Maailma alle metrin korkeudesta

Alle metrin korkuinen valokuvaajamme jatkaa huimaa uraansa. Kun kameran löytää käteen, saa äiti ihmetellä ja ihastella tuloksia. Pieni kuvaaja valitsee kiinnostavan kohteen, tähtää ja laukaisee. Kaikki kelpaa tallennettavaksi ja näkökulma avaa uusia ulottuvuuksia korkeuksista maailmaa katseleville vanhemmille. Tässä muutamia valittuja otoksia runsaasta tuotannosta.





Tältä näyttää alailmoista kaappi, jonka päällä tiettävästi säilötään karamellikulhoa ja vaihtuvasti kaikkea muuta, jonka ei haluta joutuvan pieniin käsiin.


Omakuva television ruudussa.

Äitienpäiväruusu

Onneksi puutarhamme ruusupensas on puhjennut juuri sopivasti täyteen kukoistukseen äitienpäiväksi. Muita ruusuja ei ole näkynyt, paitse eilen supermarketissa oli monenlaista komeaa ruusupuskaa, mutta päätin tyytyä piharuusuun. Ehkä sitten ensi vuonna kun poika menee tarhaan, väsäävät siellä äitienpäiväkortin.

Korvatulehdus

Nyt sekin siis tuli, ensimmäinen korvatulehdus. Jos vielä pari kuukautta olisi mennyt ilman, olisimme päässeet siihen 29% harvinaiseen lapsijoukkoon, joka ei ensimmäisen kolmen elinvuotensa aikana kärsi tästä vaivasta (lähde: Le Garzantine. Puericultura).
Onneksi poika jo osaa ilmaista mihin sattuu, joten toisen kuumepäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen eikun lääkärivastaanotolle ja antibioottikuuri. Sattui olemaan nuori ja mukava sijaislääkäri päivystämässä omalääkärin sijasta eikä poika edes itkenyt kuin vähän mahaan paineltaessa, toisin kuin yleensä lääkärin vain nähtyään. Lapsetkin ovat ihmisiä ja on mukava jos lääkäri osaa edes hieman ottaa kontaktia ja huomioida lasta.

Huomenna siis jää uimahalli väliin, isä ja poika saavat viettää omaa aikaa sairaslomalla ja äiti lähtee koko päivän koulutukseen. Onneksi tiedossa on myös ravintolalounas, kotijoukoille täytyy kaivella pakastinta taas kerran. Viime viikonloppu menikin kolme päivää grilliherkkuja ulkosalla nauttien.

Blogimotivaatiota etsimässä

Kuukausi on hurahtanut niin että blogi on ollut vain mielessä, ajatukset eivät koskaan ole päässeet ruudulle asti. On ollut niin paljon muuta puuhaa, mutta luulen että tärkeimpänä syynä blogimotivaationi on ollut vähän hukassa, sillä uskon että jos jotain oikein haluaa, siihen kyllä löytää ajan.
Aloitin blogini kirjoittamisen tasan vuosi sitten, mielessäni halu kirjoittaa elämääni ja ajatuksiani pysyvään muotoon, järjestellä mieleni lokeroita kirjoittamalla. Mielessäni ei ollut selkeästi mitä ja kelle haluan kirjoittaa, mutta olen kuitenkin kirjoitellut epäsäännöllisesti kaikenlaista. Nyt olen ilmeisesti vuoden jälkeen jonkinlaisessa lähtöpisteessä uudestaan, en oikein tiedä miksi kirjoitan, mistä ja kelle. Blogikirjoittamisessa on eniten mieltä, kun blogiaan ehtii päivittämään kohtuullisen usein ja ehtii myös itse lueskella ja kommentoida muiden blogeja. Siihen itselläni ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa, niin mukavaa kuin se olisikin.
Kun kerran blogikirjoittamisen olen aloittanut, en haluaa sitä lopettaakaan, oma blogini on minulle rakas lapsi, vaikka vähän heitteille jätetty eikä niin kovin nätisti puettu. Tämä on siis uusi pieni alku, kirjoitan itselleni vahvistusta siitä, että blogini jatkaa eloaan, välillä vähän kituliasta sellaistaan, kunnes äiti-rukalla on enemmän aikaa sille omistaa.
Eilen kylvin puutarhaan pussillisen kehäkukan siemeniä, toivottavasti ne lähtevät itämään ja Calendula saa niistä voimaa...

