Reittisuunnitelmia

Pähkäilen ja pohdin, vertaan ja kokeilen, suhahtelen kaupungista ja maasta toiseen... Olen nimittäin harkitsemassa josko saataisiin meidän koko pieni perheemme jouluksi Suomeen, mitä kautta, missä ajassa ja millä hinnalla. Viime vuonna matkasimme jouluksi Suomeen Bergamosta suoraan Tampereelle, mutta meidän panoksemme ei näköjään ole riittänyt Ryanairille reitin säilyttämiseen ja nyt ollaan taas kerran lähtöpisteessä. Kahden aikuisen ja nelivuotiaan matkakustannukset näyttäisivät olevan tuhannen euron tienoilla, mikä tuntuu aika paljolta perheemme budjetissa. Vielä en edes tiedä voinko pitää tarpeeksi lomaa Suomen matkaa varten, mutta kunhan hieman suunnittelen ja haaveilen suomalaisesta joulutunnelmasta. Jospa vaikka joulupukille esittäisi lahjatoiveena matkaliput pakettien sijaan.

Lauantaiohjelmaa

Nyt syksyn myötä meidän viikonloppuohjelmamme on kokenut muutoksia viime talveen verrattuna, sillä Sienan jalkapallojoukkue putosi B-sarjaan. Se tarkoittaa sitä, että sunnuntait ovat vapautuneet jalkapallosta ja sen sijaan perheen isä katoaa lauantai-iltapäiväksi stadionille. Jotenkin viikonloppu tuntuu pidemmältä ainakin näin alkuun, kun lauantaina tuntuu jo sunnuntailta, mutta sitten onkin vielä sunnuntai edessä. Pari viikkoa sitten lähdimme pojan kanssa linja-autolla kaupungille isiä vastaan pelistä, sinänsä jo ohjelmanumero, kun harvoin tulee käytettyä bussia. Jäimme pelin jälkeen kaupungille kiertelemään, ja lopulta keksimme lähteä elokuviin ja oluelle ja poika vietiin nonnalaan.
Tänään ei enää ehditä bussille, kun jäin tietokoneelle koukkuun ja piti itse asiassa tehdä yksi työjuttukin. Mitenkä se aika taas voi kulua niin nopeasti! Olen viime aikoina ollut aika stressaantunut ja väsynyt töistä, vaikka toisaalta nautinkin kun on paljon tekemistä. Kamppailen jatkuvasti riittämättömän ajan kanssa, aina on kiire ja niin paljon asioita joita haluaisi tai pitäisi tehdä mutta ei ehdi, jaksa tai saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin aion nauttia rauhallisesta lauantaista ja tehdä sitä mitä huvittaa sen verran kun ehtii!

Tunnustus, faktoja ja sekalaista pohdintaa

Scuola maternaa on jo viikkko takana ja tarhaviikon tuliaisina poika sai heti räkätaudin. Nyt kun ulkonakin vähän satelee, on ihan mukava viettää vaihteeksi kotilauantaita. Syksyistä ja suomalaista sävyä lauantaihimme toi lounaaksi loihtimani kaali-jauhelihakeitto ja kotimme täyttävä tuoreen pullan tuoksu.

Kiitos jälkijunassa Arkitehdille, joka laittoi prenikan ja tökki samalla blogihiljaisuuttani, joten pakko siis käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kirjoitella kaikenlaisia viime aikojen mietteitä 7 faktan ja muutaman kuvan muodossa!

1. Minulla ei nykyään ole oikeastaan ollenkaan omaa aikaa, enkä ole sitä pahemmin yrittänyt edes järjestää. Kotona ajan vievät poika, mies ja kotihommat, kissalle onneksi riittää ruokakupin täydennys. En harrasta oikeastaan mitään kodin ulkopuolella, en katso juuri ollenkaan televisiota ja kirjojakin luen valitettavan vähän. Nyt kun poika ei edes nuku päiväunia, tuntuu esimerkiksi tietokoneella viettämäni aika varastetulta, vaikka poika viihtyykin myös itsekseen. Viimeksi blogia kirjoittaessani oli poika valmistanut näin ihanan välipalan pihapenkille:


