Lomalla Suomessa ratkoin ensimmäistä kertaa elämässäni sudokuja. En tiedä onko mitään järkeä käyttää aikaansa sudokuihin, kun voisi vaikka lukea kirjoja, mutta se osoittautui sopivan rentouttavaksi aivotoiminnaksi, päässä pyörii vain numeroita yhdestä yhdeksään. Tänään olen jatkanut pehmeää lomalta paluuta sudokujen parissa ennen huomista töihin paluuta. Päivä on muutenkin täynnä odotusta ja aika matelee, hetken päästä kymmenen hevosta laukkaa kolme kertaa Piazza del Campon ympäri, on Palion aika.
2 kommenttia:
niin, se Palio. Taitaa olla yksi harvoista asioista joita minun ei todellakaan ole ikävä! :-D
Ai, itse olen ihan Palion pauloissa, mielestäni se on kiehtova ja mukaansatempaava ilmiö! Ymmärrän kyllä ettei se ulkopuolisen silmissä välttämättä oikein avaudu ja siitä on maailmalla tietysti monenlaisia mielipiteitä.
Lähetä kommentti