Tunnustus ja haastejuttuja

Vaikka olenkin vähän laiska bloggaaja, sain tässä jopa kahdelta taholta seuraavan tunnustuksen. Kiitos siis Miialle ja Elviralle!

Haaste menee näin:
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Olisi varmaan paljonkin asioita mitä blogini lukijat eivät tiedä, mutta ei ollut silti helppoa keksiä seitsemää mielekästä asiaa. Tässä nyt 7 pienempää tai isompaa enemmän tai vähemmän mielekästä juttua.
1. Olen harrastanut viidentoista vuoden aikana erilaisissä pätkissä flamencoa ja kaikenlainen tanssi on aina ollut intohimoni. Tällä hetkellä flamenco on tauolla, se vaatisi kunnollista paneutumista johon minulla ei ole tarpeeksi aikaa eikä täällä sen puoleen kummoisia mahdollisuuksiakaan. Mutta rytmi sykkii sisällä!
2. Ennen kuin tulin raskaaksi ja sain poikani, minulla oli yksi keskenmeno. Vaikka se tapahtui aika alkuvaiheessa ja tulin uudelleen raskaaksi aika pian, se on tapahtuma joka jätti jälkensä ja muistan kaiken siihen liittyvän kuin se olisi ollut eilen.
3. Olen harrastanut elämässäni kaikenlaisia käsitöitä. 13-vuotiaana ompelin itselleni vaatteita ompelijatätini avulla ja halusin muotisuunnittelijaksi.
4. Olen saamaton ja laiska, haluaisin harrastaa, askarrella, maalata, ommella, lukea ja kirjoittaa vaikka mitä, mutta suunnitelmia on aina enemmän kuin energiaa niiden toteuttamiseen...
5. En ole vielä koskaan käynyt Roomaa etelämpänä Italiassa. Paha puute mutta eiköhän se joskus vielä tule korjattua.
6. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut erityistä suosikkiyhtyettä tai lempilaulajaa, en seuraa musiikin virtauksia ja olen tietämätön sen esittäjistä ja itse olen surkea laulaja, mutta silti musiikki on minulle tärkeä elementti ja pidän monenlaisesta musiikista inspiraation mukaan ja sattumanvaraisesti.
7. Tutkin gradussani 1400-luvun morsiuskirstumaalauksia. En tiedä ketä tämä tieto voi liikuttaa, mutta en nyt muutakaan enää keksinyt.

Viime aikoina olen hädin tuskin ehtinyt seurailla 7 blogia, joten tunnustus ja haaste lähtee nyt vain Arkitehdille, Sarille, S:lle, Vilijonkalle, Mari-Johannalle.

Kuvat kertovat...

Koskaan ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa, inspiraatiota tai energiaa kirjoitella ajatuksenpätkiä tai muuten vaan elämänmenoa kirjalliseen muotoon, joten tällä kertaa turvaudun kuvapostaukseen. Eilen oli joka kuukautiset antiikkimarkkinat, joissa kävimme kiertelemässä ihan vaan ulkoilun merkeissä. Ilma oli kylläkin hyisevän kylmä ja tuulinen, mutta aurinkokin pilkisteli ainakin osittain. En ehtinyt ottaa kuin pari kuvaa, kun poika halusi kameran käteensä. Ja mielenkiintoisia hahmoja sieltä löytyikin kuvattavaksi.

Mensa

Mensa eli refezione scolastica eli kouluruokailu on alkanut meidänkin pojalla tarhan myötä, toiselta tarhaviikolta lähtien. Juuri viime viikolla ehdin kommentoida Arkitehdin samannimiseen kirjoitukseen, että meillä ruokailu sujuu, mutta laskusysteemistä ei vielä tietoa. Seuraavana päivänä löytyi sitten pojan repusta postia vanhemmille ja muun muassa selvitys miten hoidetaan ruokailumaksu.

Tänä vuonna kotikuntamme on muuttanut laskutussysteemiä, ja kaikki maksavat saman summan koko vuodesta, oli sitten lapsi läsnä tai poissa. Aikaisempina vuosina maksettiin perusmaksu ja lisäksi jokaisesta nautitusta ateriasta erikseen. Koko vuodelta maksu on nyt 475 euroa, joka maksetaan viidessä erässä. Ruokailusta voi toki kieltäytyä kokonaan, jolloin lapsi noudetaan pois jo kello 12 ruokailun alkaessa.

Ruokamaksuun voi hakea joko osittaista tai täydellistä vapautusta esittämällä ISEE-todistuksen perheen taloudellisesta tilanteesta. Missä tahansa ISEE-perusteisessa maksusysteemissä me olemme aina liian "rikkaita", mikä sinänsä naurattaa, kun kontolla on valtava asuntovelka ja itse teen töitä hyvin osa-aikaisesti ja pienellä palkalla.

Ruokalista on nähtävissä koulun ovella, jos muistaa tarkistaa, pojan sanomisiin kun ei ole luottamista. Joka päivä listalla on kuitenkin primo, secondo, contorno e frutta eli täydellinen ateria.

Iloja ja suruja

Elämässä kaikki kompensoi toisiaan ihmeellisesti. Eilen kuulin samalla puhelinsoitolla ensin järkyttävän uutisen ja sitten iloisen asian. Soiton jälkeen en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Järkyttävä uutinen oli, että eräs tietämäni henkilö oli kuollut auto-onnettemuudessa eilen aamulla. Hän oli ajanut yksin kurvissa pellolle eikä kukaan ollut pariin tuntiin edes nähnyt autoa. Tunsin tämän naisen vain ulkonäöltä ja nimeltä työn kautta, mutta uutinen järkytti minua suuresti ja erityisesti se, että hän jätti jälkeensä 2- ja 4-vuotiaat lapset. Kuinka kertoa kahdelle pienelle lapselle, että äiti ei tule enää koskaan kotiin!