2. Vietin tänä kesänä ensimmäistä kertaa pari viikkoa palkallista kesälomaa, sillä työskentelen tällä hetkellä ensimmäistä kertaa "normaalin" työsopimuksen puitteissa, tosin vain määräaikaisesti äitiysloman sijaisena. Tähän asti olen aina työskennellyt projektisopimuksella, mikä tarkoittaa italialaisittain että palkkaa saa vain tehdystä työstä, lomat ja sairaslomat ovat omakustanteisia. Teoriassa työaika on joustava ja projektiin sidottu, käytännössä näin ei usein ole. Toisaalta pätkätyöläisyys on sallinut minun pitää silloin tällöin pitkiä omakustanteisia lomia ja olen voinut viettää pitkää ja osa-aikaista äitiysvapaata.

3. Samalla kun työskentelen äitiyslomasijaisena, yksi viime aikojen kuumimmista päätäni vaivaamista kysymyksistä on, haluanko itse toista lasta vai en. Välillä toivon tulevani jollain ihmeellä vahingossa raskaaksi, sillä en usko että ikinä pystymme päättämään asiaa ja laittamaan toimeksi. Toisaalta on sääli jättää poikaa ainoaksi lapseksi, minulla ja miehelläni molemmilla on sisko. Toisaalta taas en ymmärrä miten kärsivällisyyteni ja energiani venyisivät kahden lapsen kanssa, ja kuinka monta vuotta menisikään taas sen kallisarvoisen oman ajan saavuttamiseen! Olemme miehen kanssa ehkä liian mukavuudenhaluisia ja liikkuvaisia, miten onnistuisivat reissut ja retket kahden lapsen kanssa, mistä rahat neljän hengen Suomen matkoihin ja muihin lomiin ja mihin sijoittaa kaksi hoidettavaa vaikkapa elokuvaillan ajaksi? Entäs sitten työelämä, olisiko minulla mahdollisuutta olla kotona niin pitkään kuin pojan kanssa vai joutuisiko toisen laittamaan jo pienenä tarhaan tai jaksaisivatko isovanhemmat vielä hoitaa yhtä pientä? Ja miten sitten onnistuisi töiden ja kahden lapsen yhdistäminen, kun jo yhdenkin kanssa aamulähdöt ovat tuskaa ja aina on kiire? Pieni suloinen hassu poikani on kuitenkin ihaninta mitä olen saanut aikaiseksi, minkälaisen toisen pienen olennon voisimme saattaa maailmaan? Plussia ja miinuksia on niin monenlaisia, että menen laskuissa sekaisin! Biologinen kello tikittää ja olenkin antanut itselleni vielä pari vuotta miettimisaikaa, ennen kuin koko ajatuksen voi lopullisesti heittää mielestään...


4. Yli kymmenen Italian vuoden jälkeen olen hyvin juurtunut tähän maahan ja nimenomaan tähän kaupunkiin. Tunnen itseni sienalaiseksi ja samalla aina hiukkasen ulkopuoliseksi, ja tämä on mielestäni yksi elämän suurimpia rikkauksia. Katsellessani aamulla maisemaani vessan ikkunasta tai kiiruhtaessani keskustan kujilla, en voisi kuvitella asuvani missään muualla. Ja samalla toinen mielenmaisemani on ehdottomasti mökin laiturilta aukeava tyyni järvi koto-Suomessa.



5. Vaikka joskus pienenä halusin muotisuunnittelijaksi ja ompelin nuorena itselleni vaatteita, on vaatekaappini sisältö nykyään aika tylsä ja tavallinen, en osta kovin paljon vaatteita ja silloin kun haluaisin niitä ostaa en löydä mieleisiä ja kukkaroa tyydyttäviä. Esteettinen silmäni kuitenkin nauttii kauniista ja yksinkertaisista vaatteista, mutta oman vaatekaapin sisältö ei koskaan tyydytä ja puolet voisi varmaan hävittää. Joka aamu taistelen "mitä laittaisin päälleni" -dilemman kanssa.

