keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Tietokoneäiti vai leikkiäiti

En tunne olevani kovin hyvä leikkiäiti. Useinkaan en millään jaksaisi keskittyä leikkimään pojan kanssa, vaan "karkaan" leikin välissä tietokoneelle omiin juttuihini, tai sitten kotihommiin. Leikin sivussa pyyhin pölyjä tai viikkaan pyykkejä, tarkistan sähköpostin tai lueskelen blogeja. Samalla kun ajamme takaa sutta, ajan takaa pölykoiria swifferillä. Sitten onkin aika laittaa ruokaa, siivota jäljet, istahtaa hetki ennen kuin alkaa nukkumaanmenopuuhat.

Omaatuntoa välillä kolkuttaa, kun aina on muuta puuhaa tai hylkään leikin kesken. Toisaalta poika on aika hyvä keksimään omiakin leikkejä, ja toisaalta käytän kyllä aikaani pojan muuhun "huoltoon" sen verran, että ehkä voin siirtää pääasiallisen leikkivastuun muille, tarhaan ja isovanhemmille, isillekin vähän. Ja silti pojan touhujen seurailu, juttujen kuuntelu ja sylissä lelliminen ovat asioita joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois minuuttiakaan.

Kun katselin kansiota, johon olen tallentanut pojan ottamia valokuvia, useassa kuvassa istuu työpöydän ääressä tietokoneäiti, jonka palasia on tallennettu kuviin. Työpöydälle tuodaan välillä myös leikkiautoja kurkistelemaan äidin puuhia. Elämä on yhtä palapeliä, kaikki osat täytyy koittaa sovittaa yhteen. Nyt siis leikkitauolle, sitten skypetreffeille siskon kanssa ja iltaruuan laittoon. Iltasatuhetki on sitten taas kokonaan pojalle pyhitetty.




4 kommenttia:

arkitehti kirjoitti...

Eikö tässä juuri englantilainen Tom Hodgkinson kirjoittanut, että kun lapset jättää rauhaan niin niistä kasvaa itseensä luottavia ja itsenäisiä ;)

Terveisin, tietokoneäiti täälläkin.

Calendula kirjoitti...

Kiitos rohkaisusta! Täytyy varmaan paneutua enemmänkin Tom Hodgkinsonin ajatuksiin, voisivat sopia elämäntyyliini...

Mari-Johanna kirjoitti...

Ihan samoja täällä on välillä ajateltu! Et siis ole tosiaankaan yksin huonon omantunnon kanssa :)

Mutta mäkin olen kyllä myös miettinyt, että mikään aiempi sukupolvi ei ole kokenut vastaavaa ahdistusta siitä ettei lasten kanssa leikitä tarpeeksi - on luotettu että kyllä lapset leikkinsä keksivät! Meillä on välillä niin turhia paineita...

-S- kirjoitti...

Moikka! Pitkàstà aikaa minàkin kommentoimassa :D
Kai meillà kaikilla mameilla on omantunnontuskia, kun ei leikità tarpeeksi. Nyt kun toinen lapsi syntyi tulee tunne vielà vahvempana ettei vanhempaa veljeà ota enemmàn huomioon. Kuitenkin vanhempi lapsi on usein sanonut minulle: "mene pois, mà haluan leikkià" eli ihan mielellàànhàn se yksin leikkii....àlà sinàkààn stressaa :D