perjantai 8. toukokuuta 2009

Korvatulehdus


Nyt sekin siis tuli, ensimmäinen korvatulehdus. Jos vielä pari kuukautta olisi mennyt ilman, olisimme päässeet siihen 29% harvinaiseen lapsijoukkoon, joka ei ensimmäisen kolmen elinvuotensa aikana kärsi tästä vaivasta (lähde: Le Garzantine. Puericultura).
Onneksi poika jo osaa ilmaista mihin sattuu, joten toisen kuumepäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen eikun lääkärivastaanotolle ja antibioottikuuri. Sattui olemaan nuori ja mukava sijaislääkäri päivystämässä omalääkärin sijasta eikä poika edes itkenyt kuin vähän mahaan paineltaessa, toisin kuin yleensä lääkärin vain nähtyään. Lapsetkin ovat ihmisiä ja on mukava jos lääkäri osaa edes hieman ottaa kontaktia ja huomioida lasta.

Huomenna siis jää uimahalli väliin, isä ja poika saavat viettää omaa aikaa sairaslomalla ja äiti lähtee koko päivän koulutukseen. Onneksi tiedossa on myös ravintolalounas, kotijoukoille täytyy kaivella pakastinta taas kerran. Viime viikonloppu menikin kolme päivää grilliherkkuja ulkosalla nauttien.

2 kommenttia:

Muru kirjoitti...

Se onkin helpottavaa kun lapsi vihdoin voi sanoa mihin sattuu, niin ei tarvi itse arvailla tai potea huonoa omaatuntoa jos ei kitinästä ymmärrä heti kuumetta mitata. Ja olihan se hieno saavutus, että melkein kolme-vuotiaaksi selvisitte ilman korvatulehduksia. Ja ehkä ei kuitenkaan ole kauhean kamalaa olla koulutuksessa kun kotona saavat rauhassa sairastaa. Pikaista paranemista!

Calendula kirjoitti...

Hei Muru ja kiva kun poikkesit kommentoimassa.
Puheen kehittyminen onkin jatkuva ihmeen aihe. Onneksi korvatulehdus meni aika hyvin ohi ja antibiottikuuri maistui namilta!