lauantai 13. joulukuuta 2008

Yökukkuja

Perheemme nukkumisongelma on yhä pahentunut. Poikaa ei saa illalla nukkumaan ajoissa (eikä kukaan ole oikein jaksanut sitä viime aikoina yrittääkään), päiväunet eivät kiinnosta päiväuniaikaan, mutta simahtaa sitten kesken leikin sellaiseen aikaan kun ei päikkareitä enää pitäisi nukkua, aamulla vetelisi sikeitä vaikka kuinka. Tunnen olevani aivan epäonnistunut äiti mitä tulee päättäväiseen unirytmin noudattamiseen. Tutin käytössä on menty takapakkia siinäkin, poika kinuaa sitä joka välissä, kun siitä pitäisi päästä kokonaan eroon. Koitan ajatella positiivisesti, että ehkä tämä on vaan joku vaihe, joka menee ohi. Miitä vaiheita vaan tuntuu olevan koko ajan joku ongelmainen päällä...

Mutta mitä voi oikeastaan odottaa, ei omena kauaksi puusta putoa. Kun äitikin kukkuu yömyöhään yksinäistä iltaa heti kun tilaisuus tulee ja on aina ollut erityisen aamu-uninen. Kaikki energia ja inspiraatio kun tuntuvat vaan aina keskittyvän myöhäisiin iltahetkiin. Voisin vaikka ryhtyä imuroimaan keskiyöllä tai luoda vaikka mitä.
Jospa nyt kuitenkin koittaisi ryömiä lämpimän peiton alle, kun kerran sängyn lämmittäjäkin kuului juuri kotiutuvan...

1 kommentti:

Micio kirjoitti...

Hei
Sattuipa sopiva aihe. Meilla on juuri menossa samanlainen nukkumis/tuttikriisi. Sopivaa nukkumisrytmia ei millaan meinaa loytaa ja iltapaivaunet ovat aina liian myohaan.
Luulen etta kriisi johtuu osaksi kuukauden loman paluu Suomesta Pariisin arkeen seka paluu tarhaan 2 pv viikossa.
Tytto on 2v3kk ja luulin jattavani tutin pois tassa talvella. Ei toivoakaan.
Asuin myos aikaisemmin Italiassa eli it aiheiset blogit kiinnostaa. Naimisissa italialaisen kanssa ja kesat vietetaan Liguriassa.