Olin tànààn jàrjestànyt itselleni vapaapàivàn, kun oli tarkoitus viedà poika allergiatesteihin, mutta sen sijaan tulikin sairaslomapàivà pojan kanssa kotona. Maanantaina pojalla taas ràkàtautia, mekaaninen ja rohiseva hengitys ja kuumetta pààlle, joten pediatra mààràsi taas hòyryhengitystà, kortisoonia ja vielà antibiootit muutamaksi pàivàksi. No, kuume meni pàivàssà ohi ja tànààn yskivà poika oli kyllà muuten niin pirtsakka ettei sairaslomasta tietoa. Pulputusta riitti koko pàivàksi ja leluvarastot tuli tyhjennettyà sekà omaan huoneeseen ettà olohuoneen lattialle.
Nautin kuitenkin piristàvàstà kotipàivàstà keskellà viikkoa, viimeviikkoisen tyòstressin ja ylitòiden vastapainoksi oli oikein virkistàvàà olla kotona vàlipàivà. Leikittiin, luettiin ja leivottiin pullaa pojan kanssa. Poika leipoi hauskan pullapojan ihan omin kàsin, samanlaisen pààjalkaisen kuin piirrustuksensakin vielà ovat.
Maanantaina kun olin koululla vanhempainillassa, katselin lasten omiakuvia, monenmoisia ilmestyksià, osa jo hyvinkin tarkkoja ja ihmistà esittàvià. Pojan kuva oli tàynnà eri vàrisià pilkkuja ja kotona kysyin mità ne olivat. Lunta, poika vastasi ja àidin sydàntà làmmitti pienen suomi-pojan omakuva lumen ympàròimànà!
p.s. valitettavasti tànààn jossain tòkkii enkà saa suomalaisia kirjaimia toimimaan, mutta eikòhàn selkoa saa nàinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti