Hauskanpitoa

Olen taas lukenut sieltä täältä kaikenlaisia kiinostavia blogeja, miten ihmeessä ehtisi lukea niitä kaikkia ja pitää vielä huolta omastaan! Kuinka ihana tutustua blogin välityksellä niin moniin kiinnostaviin ihmisiin ja ajatuksiin, kumpa vain voisi luoda kontakteja ja pitää yhteyttä kaikkiin.
Aloittelin kirjoittamaan jo paria juttua, joista ei kuitenkaan tullut toistaiseksi päätä eikä häntää, joten päätin että kuvat saavat kertoa tällä kertaa. Pidimme pojan kanssa tässä yhtenä iltaa hauskaa ja räpsimme hassuja kuvia. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kuulla pienen pojan hervotonta räkätystä.

Sunnuntaina pidimme hauskaa myös museossa, jonka pieneltä nykytaiteen osastolta löytyi hassuja naamareita.

Museokäynnin jälkeen kävelimme kaupungilla ja satuimme osumaan Selva-contradan kanstanja-juhlaan, josta löytyi hyvää vin bruleeta eli glögiä italialaisittain, sekin oli aikas mukavaa. Täytyy ottaa ilo irti pienestäkin tässä marraskuun synkkyydesä!

Kotiàitipàivà

Olin tànààn jàrjestànyt itselleni vapaapàivàn, kun oli tarkoitus viedà poika allergiatesteihin, mutta sen sijaan tulikin sairaslomapàivà pojan kanssa kotona. Maanantaina pojalla taas ràkàtautia, mekaaninen ja rohiseva hengitys ja kuumetta pààlle, joten pediatra mààràsi taas hòyryhengitystà, kortisoonia ja vielà antibiootit muutamaksi pàivàksi. No, kuume meni pàivàssà ohi ja tànààn yskivà poika oli kyllà muuten niin pirtsakka ettei sairaslomasta tietoa. Pulputusta riitti koko pàivàksi ja leluvarastot tuli tyhjennettyà sekà omaan huoneeseen ettà olohuoneen lattialle.
Nautin kuitenkin piristàvàstà kotipàivàstà keskellà viikkoa, viimeviikkoisen tyòstressin ja ylitòiden vastapainoksi oli oikein virkistàvàà olla kotona vàlipàivà. Leikittiin, luettiin ja leivottiin pullaa pojan kanssa. Poika leipoi hauskan pullapojan ihan omin kàsin, samanlaisen pààjalkaisen kuin piirrustuksensakin vielà ovat.

Maanantaina kun olin koululla vanhempainillassa, katselin lasten omiakuvia, monenmoisia ilmestyksià, osa jo hyvinkin tarkkoja ja ihmistà esittàvià. Pojan kuva oli tàynnà eri vàrisià pilkkuja ja kotona kysyin mità ne olivat. Lunta, poika vastasi ja àidin sydàntà làmmitti pienen suomi-pojan omakuva lumen ympàròimànà!

p.s. valitettavasti tànààn jossain tòkkii enkà saa suomalaisia kirjaimia toimimaan, mutta eikòhàn selkoa saa nàinkin.

Konserttitesti

Lauantai-illan ratoksi päätimme tehdä konserttitestin. Kaupungilla oli tarjolla Barokkibusiikki-festivaalin merkeissä cembalokonsertti Bachia. Koska poika on hoidossa nonnalassa jo niin paljon viikon aikana, viikonloppuna on mukava viettää aikaa koko perheen kesken aina kun mahdollista, joten niinpä päätimme kokeilla konserttia pojan kanssa.
Oli sovittu, että kun valot sammuvat ja soitto alkaa, suu laitetaan veteketjulla kiinni. Onneksi vieressä oli pari vapaata paikkaa ja poika puuhaili hiljaisesti, leikki soittavansa ja käänteli konserttilehtisen sivuja, välillä istui jopa hiljaa ja liikkumattomana isin sylissä. Cembalokonsertti oli kieltämättä aika haastava alku konserttiuralle, vain yksi soittaja ja soitin. Vain taustavalojen värin vaihtuminen oranssista siniseksi ja punaisesta valkoiseksi aiheutti lisäohjelmaa.
Poika läpäisi testin kunnialla, vaikkei voi sanoa että olisimme nauttineet konsertista täysin rennoin mielin, mutta enempää ei kai sentään voisi toivoa. Poika sai osakseen jopa lähellä istuvien kuulioiden onnittelut hienosta konserttikäyttäytymisestä!

Nelivuotias

Joka päivä saan ällistellä mitä kaikkea pienen nelivuotiaamme päässä liikkuukaan. Yhtäkkiä poika onkin jo niin iso, että kaiken saa selittää juurta jaksaen, hän muistaa tarkasti mitä ihmeellisimpiä asioita, hän on tarkka ja herkkä rekisteröimään kaiken. Poika ottaa mallia käytöksessään meistä vanhemmista, tekee johtopäätöksiä ja yhdistelee asioita, loukkaantuu ja osaa huomioida tunteita. Vanhemmuus tuntuu yhtäkkiä yhä haastavammalta! Täytyy olla tarkkana sanomisissa ja tekemisissä. Olen aina ollut sitä mieltä että lapsille ei voi päästellä mitä tahansa valkoisia valheita ja syöttää pajunköyttä, nyt olen entistä tietoisempi että on puhuttava asiaa ja huijattava varoen! Ei voi luvata mitä vain, sillä poika kyllä muistaa. Täytyy koittaa puntaroida omia tunteitaan ja reaktioitaan, jos kiljun ja paiskon vihoissani tavaroita, voin olla varma että seuraavassa kiukunpuuskassaan poika tekee samoin. Enää ei aina auta äidin syli rauhoittamaan epätoivoista, tunnen jo avuttomuutta mitä tuleman pitää kun poika vielä tuosta kasvaa. Toisaalta nelivuotiaan kanssa voi pitää ihan eri tavalla hauskaa, nauraa hassuille jutuille, suunnitella ja tehdä asioita yhdessä.

