Pääsiäisaskarteluja

Innostuin askartelemaan pojan kanssa jotain pientä pääsiäisteemassa. Virikkeen löysin täältä, ja kehittelimme kukoista vähän oman version. Poika maalasi vesiväreillä ja samalla mallilla teimme vielä pari pääsiäiskorttia. Liimaa, teippiä, vesiväriä ja paperisilppua joka paikassa, mutta kivaa oli! Täytyy harrastaa useammin luovaa toimintaa. Poika kehitteli myös ihan omia koristemalleja ja äiti hämmästeli kuinka se yhtäkkiä osaakin jo niin paljon kaikenlaista.

Dieta in bianco

Viime viikon ruokavaliomme noudatteli väritöntä linjaa eli söimme lähinna "in bianco". Kävimme kylässä tuttavaperheen luona ja toimme tuliaisina jonkun vatsatautiviruksen, joka iski yksi kerrallaan perheenjäseniimme. Ensin oksennus- ja ripulitaudin kouriin jouduin minä, sitten lievemmässä määrin mies ja viimeisenä poika, joka yhä valittelee mahakipua.

Lastenlääkäri suositteli ruokavaliota "in bianco", eli pastaa ja riisiä ilman sen kummempia kastikkeita vain öljyn kera, valkoista lihaa, kuten kanaa, kalkkunaa ja jänistä ja keitettyjä perunoita. Maitotuotteita suositeltiin välttämään, vaikka ne värinsä puolesta voisivatkin sopia valkoiseen linjaan! Luulin että olisi päästy jo voiton puolelle, mutta viime yönä saimme taas kerran siivota oksennusta ja vaihtaa lakanoita pojan sängystä, joten en tiedä onko sittenkään kokonaan toivuttu. Ja ripulikakka potassa on kyllä niin karmeaa siivottavaa moneen kertaan päivässä, että olen moneen kertaan manannut ettemme ole hankkineet wc-istuimen pienennysrengasta!

Jotta ei päästäisi liian helpolla, sain ilmeisesti oksennustaudin heikentämänä jonkun flunssaviruksen ja nyt kulutetaan nenäliinoja ja kurkkupastilleja. Töihinkin pitäisi raahautua, joten veto on ollut melko lopussa. Nyt on varmaan ruvettava etsimään jotain poppakonsteja terveenä pysymiseen, niin monta kertaa olen ollut kipeänä viimeisen vuoden aikana. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Keväisiä tuulahduksia

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa kevättä ilmassa. Toppatakissa viilettäessä tuli kuuma, joten huristelin autolla ikkuna puoliksi auki ja vedin keuhkoihin lauhan tuntuista ilmaa. Lämpömittarikin näytti 12 astetta, vaikkei aurinko edes paljon paistellut.
Mahtaako olla lähestyvä kevät vai mikä, mutta tunnen itseni energiseksi ja innostuneeksi. Viime viikkoihin ja päiviin on mahtunut kaikenlaista mukavaa, uusia työhaasteita, uusia tuttavuuksia ja vanhojen tuttavien tapaamisia, inspiroivia keskusteluja, hauskanpitoa työkavereiden kanssa, mukavia hetkiä perheen kanssa. Hoksasin kaiken tämän kevätilmaa haistellessani auton ikkunasta, tartuin hetkeen, jona voi sanoa kaiken olevan mukavasti ja kohdallaan. Tunsin olevani asioiden positiivisessa virrassa joka kuljetta eteenpäin, en ole minkään päätepisteessä enkä suurien saavutusten edessä, mutta on ihan mukava näin, mennä eteenpäin juuri tässä hetkessä ja odottaa innolla tulevaa.

Kuva on sunnuntailta kun olimme tuttavaperheen kanssa S. Gimignanon pikkuruista karnevaalikulkuetta katsomassa. Ei mikään suuri ja kuuluisa karnevaali, mutta juuri sopiva mittakaava parille pienelle pätkälle, Zorrolle ja papukaijalle.

Commercio equo

Tänään yritin taas kerran onkia tietoja mitä poika on tarhassa tehnyt ja miten päivä on mennyt. Tuntuu välillä oudolta, että pieni poikani on jo niin iso, että hänellä kokemuksia, joista minä en tiedä mitään. Hän joutuu selviytymään tilanteistä aivan yksin, ilman meidän vanhempien tukea ja turvaa. No, toiset aloittavat tietenkin tarhan jo paljon pienempinä, ehkä minä vain olen erityisen huolehtiva ja utelias äiti.

Tämänpäiväiseen kyselyyni oli erityinen syy, sillä aamulla poika halusi laittaa tarhalaukkuunsa kolme uutta muovista lohikäärmettä. Kuin hain pojan tarhasta lohikäärmeitä ei enää ollut. Oli tietenkin oma vikani että annoin pojan ottaa leluja mukaan, mutta aamukiireessä sitä ei jaksa kaikesta tapella eikä poika juuri koskaan ole halunnut mitään mukaansa. Poika sanoi lahjoittaneensa eläimet toiselle pojalle, Manuelille, josta en ole hänen ennen kuullut edes mainitsevan, joten kyseessä ei ollut hänen vakiystävänsä. Yritin udella antoiko hän varmasti ne itse, vai ottiko toinen poika ne häneltä, mutta poika tuntui vakuuttuneelta että oli antanut ne itse. Ei kuitenkaa kuulostanut vakuuttavalta korviini.

Myöhemmin löysin laukusta vaatteiden seasta myös pikkuruisen tikkari-avaimenperän, parin sentin mittaisen. Sen oli kuulemma antanut Manuel. Kyseessä olikin siis vaihtokauppa, poika oli luovuttanut kolme lohikäärmettä minikokoisen valetikkarin vastineeksi. Yhtä aikaa nauratti ja kävi sääliksi pientä viatonta reppanaa, joka ei oikein vielä hallitse julman maailman sääntöjä. Huijatuksi tulee helposti, eikä aina saa rahalleen vastinetta. Elämä kai opettaa, sekä äitiä että poikaa.

Uusia tuulia

Tänään paistaa aurinko niin ihanasti, että oli aivan pakko pestä keittiön ikkunat, jotta valo pääsee kunnolla sisään! Istahdin samalla pihapenkille ikkunan alle nauttimaan hetkeksi auringosta, joka tuntuu myös lämmittävän ihanasti, vaikka ulkona onkin kylmä ilma. Aamulla maata peitti ohut kuura kaikkialla.

Nautiskelin samalla viimeisestä vapaasta aamupäivästäni, sillä huomisesta alkaen työviikkoni hieman pidentyy ja olen töissä joka aamupäivä ja pari iltapäivää. Hupsista vain, asiat saavat uusia ja yllättäviä käänteitä ja ratkaisuja, ainakin osittaisia sellaisia. Juuri kun olin keskellä päikäilyjä, miten tästä eteenpäin ja mihin suuntaan sitä taas lähtisi, asiat loksahtavat itsestään uuteen uomaan. Onneksi työmääräni on silti osa-aikainen, kuka sitä nyt haluaisi kaiket päivät töihin uhrata ellei ole pakko!

Tammikuun viimeinen viikonloppu toi mukanaan muutakin mukavaa, varasimme lennot Pariisiin toukokuussa miehen kanssa kahdestaan. Sellaista ylellisyyttä ei ollakaan meillä juuri harrastettu, ei siis vanhempien kahdenkeskisiä minilomia eikä muutenkaan viikonloppulomia lähitienoota kauemmas.

Kotona taas

Tämä vuosi ei sitten alkanut vilkkaan blogipostailun myötä, siihen en näköjään kerta kaikkiaan ennätä. Asioita välähtelee kyllä mielessä, mutta kun sitten ryhtyy kirjoittelemaan, ei enää tiedä mitä kaikkea laittaisi ylös.

Kotosalla ollaan oltu jo viikon verran ja palailtu pojan kanssa arkeen, tarhaan ja töihin. Paukkupakkaset ovat vaihtuneet koleaan italian talveen, onneksi aurinkokin on paistellut ihanasti ja saanut jo haaveilemaan keväästä.
Isi oli ihan hämmästynyt kun poika pälpätti niin paljon suomea palatessamme, kielen suomipainotus tapahtui vasta viimeisellä lomaviikolla. Nyt taas alkaa italia hallita, mutta toivottavasti suomi-kuurista jäi jotain jälkiä.

Suomi-loman tuliaisina olen nautiskellen lukenut uusia iltasatuja pojalle. Tällä kertaa en ostanut kovin paljon Suomi-tuliaisia, mutta kirja-alesta innostuin hankkimaan ihania ja edullisia lasten kirjoja, joululahjaksi saatujen kirjojen jatkoksi. Niinpä matkalaukkumme tarkkaan punnitusta painolastista reilut kolme kiloa koostuivat kirjoista. Mutta eihän niitä täältäkään saa, joten täytyy hamstrata kun voi!

Pakkasta pakkasta!

Lämpötila tänään taas -20 astetta, mutta aurinko paistaa ja on niin kaunista! Oli pakko lähteä järven rantaan vähän kuvailemaan, vaikka varpaat ja nenänpää ehtivät jäätyä. Avantouimareille pidetään aukkoa jäässä, mutta ihmettelen kyllä miten tässä pakkasessa voi kuvitellakaan jäiseen veteen menemistä!