Ekoajatuksia jouluisissa tunnelmissa

Eilen tarkistin pojan tarharepun ja sieltä löytyi keltainen lappu. Olen yrittänyt muistaa tarkistaa viime aikoina repun säännöllisesti, sillä sinne tädit laittavat tiedotuksia, viimeksi meni kokonaan ohi kokouskutsu vanhempien edustajan valinnasta johtokuntaan. Ajattelin että lappu olisi vihdoin ruokailumaksulomake, mutta se olikin kotikunnan muistutus kuinka vähentää jätteitä Eurooppalaisen teemaviikon puitteissa.

Päätin siis tehdä itsekin lupauksen jätteiden vähentämisestä jouluisissa tunnelmissa. Joululahjoista syntyy aina kamala paperivuori kiiltäviä ja värikkäitä lahjakääröjä, joista ei oikein tiedä soveltuvatko ne paperinkeräykseen eikä niitä voi oikein polttaakaan tiesminkä väriaineiden takia. Päätin siis tänä vuonna hankkia ekologista lahjapaperia, jonka voi käyttää saunan sytykkeiksi, kun kerran Suomessa joulua vietetään. Suuri osa lahjoista on vielä hankkimatta ja paperi myös, mutta hyvä aloittaa suunnittelu ajoissa.

Nyt on riennettävä sekoittamaan riisipuurua, pojalle kun tuli tänään joku puurohimo. Halusi välipalaksi puuroa ja vaati sitä vielä lisää, joten päätin keitellä kunnon riisipuuron. Siitäkin tulee vähän jouluinen olo, kanelia vaan päälle ja herkuttelemaan!

Junaretki ja Chagall

Lauantaina jatkui ihmeen ihana lähes keväinen ilma, joten meidän Pisan retkemme osui sopivaan päivään. Teimme treffit Firenzessa asuvan tuttavaperheen kanssa junaan, kumpikin tuli omasta suunnastaan ja Empolissa nousimme heidän kanssaan samaan junaan. Junamatka oli lapsille mukava kokemus ja vaihtelua kaikille, ei ainakaan tarvinnut parkkipaikkaa etsiä.

Suuntasimme ensimmäisenä Piazza dei Miracolia kohti ja kävimme katsastamassa kaltevan tornin tilanteen. Siellä se edelleen oli pystyssä ja kallellaan, nykyään ilman mitään rakennustelineitä ja sinne pääsee kipuamaan huipullekin. Sitä ei olla koskaan kokeiltu eikä siihen ryhdytty nytkään.
Sen sijaan nautimme auringosta ja pojat juoksentelivat vehreällä ruohikolla, sillä osaa jossa se on sallittua. Nurmikolla juoksenteli myös japanilainen hääpäri kuvaajan seuraamana. Olin taas vähän laiska kuvaaja enkä näköjään napannut yhtään kunnollista kuvaa tornista tai Duomostakaan, vaan nurmikolla leikkivistä lapsista itse mukavasti kirkon rappusilla istuen.



Lounaan jälkeen ohjelmassa oli pääkohteemme eli Chagallin näyttely. Molemmat lapset olivat nukahtaneet rattaisiin, joka meidän pojan kohdalla on harvinaista. Valitettavasti näyttelyyn ei saanut viedä rattaita eikä tietenkään ollut museon puolesta rattaita tarjota. Ei auttanut muu kuin isin ottaa nukkuva poika syliin ja puoleen väliin näyttelyä uni maistui isin olkapäätä vasten. Tuttavien unilta herätetty poika kitisi sylissä ja juoksenteli pitkin saleja. Ei kovin lapsiystävällinen organisaatio.

Joka tapauksessa näyttely oli hieno, Chagallin värit olivat upeampia kuin muistinkaan, vaikkei näyttelyssä kovin paljon suuria öljymaalauksia ollutkaan. Ihana päivä kaiken kaikkiaan, väsyneinä mutta tyytyväisinä palasimme illalla kotiin.

Kielipohdintoja

Pippurilta ja myös Arkitehdiltä nappasin tällaisen tehtävän.

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

- Mun siskon punanen mekko mahtuu myös mulle.
- Tarviiksää apua kirjotustehtävässä, jonka maantiedon ope anto?
- Okei, tehään niin ku sää ehdotit.
- Mummu sano et se hakee meiät noin varttia vaille kuus.
- Mää meninki Helsinkiin bussilla ku myöhästyin junasta.
- Ooksää nähny missään isoveljen kännykkää?
- Ostiksää sen hameen mikä me nähtiin viime viikolla H&M:ssä?

Tehtävän miettiminen kirvoitti pieniin kielipohdintoihin. En tiedä näkyykö lauseista alkuperäni, en ole koskaan tiedostanut puhuvani kovin murteella, mutta ehkä sittenkin jonkin verran. Kosketus suomen kieleen on viime vuosina löystynyt, kieli ei enää samanlailla uusiudu, joitain uusia sanoja en yksinkertaisesti tiedä suomeksi, välillä ovat sanat hukassa ja oikeakielisyydestäni en aina enää tiedä. Kieli tuntuu tökkivän, siksi onkin mukava kirjoitella blogia ja koittaa ylläpitää suomen kieltä.

