Maanantaiaamun luksusta

Pitkästä aikaa sattui niin, että olen yksin kotona arkiaamuna. Se tuntuu kertakaikkiaan luksukselta, kun sellaista ei olekaan vähään aikaan tapahtunut. Ihanuus on aina sitä mitä on vähän tarjolla.
Omaan aamuni olen jo ehtinyt mahduttamaan kahvikupposen parvekkeella, takapihan tarkkailua ja ruusupuskan ihastelua, kasvonaamion ja nyt omaa aikaa kenenkään häiritsemättä koneella. Tosin nyt taitaa koneellinen pyykkiä odottaa ripustamista, mutta mikäs sen mukavampaa kun aurinkokin melkein paistaa!

Sääkartta nurinpäin

Näyttää kääntyneen Eurooppa päälaelleen sääkartalla, Suomessa hellettä ja aurinkoa, täällä Euroopan etelälaidalla sateista, tuulista ja lämpötila 13 astetta. Ja tietenkin pahin sadeaalto osuu juuri viikonlopun kohdalle! Sisäohjelmaa on siis keksittävä ja saa nähdä viitsiikö kukaan raahautua edes kauppaan tänään. Onneksi pakastin on keksitty...
Ainakin luonto vihertää eikä voi vähään aikaan valittaa kuivuusongelmasta. Onneksi taloyhtiössämme on sadeveden keruusysteemi kasteluvettä varten, sieltä voi sitten ammentaa pitkälle kesään tätä menoa.

Äitienpäivä

Tänä vuonna täytyy myöntää että odotin jo jotain pientä itse tehtyä korttia, mutta perjantaina tarharepusta ei löytynyt mitään askarteluyllätystä! Perjantaina sattui olemaan vanhempien kokous ja myös siellä asiaa kommentoitiin. Totesin että joku muukin äiti oli penkonut tarhareppua turhaan ja ihmeteltiin mikseivät tarhantädit olleet huomioineet äitienpäivää. Olisihan se lapsillekin varmasti ollut mukavaa tuoda äidille joku askartelu. No, ehkä sitten ensi vuonna, tänä vuonna askartelut korvasivat hali ja pusu!
Muuten äitienpäivä sujui ihan mukavasti, iltapäivällä olimme pienessä kylässä Serremaggio-juhlassa. Keskiajan henkeen oli tanssijoita, musiikkia, haukkaesityksiä, ruokakojuja tunnelmallisessa ympäristössä. Panino con la salsiccia e panino con la porchetta maistuivat viinilasillisen kera.

Vappupäivän puutarhakutsut

Vietimme vapun päivää mukavissa merkeissä italian-suomalaisilla 2-vuotis synttäreillä. Ilma oli onneksi vielä kohtalainen ja ystäviemme iso piha pääsi puutarhakutsuilla oikeuksiinsa. Isäntä oli grillimestarina komeasti Marimekon unikko-essussa ja grilli pysyikin kuumana koko illan.
Paikalla olleista lapsista yhdeksän oli italian-suomalaista jälkeläskaartia, lähes kaikki vaaleatukkaisia. Olemmekin joskus nauraneet kuinka suomalaiset vahvat geenit jyräävät tässä joukossa.

Perjantaina sen sijaan juhlistimme vapun aattoa munkeilla ja Ikean siiderillä, joten voi sanoa vapun sujuneen kaikin puolin perinteitä kunnioittaen. Tänään sunnnuntaina onkin sitten pidetty sadetta kotosalla ja päivitelty kevätilman oikkuja.

Koko perheen elokuvailta

Lauantaina pääsi käymään niin hassusti että poika otti päiväunet (nukahti automatkalla), joten illalla ei ollut puhettakaan vanhempien keskisestä rauhallisesta elokuvaillasta. Piirrettyjä tulee korvistakin ulos, joten kaivoin kaapin perukoiden dvd-varastoja sopivan elokuvan toivossa. Löytyihän sieltä Charlie Chaplinen Nykyaika, joka osoittautui oikein mukavaksi koko perheen elokuvaksi. Poikakin tykkäsi, vaikkei aivan koko aikaa elokuvaa seurannutkaan.

Tänään poika väsytettiin sen sijaan aikaisille iltaunille remuamalla serkku-tytön 5-vuotis synttäreillä ja sitä ennen puutarhahommissa. Valitettavasti äitikin kaipaa aikasia iltaunia, sillä huomenna on aikainen herätys ja aamupäivän puutarhatouhut herättivät ilmeisesti jonkun allergian ja saivat aikaan tukkoisen olon.

Mammatuttavia

Olin pojan kanssa tässä jokin aika sitten oikein kunnon lastenkutsuilla. Varmaan koko tarharyhmä oli kutsuttu ja lisäksi oli vielä päivänsankarin isoveljen kavereita, sellainen melske kävi. Paikkana oli tietenkin asianmukaisesti varustettu ja pehmustettu ludoteca, vuokrattava leikkitila kahden viihdyttäjätädin kanssa.
Kutsuilla tutustuin minäkin uusiin ihmisiin, nyt tuttavieni joukkoon kuuluu sellaisia henkilöitä kuin Mamma di Marco, Mamma di Alice, Mamma di Chiara ja Mamma di Samuele.

Mieleeni tuli pojan vauvakirja, jonka lopussa on hauska vanhemmuustesti, jolla voi testata kuinka vakavasti otettava vanhempi olet. Pisteitä saa jos mm. seuraavat asiat kuuluvat elämääsi: tunnet ihmisiä nimellä "Eliaksen äiti" tai "Lyylin isä"; minusta on kiinnostavaa keskustella lasten aineenvaihdunnasta; huomaan joskus huutavani kuin hullu upseeri; valmistan ruokaa pakastimeen; syön suklaata salaa lapsilta; olen siirtynyt käyttämään hassunkurisia kirosanoja; minulla on lähiaikoina ollut oksennustauti; kylpyhuoneessamme on pieni palli; appivanhempien olemassaolo on alkanut tuntua hyödylliseltä; juhlissamme tarjotaan nakkeja. Tunnustan kerääväni pisteet suurimmasta osasta näistä.

Miinuspisteitä sen sijaan karttuu, jos elämään kuuluu seuraavanlaisia asioita: nukun viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa; harrastan seksiä vähintään kerran viikossa; pystyn käymään pitkiä ja syvällisiä aikuiskeskusteluja keskeytymättä; syön aina ateriani kuumana.

Tasoni vakavasti otettavana vanhempana on selvästi kasvanut viime vuosina, mutta täydellisyyteen en aio pyrkiä. Kaikkea ei sentään voi elämässä tehdä lasten ehdoilla!

Lukuharrastusta meren rannalla ja muita pieniä kuulumisia

Blogiressukkani ei ole unohduksissa, mutta en vain millään ehdi sitä päivittämään. Aina on liikaa muuta puuhaa, tai kone on varattuna tai poika päättää että nyt äiti ei ainakaan saa istua tietokoneella.
Viime viikonloppuna kaiken energiani vei lukuharrastus ja muutaman päivän vietin kirjan syövereissä. Totesin samalla että kirjojen luku on ihanaa, mutta sitä ei voi harrastaa liian usein. En nimittäin osaa lukea iltasella muutamaa sivua ja nautiskella kirjasta pitkään, vaan yleensä hyvä romaani vie mennessään niin, että kaikki muu aktiviteetti muuttuu toissijaiseksi ja haahuilen eteenpäin vain päästäkseni taas tarinan ääreen. Tällä kertaa ahmaisin jo jonkin aikaa kiinnostuslistallani olleen Diane Setterfieldin teoksen The Thirteenth Tale, kun vihdoin satuin löytämään sen alkukielellä. Tulipahan vähän kerrattua englantia samalla.
Nyt aioin taas vähän aikaa tyytyä yöpöydällä odottaviin vähämmän vaarallisiin kirjoihin, ei siis romaaneihin vaan sellaisiin joita voi lukea muutaman sivun silloin tällöin.

Kirjaviikonloppuna nautimme onneksi myös ensimmäisestä merenrantapäivästä. Ilma oli vähän tuulinen, mutta auringossa tarkenin lukea hiattomassa paidassa isän ja pojan rakentaessa hiekkalinnaa.

Tänä viikonloppuna olikin sitten keskityttävä maallisempiin toimiin, kuten siivoukseen ja pyykkivuoren purkamiseen. Kun sitten pojalle eilen vielä nousi yllättäen kuumetta, jatkoimme lauantain viettoa kotioloissa elokuvia katsellen. Tänään poika tuntui pirteältä kuin peipponen, joten uskaltauduimme ulkosallekin, kun ilmakin oli mukava. Nyt ressukka yskii nukkuessaan, joten täytyy toivoa parasta ettei tauti pahene ja vähän kaduttaa ettei pysytelty kotosalla tänäänkin...