6. Vaatekaappini harmaa-beige-ruskea sävyjä on viime aikoina piristänyt kummallinen vaaleanpunainen kausi. Olen aina välttänyt mitään vaaleanpunaiseen viittaavaa eikä minua 70-luvun lapsena ole pinkillä kyllästetty. Nyt kuitenkin olen ostanut viime aikoina ensin viininpunaista ja lilaa, sitten vanhan roosan sävyjä ja nyt kaapista löytyy jopa kirkasta fuksiaa ja pinkkiä.

7. Jotta saisin tämän superpostauksen joskus valmiiksi, viimeiseksi faktaksi riittäköön faktojen fakta eli oma pärstäni. En ole tainnut koskaan omaa kuvaa blogiini laittaa, mutta koska olen todennut että on mukava nähdä joskus blogikirjoittajan omakuva, pläjäytän minäkin yhden arkistoiden aarteen, kuvan viime toukokuiselta Pariisin matkalta.


Kuten tavallista, kaikki joten kuten seuraamani blogit taitavat olla prenikan jo ansainneet, joten ei auta muuta kuin lähettää se kaksinkertaisena kaikille sivupalkissani oleville blogeille.

Lomaraportin viimeinen jakso

Huh huijaa, uskomatonta että viikko on taas vierähtänyt enkä sitten saanutkaan meidän lomamatkakertomustani kotiin asti! No, viikonloppuna oli ainakin hyvä selitys blogilaiskuudelleni, sillä nautimme kesän viimeisistä rippeistä telttailemalla pari yötä meren rannalla. Työntäyteisen viikon jälkeen rannalla köllöttely ja ihanan tyynessä meressä polskiminen olivat oivaa lepoa. Nyt kun kuitenkin muitakin aiheita pukkaisi kirjoitettavaksi ja Arkitehtikin heitti prenikalla, tiivistän nyt vielä täydellisyyden nimissä lomaraporttimme tähän muutamaan riviin kuvan kera.

Viime raportissa jätin meidät Antwerpeniin, josta suuntasimme Belgian rannikolle Gentin kautta, jossa vettä tuli taas niskaan niin että oli hommattava lisäsateenvarjo. Onneksi kuuro meni ohi ja rannikolla paisteli taas aurinko ja uskalsimme toteuttaa sunnitelmamme telttailemisesta. Illalla pääsimme ihailemaan auringonlaskua Atlantin rannalla ja seuraavana päivänä pääsimme jopa nauttimaan auringosta rannalle. Iltapäivällä sade ajoikin sitten meidät taas rannalta pois ja sinisimpukoita nauttimaan.



Merenrantapäivän jälkeen alkoi ilma huonontua ja viileät tuulet puhaltaa. Rannikolta käsin kävimme tutustumassa viehättävään ja turistien täyttämään Bruggen kaupunkiin.

Iltaa kohti tuuli vain yltyi ja yöllä myrskyyn yhtyi piiskaava sade. Supermarketin tarjouksesta ostamamme teltta osoittautui täydelliseksi jopa extreme-olosuhteissa, mutta nukkumisesta ei silti viimeisenä Belgian yönä tullut oikein mitään. Vain poika veteli sikeitä vielä aamulla kun me miehen kanssa kasasimme kamoja autoon.
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului, että olisimme poikenneet muutamaksi päiväksi Englannin rannikolle Doveriin ja tsekanneet myös Canterburyn kaupungin, kun kerran melkein sinne asti olimme jo ajaneet. Myrskytuuli muutti kuitenkin suunnitelmat eivätkä Doverin kalliotkaan houkuttaneet siinä ilmassa laivamatkaan, joten suunnitelmat täytyi laittaa uusiksi. Kartta ja navigaattori käteen ja miettimään mihinkäs sitten suunnataan? Koska oli jo maanantai 16.8 ja loppuviikosta oli oltava jo kotona, ei suuntavaihtoehtoja niin loputtomasti ollut ja päädyimme palaamaan Strasbourgin kautta ja viettämään muutaman päivän Sveitsissä.