Italia on arkikieleni, mutta tiedän kyllä että siitä ei voi koskaan tulla täydellistä. Vaikka yleensä ihmisen kehuvat sujuvaa italiaani, siitä kuitenkin jossain vaiheessa kuulee että olen ulkomaalainen, ja viimeistään naamasta näkee että olen jostain muualta kotoisin. Puheestani kuulee myös että olen aina asunut Toscanassa, puhun väkisinkin murteellisesti ääntäen. Toisaalta useat kollegani ovat Etelä-Italiasta kotoisin, ja mieheni toisinaan huomauttelee että viljelen puheessani sieltä peräisin olevia sanoja.

Englannin kielen taitoni taas on selvästi täällä ollessa rapistunut. Sitä tulee käytettyä vähemmän ja huomaan "italialaistavani" joitain englannin sanoja. Täytyy miettiä enemmän miten joku sana kirjoitetaan ja onko tämä nyt varmasti englantia. Italialaiset olettavat että Pohjois-Euroopasta kotoisin olevat puhuvat englantia jos ei nyt ihan kotikielenä niin melkein. Suomalaisena menen siis automaattisesti täydellistä englantia puhuvien joukkoon! Vaikka puhunkin englantia huomattavasti paremmin kuin italialaiset keskimäärin, olen alkanut pohtia että ehkä pitäisi tehdä jotain englannin kohentamiseksi, jotta mielikuvat vastaisivat enemmän totuutta...

Sohvaelämää

Yskää, köhää, räkää, kuumetta, kipua ja väsyä. Siinä kiinnostava viikonloppuohjelmamme, kun pojan kanssa olemme viettäneet sohvaelämää ja isi on passannut. Influessa, oli sitten mitä lajia tahansa, on näköjään saapunut tännekin, sillä tällaista kuumetta en ole kokekunut vuosiin. Tänään olen vihdoin noussut vähän enemmänkin sohvalta, tehnyt pieniä askareita, vaikka väsymys edelleen painaa. Piirrettyjä on nähty niin paljon että kodin dvd-valikoima alkaa olla loppuun kulunut eikä television tarjonnan varaan voi laskea. Eilen illalla tuijotettiin jopa arabiankielistä ilmaiskanavaa kun tuli niin kivoja piirrettyjä.

Ulkoilmaa ei olla kuin ovenraosta haisteltu päiväkausiin. Vessan ikkunasta vain ihailin hienoja syksyisiä auringonlaskun värejä.

Aikaa

Sateisen tihruinen harmaa ja kolea maanantai. Ellei harrasta jotain fyysistä puuhastelua, on sisätiloissakin kietouduttava useampaan vaatekerrokseen. Viritin kamiinaan jo tulen, ja mietiskelin tulen loimuja katsellessa.
Nyt sattuu olemaan taas sellainen vaihe että on aikaa. Se ei valitettavasti ole sittenkään vain positiivista, on kylläkin aikaa ja intoa päivittää blogia useammin, mutta samalla on vähemmän töitä ja enemmän aikaa jota ei kuitenkaan osaa käytää niin, että siitä jäisi jotain jälkiä, "tehokkaasti" ja "hyödyllisesti".

Vuosikin kuluu kohti loppuaan, jonkinlainen rajanveto on taas edessä. Tulevaisuuden suunta on auki, epävarmuus jatkuuko osa-aikainen työ ja haluanko sen jatkuvan, mitä muuta sen lisäksi, täytyisikö ryhtyä etsimään kokonaan muuta työtä ja mitä, vai pitäisikö sittenkin perustaa oma yritys...
Lisä-aika ei siis tee mielenrauhalleni pelkästään hyvää, kaikenlaiset ajatukset ja suunnitelmat alkavat kaihertaa mielessä. Ja sitten taas toisaalta, elämänfilosofiaani kuuluu, että on oltava aikaa itselle vain olla, antaa ajatusten kulkea, nauttia tästä hetkestä ja pienistä asioista.

Aikaa sanasta tuli mieleeni Aki Sirkesalo, jonka kuunteleminen taustamusiikkina ei nyt ainakaan piristänyt mietiskelevää mielentilaani, mutta ehkä se kuitenkin luo uusia ulottuvuuksia ja sopii tunnelmaan. Liitettäköön loppulauseeksi viime säkeistöt biisistä Aika vuodelta 1996:

Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan

En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan

Trekking urbano

Eilen illalla osallistuimme Trekking urbano -tapahtumaan. On mielenkiintoista tutustua kotikaupunkiinsa joskus oppaan kanssa, aina aukenee uusia uusia asioita ja paikkoja joihin ei ole aikaisemmin kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Kaupungilla näkyi Halloweenin hengessä myös melkein oikeita noitia. Kylmä ei ainakaan tullut kävellessä, ja öinen kaupunki tarjosi hienoja näkymiä.

Tapahtuma oli saavuttanut suuren suosion, lähdimme viidennen ryhmän mukana ja kussakin ryhmässä oli ainakin lähtiessä paljon väkeä, joista osa karsiutui parituntisen kierroksen mukana. Itsekin lähdimme lopulta vähän kesken pois, nälkä alkoi kurnia mahassa ja meillä oli treffit tuttavapariskunnan kanssa pienessä osteriassa, jossa nautimme trekking-menun.