Onneksi tämän järkytyksen jälkeen ystäväni kertoi, että hän on alkanut seurustella, mikä tuli minulle aivan yllätyksenä. Ystäväni täytti juuri 40 vuotta, on ollut vuosikausia sinkkuna ja sitten kärsinyt vaikean suhteen takia pari vuotta sitten. Hän vaikutti tyytyväiseltä ja onnelliselta, joten olin erittäin iloinen hänen puolestaan.

Soiton jälkeen oli hämmentynyt olo, järkytystä ja iloa samalla kertaa. Sellaista on elämä!

Uudistuksia

Päätin vihdoin panostaa edes hiukkasen blogini ulkoasuun ja kokeilin laittaa taustakuvan. En ole yhtään näppärä tässä hommassa ainakaan toistaiseksi, koodit menevät aivan yli ymmärryksen. Olin kuitenkin ylpeä jo siitä että sain poistetuksi otsikkolaatikon rajauksen! On mukava kun voi iloita pienistäkin edistyksistä...

Olen lähtenyt syksyn kunniaksi uudistamaan myös kehoani, neljä pilates-tuntia on toistaiseksi takana. En ole koskaan harrastanut kovin aktiivisesti oikein minkäänlaista liikuntaa, ainoastaan tanssia, ja viime vuosina en senkään vertaa. Nyt tuntuu pakaroissa, käsivarsissa ja jossain syvällä vatsassa ihanan kirpaisevia kipuja. Tunnen jo kuinka notkoselkäni suoristuu ja ryhti paranee, hartiat suoriksi, vatsa sisään ja rinta ulos. Tästä se lähtee, uusi terveämpi elämä! ;-)

Täällä ollaan!

Vihdoin nettiyhteys toimii kunnolla, valitattevasti vapaa aika sen hyödyntämiseen ei ole yhtään lisääntynyt! Töitä, töitä ainakin toistaiseksi piisaa ihan tarpeeksi ainakin vuoden loppuun, sen jälkeisestä elämästä ei taas olekaan varmaa tietoa... No, olen tyytyväinen epävakaisuudesta, kuka tietää jos vaikka löydän jonkun huippuhienon homman niin ei tarvitse entistä edes haikailla.

Reippaalla tarhalaisellamme on jo kolmas viikko scuola maternaa meneillään ja kaikki on sujunut hienosti. Tarhassa on ilmeisesti kivaa, ruoka maistuu ja reippaasti poika lähtee laukkunsa kanssa kouluun ja palaa kotiin. Ensimmäisinä päivinä poika saatettiin luokkaan asti, nyt jätetään ulko-ovelle ja tottuneesti poika lähtee viemään laukkua ja takkia naulakkoon.
Mitä siellä tarhassa päivän aikana tarkalleen tapahtuu, on mysteeri, pojasta ei ainakaan ota selkoa. Vastaukset kysymyksiin, jos niitä yleensä saa, ovat epäluotettavia, epäselviä ja epämääräisiä. Täytyy tehdä salapoliisin työtä ja etsiä johtolankoja. Housunlahkeesta löytyy roskia, jaahas on ollut pihalla leikkimässä. Kynnenaluset täynnä muovailuvahaa, siis siellä on muovailtu. Paidassa tussijälki, oletteko tänään piirtäneet? Potassa on outoja vihreitä jäänteitä, vai niin on syöty pinaattia. Sain kylläkin selville, että ruokalista on nähtävillä myös koulun ovella.

Arkeen paluu

Helle ja kuumuus vaan jatkuvat, mutta edessä häämöttä jo tuleva syksy. Varsinkin kun lomat on nyt lomailtu ja töihin palattu. Vain perheen pienin viettää vielä huoletonta elämää, vasta kahden viikon päästä alkaa tarha, scuola materna.

Loma numero 2 (ensimmäinen loma vietettiin jo kesäkuussa) oli antoisa ja rentouttava kolme viikkoa poissa arjesta. Pari viikkoa (liian lyhyt kuten aina!) vietettiin kesäisessä Suomessa. Koska aika oli lyhyt, loma oli tarkkaan suunniteltu ja ohjelmoitu, mutta sitäkin antoisampi. Ehdimme tavata sukulaisia ja ystäviä, viettää kolme päivää mökillä, käydä muumimaailmassa ja viikinsaaressa, kestitä italialaisia motoristiystäviä matkalla jäämerelle, kierrellä kaupungilla, käydä teatterissa ja leikkiä hiekkalaatikolla. Jokaiselle perheenjäsenelle jotakin ja kaikki tämä uskomattoman ihanalla ilmalla kruunattuna, ei liian kuuma eikä kylmä, sadetta taidettiin nähdä vain tunnin verran eikä sekään menoa haitannut.

Loppuloma vietettiin osittain kotona löhöten ja kolme päivää meren rannalla telttaillen. Telttailu oli jännittävä uusi kokemus pienimmälle, eikä sitä vuosikausiin ollut kukaan muukaan harrastanut.

Lomakommenttina voisi vielä lisätä, että pottatreenit tuottivat sittenkin tulosta, ihme tapahtui ja vaipoista päästiin kerraalla eroon!