Kevätsiivousta ja jäätelöä

Vihdoinkin aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Valitettavasti lisääntynyt valo tuntuu myös paljastavan likaiset ikkunat, sormenjäljet kaapinovissa, tahraisen jääkaapin ja uuninluukun ja ties mitä pölypiiloja ja likaläikkiä ympäri asuntoa. Kevät ja lähestyvä pääsiäinen iskevät siivousvimman, tai oikeastaan pakottavan tarpeen pyyhkiä ja hinkata vähän sieltä sun täältä, vaikkei niin kauheasti edes huvittaisi. En ole missään nimessä himosiivoaja, ehkä juuri siksi pölypallot pääsevät kerääntymään. Sitä paitsi pääsiäisviikolla on tulossa Suomi-vieraita, isovanhemmat pojan kanssa leikkimään, joten sekin pakottaa jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä vähän siistimään paikkoja. Valitettavasti siivous on niin turhauttavaa puuhaa, kun putipuhtaat lattiat kestävät ehkä puoli päivää ja ikkunoita ei ikinä saa kirkkaiksi, mutta ehkä ainakin hämähäkinseitit katonrajassa pysyvät poissa vähän kauemmin.

Pelkkää siivousta ei kevätaurinko sentään tuo mukanaan. Auringosta on ehditty nauttia myös kaupungilla ja pojan kanssa avasimme jäätelökauden piazzalla istuskellen.

Laukkukriisi

Kevät kenkkuilee, taas tänään näköjään sataa ja on harmaata. Ajatuksetkin ovat vähän sateisen sumeita, tällä viikolla vanhetaan taas vuodella ja se pistää aina vähän miettimään. Mitä on tullut puuhailtua tähän mennessä ja mitä pitäisi nyt ryhtyä tekemään, kun on tähän ikään tultu. Syntymäpäivään liityy tällä kertaa laukkukriisi, en osaa päättää minkälaisen laukun valitsisin itselleni lahjaksi. Nykyisen laukun poika koristeli pop-art tyylisesti kuulakärkikynällä ja toinen on hajoamassa. Ollaanko tässä nyt jo vakavasti otettava signora, joka kantaa kepeästi olallaan upeata Furlan veskaa, vai olisiko parempi valita keskihintainen tavallinen nahkalaukku jokapäiväiseen käyttöön sporttisen ja tyylikkään välimaastosta, vai olisiko pikkulapsen pätkätyöläis-äitinä sittenkin tyydyttävä kymmenen euron mercato-laukkuun, joka kuitenkin hajoaa vuoden sisällä.
Mietteet on monet, laukun valinnastakin voi näköjään kehittää itselleen vakavan identiteettikriisin...

Kiireisiä päiviä

Viime viikko vilahti kiireisissä merkeissä, nyt olen palailemassa taas rennompaan arikrytmiin, johon kuuluu myös vapaita iltapäiviä ja blogimaailmaan pistäytymistä.

Vaikka on ollut kiirettä, onneksi sen lisäksi on ollut työn puolesta myös hauskan pitoa ja sen verran mukavaa ohjelmaa, että kiire ei ole stressannut. Ohjelmaani on viime aikoina kuulunut tiivistetysti seuraavanlaisia asioita: lukemattomia postit-lappuja, espanjalaisen opiskelijaryhmän kaitsemista, epävirallista opas-toimintaa, sevillanas-tanssia, gaspachon maistelua, taidenäyttelyssä käyntiä, kommunikointia italiaksi, espanjaksi, englanniksi ja elekielellä, illallisia ja lounaita opiskelijaruokalassa, pizzeriassa, osteriassa ja ulkosalla.