Luzern osoittautui mukavaksi valinnaksi, järven rannalla ja vuorten keskellä sijaitsevasta kaupungista löytyi mm. pojan kannalta matkan ehdoton hitti-kohde, Euroopan suurin liikennemuseo! Liikennevälineiden historiaa ja nykypäivää yhdistävästä interaktiivisesta museosta löytyi kaikkia mahdollisia kulkuvälineitä laivoista avaruusraketteihin ja melkein kaikkea pääsi kokeilemaan. Museossa sai hyvin kulumaan koko päivän ja silti piti juosta että ehti kaiken nähdä ja kokea. Suosittelen Sveitsiin matkustaville lapsiperheille!


Täysin ilman sadetta ei jääty Luzernissakaan, mutta kotimatka taittui sentään jo aurinkoisemmassa säässä. Saimme ihalla huimia vuoristonäkymiä ja nauttia lounasta yli 2000 metrin korkeudessa. Viimeisenä etappina ehdimme vielä poiketa Locarnossa Lago Maggioren rannalla, jo melkein Italiassa.

Lomaraportointia 2

Jatketaanpa pienen lomaraportin kirjoittamista ennen kuin koko loma painuu muistin pohjukoille. Mies on päiväunilla ja poika katsoo Aristokatteja, mikäs sen parempi hetki omaa aikaa sunnuntai-iltapäivänä.

Tiistai 10.8
Päivä oli omistettu Brysselin tutkimiselle, jonka aloitimme luonnonhistoriallisesta museosta dinosaurus-fossiilien ääreltä.

Iltapäivä omistettiin kaupungissa kiertelylle ja pakollisten nähtävyyksien tutkimiselle, kuten Grand Place ja Pissaava Poika -patsas. Metsästimme myös muutamia sarjakuva-seinämaalauksia ja kun rupesi satamaan, jatkoimme kiertelyä auton ja navigaattorin avulla ja bongasimme art nuveau -rakennuksia ja poikkesimme katsomassa Atomium-rakennelmaa. Grand Placella valmisteltiin jokavuotista kukkamattoa, jonka oli määrä valmistua parin päivän päästä, olimme siis etuajassa liikkeellä. Emme voineet välttyä myöskään poikkeamiselta yhteen monista suklaapuodeista, joita kaupungista löytyi. Jokapäiväinen loma-annos ranskanperunoita tuli myös popsittua poskeen, niiltäkään ei voinut matkalla välttyä ja Belgia tuntui olevan oikea ranskalaisten perunoiden paratiisi!






Keskiviikko 11.8
Brysselistä lähdimme ajamaan kohti Antwepeniä ja matkalla poikkesimme katsastamassa Beerselin ja Gaasbeekin linnat. Edellinen oli romanttinen vallihaudan ympäröimä hieman oman onennensa nojaan jätetty keskiaikainen linna, vähän pelottavakin ainakin korkeanpaikan kammoiselle kapeine kierreportaineen ja vinoine lattioineen. Jälkimmäinen oli viimeisen päälle huoliteltu 1800-luvulla restauroitu näkemys renessanssi-linnasta.



Torstai 12.8
Antwerpenissä kiersimme Rubensin jalanjäljissä viilenevässä ilmassa, poikkesimme hänen kotitalonsa portilla ja päätimme mennä ihailemaan hänen teoksiaan oikein kaupungin taidemuseoon. Valitettavasti museo oli sulkemassa oviaan suuren remontin vuoksi ja suurin osa teoksista oli siirretty katedraaliin, joten sinne siis Rubensin äärelle. Antwerpenissäkin saimme vettä niskaan ja pakenimme illalliselle viihtyisään ravintolaan.


Jatkuu ensi kerralla...

Matkaraportointia

Kohta on jo viikko oltu töissä parin viikon loman jälkeen, mutta ajattelin näin jälkikäteen kirjoittaa pientä matkapäiväkirjaa muistiinpanojeni pohjalta kuvien kera. Säilyy siten muistissa itsellekin reissumme Euroopassa.
Meidän perheessä loma tarkoittaa samaa kuin matka jonnekin, mieheni mielestä kotona löhöily tai yleensäkään yhdessä ja samassa paikassa lekottelu eivät ole oikeata lomaa. Monta vuotta lomamatkamme suuntautuivat vain Suomeen, mutta viime vuosina on matkattu myös muualle, mieluiten omalla autolla. Tänä kesänä hieman kaiheana luovuin Suomi-lomasta ja suuntasimme auton nokan kohti Belgiaa.

Lauantai 7. elokuuta
Matkamme ensimmäinen etappi oli Strasbourg, 860 km kotoa eli koko päivä ajoa. Lähdimme kotoa klo 7.30 peläten ruuhkia ja Sveitsissä kiertelimmekin osan matkaa mutkaisia serpentiiniteitä välttääksemme pitkää jonoa S. Gottardon tunnelilla. Juuri ennen matkaa hankittu navigaattori osoittautui fantastiseksi apuvälineeksi, hotellin osoite aamulla hakuun ja perille saavuttiin ilman stressavia sanaharkkoja kuskin (mies) ja kartanlukijan (minä) välillä.
Toinen erinomainen laite matkalla oli kannettava dvd pojan viihdykkeeksi, vaikka hän onkin yleensä hyvä automatkustaja ilman viihdykkeitäkin.

Strasbourg osoittautui oikein viehättäväksi kaupungiksi, johon ehti hyvin tutustua myös iltakävelyllä. Pistäydyttyämme hotellilla pikaisesti virkistäytymässä lähdimme nälkäisinä kaupungille ja vatsat täynnä katselemaan kaupunkia iltavalaistuksessa.


Sunnuntai 8. elokuuta

Aamulla kävimme katsastamassa Euroopan Parlamentin ennen matkan jatkumista Luxembourgiin. Edellinen matkapäivä väsytti, ja kun ilmakin oli pilvinen, nautimme pienen annoksen luksusta Hilton hotellin saunassa ja uima-altaalla ennen tutustumista kaupunkiin.

Kun sade hellitti pääsimme autosta tiirailun sijaan kaupunkikävelylle ja taas ruokapaikkaa haeskelemaan. Myös Luxembourg osoittautui mukavaksi kaupungiksi pikaisellekin vierailulle.

Maanantai 9. elokuuta
Luxembourgista suuntasimme kohti Brysseliä, mutta matkan varrella kertasimme vähän historiaa ja vierailimme kaikissa Waterloon taitelukenttään liittyvissä kohteissa, kuten Napoleonin päämajassa, muistokukkulalla ja siihen liittyvissä museoissa. Poika jaksoi reippaasti kaikki rappuset kukkulan huipulle ja muutenkin tutki ahkerasti kaikkea mahdollista. Harrastimmekin useita lapsiystävällisiä museoita muiden visiittien ohessa koko matkan ajan, ja kyselijä oli aina vauhdissa!



Julkaisen matkapäiväkirjan osissa, toivottavasti muutaman päivän sisällä saan meidät jo kotimatkalle raportissani.

Loma

Blogini on ollut lomalla hävyttömän pitkään, itse sen sijaan olen lomaillut vain kaksi mennyttä viikkoa. Istahdan silloin tällöin koneelle ja uppoudun hetkeksi blogimaailmaan, lukemaan muiden mukavia blogeja, mutta aika ja energia eivät nyt tunnu riittävän kirjoitteluun, ajatusten setvimiseen ja purkamiseen, ei edes pieneen arkitilitykseen. Ja sitten on pieni poika joka huutaa noin miljoona kertaa päivässä mamma mamma, joskus äiti äiti ja aina on paljon asiaa ja kysyttävää ja touhua. Työ on myös vienyt viime aikoina paljon energiaa ja voimia.
Jos nyt saisin varastettua lähiaikoina muutaman oman hetken, ajattelin kirjoittaa lomamatkapäiväkirjaa, ihan vaan omaksikin ilokseni, merkitä muistiin seikkailuistamme Euroopassa. Toivottavasti piakkoin tiedossa siis matkapäiväkirjaa kuvien kera!