Commercio equo

Tänään yritin taas kerran onkia tietoja mitä poika on tarhassa tehnyt ja miten päivä on mennyt. Tuntuu välillä oudolta, että pieni poikani on jo niin iso, että hänellä kokemuksia, joista minä en tiedä mitään. Hän joutuu selviytymään tilanteistä aivan yksin, ilman meidän vanhempien tukea ja turvaa. No, toiset aloittavat tietenkin tarhan jo paljon pienempinä, ehkä minä vain olen erityisen huolehtiva ja utelias äiti.

Tämänpäiväiseen kyselyyni oli erityinen syy, sillä aamulla poika halusi laittaa tarhalaukkuunsa kolme uutta muovista lohikäärmettä. Kuin hain pojan tarhasta lohikäärmeitä ei enää ollut. Oli tietenkin oma vikani että annoin pojan ottaa leluja mukaan, mutta aamukiireessä sitä ei jaksa kaikesta tapella eikä poika juuri koskaan ole halunnut mitään mukaansa. Poika sanoi lahjoittaneensa eläimet toiselle pojalle, Manuelille, josta en ole hänen ennen kuullut edes mainitsevan, joten kyseessä ei ollut hänen vakiystävänsä. Yritin udella antoiko hän varmasti ne itse, vai ottiko toinen poika ne häneltä, mutta poika tuntui vakuuttuneelta että oli antanut ne itse. Ei kuitenkaa kuulostanut vakuuttavalta korviini.

Myöhemmin löysin laukusta vaatteiden seasta myös pikkuruisen tikkari-avaimenperän, parin sentin mittaisen. Sen oli kuulemma antanut Manuel. Kyseessä olikin siis vaihtokauppa, poika oli luovuttanut kolme lohikäärmettä minikokoisen valetikkarin vastineeksi. Yhtä aikaa nauratti ja kävi sääliksi pientä viatonta reppanaa, joka ei oikein vielä hallitse julman maailman sääntöjä. Huijatuksi tulee helposti, eikä aina saa rahalleen vastinetta. Elämä kai opettaa, sekä äitiä että poikaa.

Uusia tuulia

Tänään paistaa aurinko niin ihanasti, että oli aivan pakko pestä keittiön ikkunat, jotta valo pääsee kunnolla sisään! Istahdin samalla pihapenkille ikkunan alle nauttimaan hetkeksi auringosta, joka tuntuu myös lämmittävän ihanasti, vaikka ulkona onkin kylmä ilma. Aamulla maata peitti ohut kuura kaikkialla.

Nautiskelin samalla viimeisestä vapaasta aamupäivästäni, sillä huomisesta alkaen työviikkoni hieman pidentyy ja olen töissä joka aamupäivä ja pari iltapäivää. Hupsista vain, asiat saavat uusia ja yllättäviä käänteitä ja ratkaisuja, ainakin osittaisia sellaisia. Juuri kun olin keskellä päikäilyjä, miten tästä eteenpäin ja mihin suuntaan sitä taas lähtisi, asiat loksahtavat itsestään uuteen uomaan. Onneksi työmääräni on silti osa-aikainen, kuka sitä nyt haluaisi kaiket päivät töihin uhrata ellei ole pakko!

Tammikuun viimeinen viikonloppu toi mukanaan muutakin mukavaa, varasimme lennot Pariisiin toukokuussa miehen kanssa kahdestaan. Sellaista ylellisyyttä ei ollakaan meillä juuri harrastettu, ei siis vanhempien kahdenkeskisiä minilomia eikä muutenkaan viikonloppulomia lähitienoota kauemmas.

Kotona taas

Tämä vuosi ei sitten alkanut vilkkaan blogipostailun myötä, siihen en näköjään kerta kaikkiaan ennätä. Asioita välähtelee kyllä mielessä, mutta kun sitten ryhtyy kirjoittelemaan, ei enää tiedä mitä kaikkea laittaisi ylös.

Kotosalla ollaan oltu jo viikon verran ja palailtu pojan kanssa arkeen, tarhaan ja töihin. Paukkupakkaset ovat vaihtuneet koleaan italian talveen, onneksi aurinkokin on paistellut ihanasti ja saanut jo haaveilemaan keväästä.
Isi oli ihan hämmästynyt kun poika pälpätti niin paljon suomea palatessamme, kielen suomipainotus tapahtui vasta viimeisellä lomaviikolla. Nyt taas alkaa italia hallita, mutta toivottavasti suomi-kuurista jäi jotain jälkiä.

Suomi-loman tuliaisina olen nautiskellen lukenut uusia iltasatuja pojalle. Tällä kertaa en ostanut kovin paljon Suomi-tuliaisia, mutta kirja-alesta innostuin hankkimaan ihania ja edullisia lasten kirjoja, joululahjaksi saatujen kirjojen jatkoksi. Niinpä matkalaukkumme tarkkaan punnitusta painolastista reilut kolme kiloa koostuivat kirjoista. Mutta eihän niitä täältäkään saa, joten täytyy hamstrata kun voi!

Pakkasta pakkasta!

Lämpötila tänään taas -20 astetta, mutta aurinko paistaa ja on niin kaunista! Oli pakko lähteä järven rantaan vähän kuvailemaan, vaikka varpaat ja nenänpää ehtivät jäätyä. Avantouimareille pidetään aukkoa jäässä, mutta ihmettelen kyllä miten tässä pakkasessa voi kuvitellakaan jäiseen veteen menemistä!

Pientä listausta

Lomaa Suomessa on jäljellä vielä ruhtinaalliset pari viikkoa, mutta koitan taas kurkistaa blogimaailmaankin loman keskeltä, mikäs sen parempi ajanviete kun kerrankin aikaa on! Mies saatettiin eilen aamulla paluulennolle, jonkun on palattava töihin ja tienaamaan, pojan kanssa jatkamme mummilassa laiskottelua ja syömistä.

Joulu ja uusi vuosikin on vietetty ja tiivistetysti niihin on kuulunut seuraavanlaisia asioita:
- paljon syömistä: perinteisiä jouluruokia ja suklaata yllin kyllin, pyhien jälkeen kebabia ja pojalle happy meal, vieraissa hirvenlihapihvejä ja poronkäristystä;
- oikea möreä-ääninen joulupukki (kurkkukipuinen enoni), jota poika ei yllättäen pelännyt yhtään vaan halasikin reippaasti lahjojen vastineeksi;
- tutustuin pitkästä aikaa suomalaiseen julkiseen terveydenhoitojärjestelmään ja totesin sen ainakin tällä kertaa sujuvaksi, nopeaksi ja edulliseksi; parissa tunnissa kävin lääkärissä, verikokeessa ja röntgenissä, seuraavana päivänä puhelimitse tuloksia ja reseptejä;
- miniretki pääkaupungiseudedulle, jossa piipahdus Ateneumin Picasso-näyttelyyn ja uuden vuoden viettoa Espoossa tuttavaperheen luona;
- vanhempien elokuvailta, ah miten ihanaa kuulla Meryl Streepin puhuvan omalla äänellään ja englantia!

Siinäpä tärkeimmät, nyt suunnitellaan tapaamis- ja puuhaamiskalenteria loppuloman varalle ja suunnataan kohti uutta vuosikymmentä iloisessa pakkassäässä!

Lunta!

Tällaiselta näytti meidän kulmilla eilen illalla ja tänä aamuna, eikä siis vielä olla Suomessa!

Pikkujoulut

Viikonloppu sujui mukavan jouluisissa tunnelmissa, sillä tänä vuonna järjestimme meillä perinteiset suomalaiset pikkujoulut. Perinnettä on pidetty yllä jo kahdeksan vuotta naapurikaupungin italialais-suomalaisten perheiden kanssa, kokoonpano vaihdellen vuodesta toiseen. Tällä kertaa oli koolla kahdeksan aikuista ja seitsemän lasta, iältään kuudesta kuukaudesta 12-vuotiaaseen. Hieman oli ahdasta saada kaikki ruokailijat pöytään, mutta tunnelma oli korkealla ja lapsilla kivaa.

Järjestäjän vastuulla on kinkun paistaminen ja perinteisesti vastuullani ovat myös peruna- ja porkkanalaatikot. Kinkku onnistui yllättävän hyvin, vaikkei sitä suolattukaan ties minkä perinteisen kaavan mukaan päiväkausia. Pöydässä oli tietysti myös rosollia, lohta ja karjalanpiirakoita, jälkiruuaksi riisipuuroa luumukiisselin kanssa, pipareita ja joulutorttuja. Joulupukkikin kävi jättämässä oven taakse lahjasäkin lapsille. Pukin tulohetki ajoitettiin strategisesti, kun kaikki olivat saaneet ruokaa vatsaansa ja kun meteli ja jouksuleikit yltyivät aikuisten kestokyvin äärirajoille.

Tänäänkin ateriamme taitaa sisältää kinkkua ja muuta jämäruokaa, loppu taidetaan laittaa pakastimeen ettei ihan kyllästytä, sillä jouluksi suuntaamme kuitenkin Suomeen perinteisten herkkujen ääreen.