoa. Lähdimme kotoa klo 7.30 peläten ruuhkia ja Sveitsissä kiertelimmekin osan matkaa mutkaisia serpentiiniteitä välttääksemme pitkää jonoa S. Gottardon tunnelilla. Juuri ennen matkaa hankittu navigaattori osoittautui fantastiseksi apuvälineeksi, hotellin osoite aamulla hakuun ja perille saavuttiin ilman stressavia sanaharkkoja kuskin (mies) ja kartanlukijan (minä) välillä.
Toinen erinomainen laite matkalla oli kannettava dvd pojan viihdykkeeksi, vaikka hän onkin yleensä hyvä automatkustaja ilman viihdykkeitäkin.

Strasbourg osoittautui oikein viehättäväksi kaupungiksi, johon ehti hyvin tutustua myös iltakävelyllä. Pistäydyttyämme hotellilla pikaisesti virkistäytymässä lähdimme nälkäisinä kaupungille ja vatsat täynnä katselemaan kaupunkia iltavalaistuksessa.


Sunnuntai 8. elokuuta

Aamulla kävimme katsastamassa Euroopan Parlamentin ennen matkan jatkumista Luxembourgiin. Edellinen matkapäivä väsytti, ja kun ilmakin oli pilvinen, nautimme pienen annoksen luksusta Hilton hotellin saunassa ja uima-altaalla ennen tutustumista kaupunkiin.

Kun sade hellitti pääsimme autosta tiirailun sijaan kaupunkikävelylle ja taas ruokapaikkaa haeskelemaan. Myös Luxembourg osoittautui mukavaksi kaupungiksi pikaisellekin vierailulle.

Maanantai 9. elokuuta
Luxembourgista suuntasimme kohti Brysseliä, mutta matkan varrella kertasimme vähän historiaa ja vierailimme kaikissa Waterloon taitelukenttään liittyvissä kohteissa, kuten Napoleonin päämajassa, muistokukkulalla ja siihen liittyvissä museoissa. Poika jaksoi reippaasti kaikki rappuset kukkulan huipulle ja muutenkin tutki ahkerasti kaikkea mahdollista. Harrastimmekin useita lapsiystävällisiä museoita muiden visiittien ohessa koko matkan ajan, ja kyselijä oli aina vauhdissa!



Julkaisen matkapäiväkirjan osissa, toivottavasti muutaman päivän sisällä saan meidät jo kotimatkalle raportissani.

Loma

Blogini on ollut lomalla hävyttömän pitkään, itse sen sijaan olen lomaillut vain kaksi mennyttä viikkoa. Istahdan silloin tällöin koneelle ja uppoudun hetkeksi blogimaailmaan, lukemaan muiden mukavia blogeja, mutta aika ja energia eivät nyt tunnu riittävän kirjoitteluun, ajatusten setvimiseen ja purkamiseen, ei edes pieneen arkitilitykseen. Ja sitten on pieni poika joka huutaa noin miljoona kertaa päivässä mamma mamma, joskus äiti äiti ja aina on paljon asiaa ja kysyttävää ja touhua. Työ on myös vienyt viime aikoina paljon energiaa ja voimia.
Jos nyt saisin varastettua lähiaikoina muutaman oman hetken, ajattelin kirjoittaa lomamatkapäiväkirjaa, ihan vaan omaksikin ilokseni, merkitä muistiin seikkailuistamme Euroopassa. Toivottavasti piakkoin tiedossa siis matkapäiväkirjaa kuvien kera!

