Tänään tunsin ensimmäistä kertaa kevättä ilmassa. Toppatakissa viilettäessä tuli kuuma, joten huristelin autolla ikkuna puoliksi auki ja vedin keuhkoihin lauhan tuntuista ilmaa. Lämpömittarikin näytti 12 astetta, vaikkei aurinko edes paljon paistellut.
Mahtaako olla lähestyvä kevät vai mikä, mutta tunnen itseni energiseksi ja innostuneeksi. Viime viikkoihin ja päiviin on mahtunut kaikenlaista mukavaa, uusia työhaasteita, uusia tuttavuuksia ja vanhojen tuttavien tapaamisia, inspiroivia keskusteluja, hauskanpitoa työkavereiden kanssa, mukavia hetkiä perheen kanssa. Hoksasin kaiken tämän kevätilmaa haistellessani auton ikkunasta, tartuin hetkeen, jona voi sanoa kaiken olevan mukavasti ja kohdallaan. Tunsin olevani asioiden positiivisessa virrassa joka kuljetta eteenpäin, en ole minkään päätepisteessä enkä suurien saavutusten edessä, mutta on ihan mukava näin, mennä eteenpäin juuri tässä hetkessä ja odottaa innolla tulevaa.
Kuva on sunnuntailta kun olimme tuttavaperheen kanssa S. Gimignanon pikkuruista karnevaalikulkuetta katsomassa. Ei mikään suuri ja kuuluisa karnevaali, mutta juuri sopiva mittakaava parille pienelle pätkälle, Zorrolle ja papukaijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti