tiistai 7. heinäkuuta 2009

Pottatreenejä

Kolmevuotissynttärit on vietetty ja sinnikkäästi koitetaan viedä eteenpäin pottatreenejä. Kun nyt kerran on kesä ja lämmin ja voi olla kotona puoli-ilkosillaan ja vaatteet kuivuvat nopeasti. Usko meinaa välillä uupua sen suhteen että tämän touhun juju pojalle vielä valkenisi, mutta sisukkaasti kotona yritetään olla ilman vaippaa ja toitottaa vähän väliä ”mene potalle, käy potalla jos pissattaa”. Syyskuussa edessä häämöttää scuola materna, isojen lasten tarha, jossa ei tietääkseni vaippoja katsota kovin suotuisasti.

Eilen oli sellainen päivä, jolloin kävi mielessä että harjoitteluun olisi voinut jättää vaikka välipäivän. Ensimmäistä kakkaa sai siivota matosta, lattiatyynystä ja lattiasta sen lisäksi että sitä oli runsain mitoin shortseissa, jaloissa ja paidassakin. Toinen kakka tuli vähän siistimmin alushousuihin, mutta kun kolmannen kerran sai pyykätä housuista ruskeaa mönjää ja puolivartalosuihkuttaa poikaa, päätin että harjoittelu loppuu tältä erää tähän ja laitoin pojalle vaipat. Onneksi niin, neljäs satsi saatiinkin sitten siivottua vähän helpommin.

Olen jostain lukenut, että kun lapsi on kyspä, niin pottatouhun oppiminen sujuu nopeasti ja helposti. En tiedä pitäisikö siis jatkaa sinnikästä harjoittelua, jättää koko touhu sikseen joksikin aikaa, hankkia lisätietoa potattamisen saloista vai mitä tehdä valaistusta odotellessa...

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Näin kerran TV-ohjelman jossa homma sujui yhdessä päivässä kun se leikittiin nuken kanssa, eli siis nukkea pistettiin potalle. Lapsi tykkäsi leikistä ja matki itse nuken touhut. Äiti ja isä antoivat kiitosta. Meni sikäli kivasti että ei niinsanotusti "tehty numeroa" vaan se meni luonnollisena leikkinä.

Sorella kirjoitti...

Voi cacca! Jännä kun lapselle kakka ei ole mitenkään iljettävä asia, vaan eritteiden kanssa eletään sulassa sovussa ja sotkussa. Onhan tuollaisessa luonnollisessa suhtautumisessa hienoja piirteitä, mutta ehkä kakan ja potan tiukka yhteenkuuluvuus olisi hyvä sisäistää.. Kaipa se siitä eräänä kauniina päivänä valaistuu. Toivottavasti ei kuitenkaan ikävämmän häpeän kautta tarhassa:(