Quando ci vuole ci vuole

Tänään oli tarhalla vanhempainkokous, jossa pojan opettajat raportoivat ryhmän menosta. Mies oli tällä kertaa edustamassa ja ehkä oli onni etten ollut paikalla. Loppuhuipennuksena oli kuulemma virinnyt keskustelu lasten kurittomuudesta ja kurittamisesta, joka tuntuu täällä olevan yleinen hyväksytty tapa ja kasvatusmetodi. Quando ci vuole ci vuole, eli silloin kun tarvitaan niin tarvitaan, siis läimäys pepulle, sculaccione tai mikä sitten onkaan.
En väitä että lasten kasvatus olisi aina mikään helppo homma, ettenkö usein olisi itsekin hermoromahduksen partaalla vamis mihin vain ja etteikö välillä tarvittaisi tiukkojakin otteita, mutta en ymmärrä ollenkaan miksi läimäysten tai niillä uhkailun tulisi kuulua normaaleihin ja jokapäiväisiin kasvatusmetodeihin. Olen kasvanut ilman ruumiillista kuritusta ja omaksunut syvästi käsityksen, että lasten ruumiillinen kuritus on ensinnäkin laissa kiellettyä ja siten ei hyväksyttävää. En myöskään usko, että läimäytyksillä olisi juurikaan tehoa, ja toisekseen kuinka voi opettaa lapselle että toista ei saa lyödä jos itse lyö lasta?
Tämä aihe saa mieleni aina kiihdyksiin, varsinkin kun jonkinlainen kuritus tuntuu olevan kyseenalaistamaton ja itsestäänselvä käytäntö ainakin täällä Italiassa, vaikka mielestäni se on epälooginen, kaikin puolin väärä ja hyödytön tapa saada lapsi tottelemaan tai rangaista jostakin. Ihmeellisintä on itselleni se, että Italiassa myös kasvatuksen ammattilaiset saattavat pitää ruumiillista kurittamista hyväksyttävänä, vaikkeivat sitä työsssään tietenkään (toivottavasti) voi käyttää. Muistan kuinka synnytysvalmennuskurssilla lastenkasvatuksesta puhuttaessa psykologi sanoi juuri tuon lauseen, quando ci vuole ci vuole, ja itse jäin hämmästyksestä sanattomaksi.
Ehkä siis oli parempi etten ollut itse paikalla vanhempainillassa todistamassa taas kerran sculaccionien voittokulkua vanhempien kasvatuskeskusteluissa ja mahdollisesti olisin pimahtanut täysin, vaan päästelen höyryjä sen sijaan blogissani.
Pieni poikani on kohta neljän ja kärsivällisyyttä saa varmasti jatkossakin venyttää pitkälle monet kerrat, mutta toivon sen kestävän, niin että selviän jatkossakin kutakuinkin kunnialla vaikeasta vanhemman roolista.

Maanantaiaamun luksusta

Pitkästä aikaa sattui niin, että olen yksin kotona arkiaamuna. Se tuntuu kertakaikkiaan luksukselta, kun sellaista ei olekaan vähään aikaan tapahtunut. Ihanuus on aina sitä mitä on vähän tarjolla.
Omaan aamuni olen jo ehtinyt mahduttamaan kahvikupposen parvekkeella, takapihan tarkkailua ja ruusupuskan ihastelua, kasvonaamion ja nyt omaa aikaa kenenkään häiritsemättä koneella. Tosin nyt taitaa koneellinen pyykkiä odottaa ripustamista, mutta mikäs sen mukavampaa kun aurinkokin melkein paistaa!

Sääkartta nurinpäin

Näyttää kääntyneen Eurooppa päälaelleen sääkartalla, Suomessa hellettä ja aurinkoa, täällä Euroopan etelälaidalla sateista, tuulista ja lämpötila 13 astetta. Ja tietenkin pahin sadeaalto osuu juuri viikonlopun kohdalle! Sisäohjelmaa on siis keksittävä ja saa nähdä viitsiikö kukaan raahautua edes kauppaan tänään. Onneksi pakastin on keksitty...
Ainakin luonto vihertää eikä voi vähään aikaan valittaa kuivuusongelmasta. Onneksi taloyhtiössämme on sadeveden keruusysteemi kasteluvettä varten, sieltä voi sitten ammentaa pitkälle kesään tätä menoa.

Äitienpäivä

Tänä vuonna täytyy myöntää että odotin jo jotain pientä itse tehtyä korttia, mutta perjantaina tarharepusta ei löytynyt mitään askarteluyllätystä! Perjantaina sattui olemaan vanhempien kokous ja myös siellä asiaa kommentoitiin. Totesin että joku muukin äiti oli penkonut tarhareppua turhaan ja ihmeteltiin mikseivät tarhantädit olleet huomioineet äitienpäivää. Olisihan se lapsillekin varmasti ollut mukavaa tuoda äidille joku askartelu. No, ehkä sitten ensi vuonna, tänä vuonna askartelut korvasivat hali ja pusu!
Muuten äitienpäivä sujui ihan mukavasti, iltapäivällä olimme pienessä kylässä Serremaggio-juhlassa. Keskiajan henkeen oli tanssijoita, musiikkia, haukkaesityksiä, ruokakojuja tunnelmallisessa ympäristössä. Panino con la salsiccia e panino con la porchetta maistuivat viinilasillisen kera.