keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Mammatuttavia

Olin pojan kanssa tässä jokin aika sitten oikein kunnon lastenkutsuilla. Varmaan koko tarharyhmä oli kutsuttu ja lisäksi oli vielä päivänsankarin isoveljen kavereita, sellainen melske kävi. Paikkana oli tietenkin asianmukaisesti varustettu ja pehmustettu ludoteca, vuokrattava leikkitila kahden viihdyttäjätädin kanssa.
Kutsuilla tutustuin minäkin uusiin ihmisiin, nyt tuttavieni joukkoon kuuluu sellaisia henkilöitä kuin Mamma di Marco, Mamma di Alice, Mamma di Chiara ja Mamma di Samuele.

Mieleeni tuli pojan vauvakirja, jonka lopussa on hauska vanhemmuustesti, jolla voi testata kuinka vakavasti otettava vanhempi olet. Pisteitä saa jos mm. seuraavat asiat kuuluvat elämääsi: tunnet ihmisiä nimellä "Eliaksen äiti" tai "Lyylin isä"; minusta on kiinnostavaa keskustella lasten aineenvaihdunnasta; huomaan joskus huutavani kuin hullu upseeri; valmistan ruokaa pakastimeen; syön suklaata salaa lapsilta; olen siirtynyt käyttämään hassunkurisia kirosanoja; minulla on lähiaikoina ollut oksennustauti; kylpyhuoneessamme on pieni palli; appivanhempien olemassaolo on alkanut tuntua hyödylliseltä; juhlissamme tarjotaan nakkeja. Tunnustan kerääväni pisteet suurimmasta osasta näistä.

Miinuspisteitä sen sijaan karttuu, jos elämään kuuluu seuraavanlaisia asioita: nukun viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa; harrastan seksiä vähintään kerran viikossa; pystyn käymään pitkiä ja syvällisiä aikuiskeskusteluja keskeytymättä; syön aina ateriani kuumana.

Tasoni vakavasti otettavana vanhempana on selvästi kasvanut viime vuosina, mutta täydellisyyteen en aio pyrkiä. Kaikkea ei sentään voi elämässä tehdä lasten ehdoilla!

3 kommenttia:

-S- kirjoitti...

Hihih.....oli kyllà hyvàt listat...minà taidan olla aika varteenotettava myòs, mutta olihan siellà myòs miinuspisteità.
Minàkin puhun tààllà tuon ja tuon àidistà tai isàstà...en edes vàlttàmàttà tiedà heidàn etunimeààn, heh

Vera A. kirjoitti...

Jahah, olen siis hyvää vauhtia tulossa täydelliseksi vanhemmaksi :DDD Miellä on täällä Torinon seudulla Centro per la Famiglia, jossa käymme muutaman kerran viikossa. Minulla kesti n. kuukausi, ennen kuin opin muutaman mamman nimen ;) Nyt olen kyllä ystävystynyt ihan kunnolla ja tapailemme kerhon ulkopuolellakin, mutta jostain syystä ne lasten nimet tuntuvat tärkeämmiltä ;)

Calendula kirjoitti...

Hei -S-, en minäkään tiedä kaikkien etunimiä, lasten nimellä ne menee ennen kuin lähämmin tutustuu.

Vera, kuulostaa mukavalta tuo Centro per la Famiglia, en ole täällä päin kuullut vastavasta.