Käsilaukun tyhjennys

Harvinainen hetki, sunnuntaina yksin kotona. Isä ja poika lähtivät koripallopeliin, oli jo aikakin otta poika mukaan niin että äiti saa arvokkaan hetken omaa aikaa kotona. Pieneen hetkeen kertyy kuten yleensä liikaakin odotuksia, mutta koska pyykkiä voi viikata myös muina hetkinä, päätin omistautua hetkeksi blogimaailmaan ja ehkäpä myös skype-keskusteluun.

Tein tässä pari päivää sitten inventaarion käsilaukkuni sisällöstä Arkitehdin innoittamana. Tulipahan samalla pudisteltua ylimääräiset roskat pois, ja taskusta löytyi sellaistakin tällä hetkellä aivan hyödytöntä tavaraa kuten kurkkupastillit ja antihistamiinit allergiakauden jäännöksinä. Tässä siis arkilaukkuni vakisisältö, laukkuun kyllä mahtuu tarvittaessa lisäksi ainakin vesipullo, evästä, varavaatetta ja jopa A4-kansio.

Laukustani löytyy siis (ylhäältä käsin):
- kalenteri
- nenäliinapaketti
- pastilleja
- lompakko
- kolikkokukkaro
- sammakko-varakassi
- Marimekon pikkupussukka jossa muistitikku, huulirasva, huulipuna, laastareita, särkylääke, pieni kivi
- kännykkä
- käsirasva, puuteri, huulikiilto
- kinder-munan yllätyslelu
- pari kynää
- sokeripussi (en käytä kahvissa sokeria, joten sokeripusseja kertyy joskus baarista mukaan)
- pyöreä pastillirasia ja suklaakonvehti
- Simpson-aiheinen luultavasti jääkaappimagneetti
- ikuisen vanha pikkukukkaro, josta en tiedä mitä se tekee laukussani
- kumilenkkejä, klemmari, hiuslenkki

En olekaan pitkään aikaan tyhjentänyt laukkuani kun sinne on kertynyt myös jotain outoa ja ei-tarpeellista. Viikonloppuisin saatan tosin valita oleellisimmat tavarat ja vaihtaa ne pienempään ja nätimpään laukkuun.

Reittisuunnitelmia

Pähkäilen ja pohdin, vertaan ja kokeilen, suhahtelen kaupungista ja maasta toiseen... Olen nimittäin harkitsemassa josko saataisiin meidän koko pieni perheemme jouluksi Suomeen, mitä kautta, missä ajassa ja millä hinnalla. Viime vuonna matkasimme jouluksi Suomeen Bergamosta suoraan Tampereelle, mutta meidän panoksemme ei näköjään ole riittänyt Ryanairille reitin säilyttämiseen ja nyt ollaan taas kerran lähtöpisteessä. Kahden aikuisen ja nelivuotiaan matkakustannukset näyttäisivät olevan tuhannen euron tienoilla, mikä tuntuu aika paljolta perheemme budjetissa. Vielä en edes tiedä voinko pitää tarpeeksi lomaa Suomen matkaa varten, mutta kunhan hieman suunnittelen ja haaveilen suomalaisesta joulutunnelmasta. Jospa vaikka joulupukille esittäisi lahjatoiveena matkaliput pakettien sijaan.

Lauantaiohjelmaa

Nyt syksyn myötä meidän viikonloppuohjelmamme on kokenut muutoksia viime talveen verrattuna, sillä Sienan jalkapallojoukkue putosi B-sarjaan. Se tarkoittaa sitä, että sunnuntait ovat vapautuneet jalkapallosta ja sen sijaan perheen isä katoaa lauantai-iltapäiväksi stadionille. Jotenkin viikonloppu tuntuu pidemmältä ainakin näin alkuun, kun lauantaina tuntuu jo sunnuntailta, mutta sitten onkin vielä sunnuntai edessä. Pari viikkoa sitten lähdimme pojan kanssa linja-autolla kaupungille isiä vastaan pelistä, sinänsä jo ohjelmanumero, kun harvoin tulee käytettyä bussia. Jäimme pelin jälkeen kaupungille kiertelemään, ja lopulta keksimme lähteä elokuviin ja oluelle ja poika vietiin nonnalaan.
Tänään ei enää ehditä bussille, kun jäin tietokoneelle koukkuun ja piti itse asiassa tehdä yksi työjuttukin. Mitenkä se aika taas voi kulua niin nopeasti! Olen viime aikoina ollut aika stressaantunut ja väsynyt töistä, vaikka toisaalta nautinkin kun on paljon tekemistä. Kamppailen jatkuvasti riittämättömän ajan kanssa, aina on kiire ja niin paljon asioita joita haluaisi tai pitäisi tehdä mutta ei ehdi, jaksa tai saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin aion nauttia rauhallisesta lauantaista ja tehdä sitä mitä huvittaa sen verran kun ehtii!