Aikaa

Sateisen tihruinen harmaa ja kolea maanantai. Ellei harrasta jotain fyysistä puuhastelua, on sisätiloissakin kietouduttava useampaan vaatekerrokseen. Viritin kamiinaan jo tulen, ja mietiskelin tulen loimuja katsellessa.
Nyt sattuu olemaan taas sellainen vaihe että on aikaa. Se ei valitettavasti ole sittenkään vain positiivista, on kylläkin aikaa ja intoa päivittää blogia useammin, mutta samalla on vähemmän töitä ja enemmän aikaa jota ei kuitenkaan osaa käytää niin, että siitä jäisi jotain jälkiä, "tehokkaasti" ja "hyödyllisesti".

Vuosikin kuluu kohti loppuaan, jonkinlainen rajanveto on taas edessä. Tulevaisuuden suunta on auki, epävarmuus jatkuuko osa-aikainen työ ja haluanko sen jatkuvan, mitä muuta sen lisäksi, täytyisikö ryhtyä etsimään kokonaan muuta työtä ja mitä, vai pitäisikö sittenkin perustaa oma yritys...
Lisä-aika ei siis tee mielenrauhalleni pelkästään hyvää, kaikenlaiset ajatukset ja suunnitelmat alkavat kaihertaa mielessä. Ja sitten taas toisaalta, elämänfilosofiaani kuuluu, että on oltava aikaa itselle vain olla, antaa ajatusten kulkea, nauttia tästä hetkestä ja pienistä asioista.

Aikaa sanasta tuli mieleeni Aki Sirkesalo, jonka kuunteleminen taustamusiikkina ei nyt ainakaan piristänyt mietiskelevää mielentilaani, mutta ehkä se kuitenkin luo uusia ulottuvuuksia ja sopii tunnelmaan. Liitettäköön loppulauseeksi viime säkeistöt biisistä Aika vuodelta 1996:

Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan

En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan