Aglio, olio e peperoncino

Uusi vuosi

2012-01-01T18:52:00.004+01:00

Se on sitten täällä, vuosi 2012, mikä tarkoittaa sitä, että vuodesta 2011 päästiin eroon. Edellinen vuosi ei nyt ollut sinänsä huono, mutta toivoisin tästä tulevasta, kuinkas muuten, vähän parempaa. Ainakin toivoisin alkavalta vuodelta hitusen enemmän mielenrauhaa, stressittömyyttä, ajanhallintakykyä ja järjestelmällisyyttä. En toivo välttämättä että tuleva vuosi toteuttaisi kaikki mahdolliset toiveeni, mutta toivoisin että uusi vuosi soisi minulle sen verran viisautta, että vuoden lopussa olisin hitusen enemmän selvillä siitä, mitä tältä elämältä yleensä toivon ja että minulla olisi voimia ja rohkeutta elää niin, että toiveeni voisivat toteutua.

Vuonna 2011 kirjoitin vaivaiset 10 blogikirjoitusta, mikä on kolmasosa vuoden 2010 kirjoituksista ja neljäsosa vuoden 2009 ja 2008 kirjoituksista. En tiedä kertooko se jotain vuoden kulusta, ehkä vuosi on ollut niin täynnä kaikenlaista touhua ja päässä niin paljon tavaraa jo muutenkin, ettei elämän ja ajatusten blogimuotoon saattaminen ole onnistunut. Ehkäpä tämä blogi ei täytä tällä hetkellä tarvettani purkaa ajatuksiani tai sen olomuoto on liian epäselvä, en tiedä mistä tänne haluaisin oikein kirjoittaa. Puhumattakaan siitä ainaisesta ongelmastani ajasta, jota ainakin toivoisin lisää tulevalta vuodelta.
Tällä hetkellä en osaa sanoa tuleeko vuodesta 2012 tuotteliaampi blogivuosi, ehkäpä olisi parempi jos alkaisinkin kirjoittamaan päiväkirjaa yöpöydän laatikkoon tai voisin aloittaa aivan uudenlaisen blogin.

Tänään haluan kuitenkin toivottaa tässä blogissani kaikille hyvää alkanutta vuotta ja tuokoon se tullessaan kullekin viisautta tietää mitkä ovat ne tärkeimmät toiveemme ja rohkeutta niiden toteuttamiseen!

p.s. järjestelmällisyyden nimissä aloitin vuoden silittämällä shortseja ja pellavahousuja, ei siksi että niillä nyt olisi käyttöä tai olisi tiedossa matka jonnekin lämpimään, mutta ajattelin nyt vaan tehdä tilaa ja raivata ikuisten silitettävien kasaa. Ensi kesänä voi olla mukava yllätys löytää edes kohtuullisen sileät housut kun aurinko yhtäkkiä paahtaa hellelukemissa!

Hyvää joulua!

2011-12-25T01:50:00.003+01:00

Tunnelmallista, tuoksuvaa, maistuvaa, rauhaisaa ja kaikin puolin nautinnollista joulun aikaa kaikille!

Säätämistä

2011-09-23T17:56:00.004+02:00

Huhuu kaukainen blogimaailma, hengissä ollaan juuri ja juuri. Viime viikkoja on tuntunut taas kerran sävyttävän kiire ja jatkuva meno. Osittain se on ollut mukavista syistä johtuvaa, kun reilun viikon siskoni ja hänen miehensä kyläilivät meillä pojan suureksi riemuksi. Pari viikkoa sitten alkoi myös scuola materna, viimeinen vuosi tarhaa, joka on muokannut päivärytmiä taas loman jälkeen uusiin uriin. Töiden puolesta on ollut kiirettä ja kaikenlaista säätämistä, niin että töitä joutuu miettimään vapaallakin.

Kun koulut alkavat ja kesä alkaa hiipua kohti loppuaan, tulee jotenkin tarve uudistua, tekee mieli aloittaa uusia asioita, uudistaa vaatekaappia, kehittää harrastuksia ja miettiä uutta reipasta ja tervettä elämää, sisustaa uusiksi ja vaikka mitä. Säännöllisin väliajoin tunnen tarvetta aloitaa uudenlaisen rytmin, järjestää elämääni ja hallita aikaani paremmin, siirtyä ainaisesta kiireestä hitaampaan ja yksinkertaisempaan. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt tehokasta ratkaisua kaaoksen hallintaan, olen ilmeisesti tuomittu ikuiseksi säätäjäksi ja sählääjäksi, miljoona asiaa vireillä tai ainakin mielessä, puolet unohduksissa.
Mutta aina voi yrittää parantaa tapansa, suursiivota elämän ja kodin komeroita edes himpun verran, ruksata yli tehtyjä asioita ja yrittää keskittyä tärkeään ja oleelliseen.

Ihanaa kamalaa äitinä oloa

2011-09-01T23:48:00.003+02:00

Ensi viikolla on viimeinen viikko pikkumiehen lomaa ennen kuin scuola materna taas aukaisee ovensa. Odotan jo innolla ensi viikkoa ja mietin mitä kaikkea kivaa voisinkaan tehdä, poika nimittäin on viikon isovanhempien kanssa rannikolla, josta he ovat varanneet mökin leirintäalueelta.
Odotan siis hiljaista viikkoa kotona, rauhallisia keskusteluja miehen kanssa ilman että televisiossa pauhaa joku kamala piirretty tai että poika selittää taukoamatta ja lujaa omia juttujaan miljoonalla kysymyksellä höystettynä. Voisi vaikka pitkästä aikaa katsella rauhassa elokuvaa tai lähteä illalla huolettomasti kaupungille. Ei taistelua nukkumaan menosta tai suihkuun menosta tai mistään muustakaan, ei kiljumista ja hampaiden kiristelyä äidin eikä pojan taholta.
Sitten vihdoin rättiväsyneenä katselen nukkuvaa ihanaa suihkunraikasta poikaani ja tiedän että viikon aikana löydän miljoona syytä ikävöidä ja kaivata pikkuistani, joka ei enää edes ole niin pieni.
Äitinä olo on haastava homma, en tunne useinkaan olevani siinä kovin hyvä, enkä tiedä miten suoriutuisin siitä jos lapsia olisi enemmän kuin yksi. Tiedän vain että poikani on kallein aarteeni maailmassa, jonka kanssa on enimmäkseen hauskaa ja ihanaa, mutta hetkittäin aivan kamalaa, kun muutun hirviöäidiksi jonka pinna palaa ja jota kukaan ei ikinä tottele...

Tomaatin kasvatusta

2011-08-18T22:01:00.004+02:00

Italiassa melkein jokaisella tuntuu olevan kasvimaapläntti tai ainakin vanhemmilla on puutarha, josta ammentaa kauden kasvikset herkullisesti auringossa kypsyneinä. Meillä ei valitettavasti tälläistä etua ole, korkeintaan jonkun anopin tutun kautta saatamme saada lähetyksen vasta poimittuja luuumuja tai muuta ylijäämää. Vihanneksia voi toki ostaa suoraan joltain pienviljelijältä eikä tarvitse edes lähteä maalle. Auringon alla kypsyneiden tomaattien tai kesäkurpitsojen makua ei voita mikään, niitä ei voi verrata supermarketin massatuotteisiin.
Koska pieni viljelijä asuu ilmeisesti minussakin ja itse viljeltyinä tomaatteihinkin tulee varmasti joku erityinen lisämaku, päätin taas tänä vuonna istuttaa pihan nurkkaan pari tomaatin tainta. Yleensä viljelyksilläni ei ole ollut suurtakaan menestystä, olen kokeillut myös sellaisten eksoottisten lajien kuten raparperin kestävyyttä takapihallamme.
Hidasta tuntui taimien kasvu olevan eivätkä vihdoin esiin tulleet tomaatit tahtoneet millään punertaa, mutta palattuamme Suomi-lomalta meitä odottivat punaisena hehkuvat tomaatit, johtuen varmasti myös appi-ukon ahkerasta kastelusta poissa ollessamme.
Muutamana päivänä on nyt sitten maisteltu oman maan herkullisia ja mehukkaita punaisia tomaatteja ja ah kuinka hyviltä ne maistuvatkaan!

(Kuvassa vielä vihreät tomaatit, punaiset ovat katoamassa hyvää vauhtia eivätkä ole ehtineet edes kuvattaviksi.)

Sudokuja

2011-08-16T18:47:00.003+02:00

Lomalla Suomessa ratkoin ensimmäistä kertaa elämässäni sudokuja. En tiedä onko mitään järkeä käyttää aikaansa sudokuihin, kun voisi vaikka lukea kirjoja, mutta se osoittautui sopivan rentouttavaksi aivotoiminnaksi, päässä pyörii vain numeroita yhdestä yhdeksään. Tänään olen jatkanut pehmeää lomalta paluuta sudokujen parissa ennen huomista töihin paluuta. Päivä on muutenkin täynnä odotusta ja aika matelee, hetken päästä kymmenen hevosta laukkaa kolme kertaa Piazza del Campon ympäri, on Palion aika.

Kesämenoja

2011-07-28T10:47:00.006+02:00

Kesä ei ole parasta aikaa päättää kirjoittaa ahkerasti blogiinsa. Kesällä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja tulee liikuttua mukavissa paikoissa, mutta siitä johtuen ei myöskään ole juuri aikaa istua tietokoneen ääressä.
Viime viikonloppuna juhlimme hääpäivää retkeilemällä Pistoian eläintarhassa ja sen jälkeen kaupungilla illallisella. Tällä viikolla maanantaina olimme pizzalla kreikkalais-italialaisessa seurassa ja poika laitettiin autosta suoraan nukkuvana sänkyyn. Tiistaina olin koko päivän töissä ja sen päälle treffit kaupungilla miehen ja pojan kanssa. Päädyimme lopulta paninotecaan Piazza del Campon laidalle syömään, sen jälkeen jätskit ja vielä ilmaiseen jazz-konserttiin Fortezzaan. Poika nukahti jazzin tahteihin ja taas nukkuvana suoraan sänkyyn.
Tänään onneksi on vapaapäivä ennen viimeistä työpäivää ja ajatukset jo tulevassa kahden viikon Suomi-lomassa. Toivottavasti Suomen kesä suosii meitä mukavilla säillä, täällä on viime päivinä ollut kovin epävakaista ja viileääkin. Kahden viikon loma täytyy suunnitella tarkkaan, siihen on mahduttava kuten tavallista sekä kaupunki-osuus, mökkeilyä, ystävien ja sukulaisten tapaamisia sekä parin päivän retki perheen kesken.

Jätskivaras

2011-07-22T23:26:00.004+02:00

Sarjassamme kuvat kertovat, äiti ja poika pitävät hauskaa ja hassuttelevat, äiti kuvaa ja poika vie äidin jätskin.
Näitä omakuvia pojan kanssa onkin tullut räpsittyä aina silloin tällöin, hauskoina hetkinä kotona kaksin. Joskus sellaisina arkisina hetkinä kiteytyy juuri se mikä on parasta elämässä, hetkinä ilman huolen häivää ja painavia ajatuksia. Tässä kuvassa oli erityisen hauskaa, koska poika oli juuri palannut pieneltä rantalomalta isovanhempien kanssa, vain neljä päivää poissa kotoa, mutta se riitti jo pieneen ikävään ja jälleennäkemisen riemuun. Saman päivän iltana ehdin jo taas hermostua narinoihin ja napinoihin, mutta se onkin jo taas toinen juttu...

Kirjoitusikävä

2011-07-20T22:22:00.004+02:00

Olen tässä miettinyt ja pohtinut mitä tehdä blogini kanssa, olen tehteillut tekstejä mielessäni monet kerrat. Mietin jo välillä kokonaan uutta blogia ja välillä taas suunnittelen alkavani kirjoittamaan päiväkirjaa ihan vain itselleni. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään intohimoinen päiväkirjan pitäja, mutta joku piilevä kirjoitushimo vaivaa, josta ei pääse yli eikä ympäri. Aivoissa syyhyää, ajatuksia suhahtelee ja viuhuu ja johonkin niitä olisi laitettava. Koitan nyt taas kerran aloittaa, siitä mihin jäin ja mistä alunperin lähdin, laitan itseni kirjoittelemaan sitä mitä mieleen pälkähtää, arjesta ja unelmista, työstä ja perheestä, elämästä yleensä.
Katsotaan minkälainen soppa tällä erää syntyy, haastan itseni kirjoittamaan niin usein kuin vaan pystyn, ainakin jonkin aikaa, kokeillakseni miltä se tuntuu. Elokuun pari ensimmäistä viikkoa kylläkin lomailen Suomessa, joten silloin väistämättä tulee taukoa.

Carnevale nello stivale

2011-03-10T15:08:00.008+01:00

Martedì grasso eli laskiaistiistai ehti jo hujahtaa ohi ja samalla koko karnevaaliaika päättyi, mutta laitanpa muutaman mukavan kuvan näin jälkijunassa. Lähdimme tiistaina pojan kanssa kaupungille ottamaan kaikki irti kunnan lapsille järjestämästä karnevaaliohjelmasta. Piazzalle oli kerätty "Carnevale nello stivale" -nimikkeen alle Italian yhdistymisen 150-vuotis juhlavuoteen liittyen kaikenlaista puuhaa ja perinteisiä leikkejä. Iltapäivän huipentumana ilmapalloista koottu Italian lippu päästettiin ilmoille kansallislaulun soidessa torvien säestämänä.

Ensi viikolla onkin torstaina itse juhlapäivä Italian yhdistymisen 150-vuotisen taipaleen muistoksi. Kuten italialaiseen tyyliin sopii, pyhäpäivästä päätettiin viime tingassa ja polemiikin säestyksellä. Ylimääräinen vapaapäivä sopii kyllä, me siis muistelemme ensi torstaina lokoisasti lomaillen Garibaldin ja joukkojensa urotekoja tämän pirstaleisen maan saattamisesta yhteisen lipun alle!

Taukopaikka

2011-03-02T10:18:00.006+01:00

Olen tässä miettinyt kaikenlaista, viime päivinä, viikkoina, kuukausina. Olen myös puuhaillut kaikenlaista, työssä käynnin lisäksi piipahtanut myös Suomessa talvilomalla. Kun asioita tuppaa olemaan päässä liikaa, ja tekemistäkin tarpeeksi, ei niitä saa purettua blogiin asti.
Niinpä ei olekaan yhtään ihme, että kun olen tässä pari päivää "työttömänä", oli aivan pakko päivittää jotain uutta joulukuisen postauksen sijaan, joka yhä nökötti blogisivuni ensimmäisenä. Niinpä tästä seuraa pieni ryöppy pikaisesti naputeltua tekstiä ja kuva joka ei varsinaisesti liity aiheeseen.

Olen ihan oikeastikin pari päivää työttömänä, kun työsopimusta pitää uudistaa ja töitäkin vähän uudelleen järjestellä. Kuinka ihanaa onkaan irtautua työstä edes muutamaksi päiväksi, ainakin melkein kokonaan, ja ottaa tilaa itselleen. Olen muutenkin miettinyt viime aikoina elämän sisältöä ja miten aika pitäisi jakaa ja mitä painottaa, esimerkiksi kuinka paljon uhrata työlle. Työ on itselleni tärkeä asia itsensä toteuttamisen ja itsekunnioituksen vuoksi, mutta toisaalta jos työ ei täysin täytä näitä vaatimuksia, kannattaako sille uhrata kuin välttämätön?
Elämässä kannattaa keskittyä siihan mikä on itselle merkityksellistä ja kivaa, kaikki muu saa tulla perässä. Ainut vaihtoehto olisi tehdä työnä jotain sellaista, joka on itselle niin merkityksellistä ja antoisaa, että sille haluaa uhrata paljon aikaansa.

Hmmm, en enää tiedä mistä minun piti kirjoittaa, mutta nyt ainakin lähden nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta markkinoille.

Lumisadetta ja pipareita

2010-12-20T22:26:00.006+01:00

Glögilasin ja piparipurkin äärellä ei tunnu ajatus kulkevan mihinkään korkealentoiseen blogitekstiin, varsinkin kun päivä on ollut täynnä uuvuttavia muuttolaatikoita töissä, joten laitanpa muutaman kuvan viime päivien touhuista ja tapahtumista. Perjantaina lumipyryä ja liikenneruuhkaa sekä reipas kävely tuiskussa kotiin, lauantaina lumiukko ja piparinleivontaa.

Pikkujouluja

2010-12-11T12:59:00.002+01:00

Padoissa porisee, uunissa tuoksuu, keittiö täyttyy kipoista kupoista. Hyörinää, pyörinää, leikkaa, viipaloi, raasta ja hämmennä. Tänä viikonloppuna jo toiset suomalaishenkiset pikkujoulut tulossa, viime lauantaina olimme naapurikaupungissa perinteisissä suomalais-italialaisten perheiden pikkujouluissa, tänään emännöin toisia kekkereitä kahdeksalle aikuiselle ja neljälle lapselle, mukana tälläkin kertaa pari suomalais-italialaista pariskuntaa ja yksi italialainen ystäväperhe.
Joulu on siis tulossa täyttä häkää tähänkin huusholliin, vaikka vietämmekin sitä loppujen lopuksi täällä Italiassa. Kuusi on koristeltu ja valot tuikkivat ikkunoissa, punaista on siellä täällä. Pipareiden leivonta ohjelmassa ensi viikonlopulle ja lahjatkin on melkein hankittu. Joulu saa tulla, rauhassa ja kiirehtimättä, täällä ollaan valmiina!

Gormiittitutkimuksia

2010-11-23T23:10:00.000+01:00

Sisäinen pieni tutkijaluonteeni on joutunut viime aikoina koetukselle. Olen joutunut selvittämään kaikenlaisten mitä kummallisimpien piirrosolioiden ominaisuuksia ja nimiä ja alkuperää pysyäkseni pienen nelivuotiaani ajatuksenjuoksun perässä. Hämähäkkimies sentään kuuluu klassikkona kohtalaisen hyvin populaarikulttuurin tuntemukseni piiriin, mutta gormiitit, Ben10 ja viime viikolla jostain putkahtanut Bakukan-ilmiö vaativat jo wikipedian selailua.
Keväällä poika halusi välttämättä markkinoilta vihreän lippiksen, jossa oli hurjan näköinen poika, Ben10. Sain kylläkin mieheltä haukut rumasta hatusta, mutta tarhassa lippis aiheutti välitöntä huomiota ja ihailua. Nyt poika on jo lokakuulta puhunut joululahjoista, ykköstoiveena Ben tenin kello, jollainen tarhakaverilla on ollut jo pitkään.
Kotona meillä hurjastaa vähän väliä muuntautumiskykyinen gormiitti, joka syöksee ties mitä. Itse tv-sarja on melkein liian hurja, kuten myöskin Ben10, ainakin äidin mielestä ihan kamala, mutta tärkeintä näyttäisikin tällä hetkellä olevan roolileikki.
Se kaikkein suosituin hahmo taitaa kuitenkin olla Hämähäkkimies, Uomo ragno. Meidän pienellä Hämähäkkimiehellämme on myös ihmeellinen mielikuvitusauto, josta löytyy apu joka tilanteeseen. Itse asiassa koko perheemme koostuu mielikuvitusmaailmassa supersankareista, sillä isi on kastettu Batmaniksi ja äidin osaksi jäi kissanainen, kun en muutakaan naissankaria sattunut keksimään, kun poika tivasi kuka äiti on.

Hauskanpitoa

2010-11-16T00:37:00.008+01:00

Olen taas lukenut sieltä täältä kaikenlaisia kiinostavia blogeja, miten ihmeessä ehtisi lukea niitä kaikkia ja pitää vielä huolta omastaan! Kuinka ihana tutustua blogin välityksellä niin moniin kiinnostaviin ihmisiin ja ajatuksiin, kumpa vain voisi luoda kontakteja ja pitää yhteyttä kaikkiin.
Aloittelin kirjoittamaan jo paria juttua, joista ei kuitenkaan tullut toistaiseksi päätä eikä häntää, joten päätin että kuvat saavat kertoa tällä kertaa. Pidimme pojan kanssa tässä yhtenä iltaa hauskaa ja räpsimme hassuja kuvia. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kuulla pienen pojan hervotonta räkätystä.

Sunnuntaina pidimme hauskaa myös museossa, jonka pieneltä nykytaiteen osastolta löytyi hassuja naamareita.

Museokäynnin jälkeen kävelimme kaupungilla ja satuimme osumaan Selva-contradan kanstanja-juhlaan, josta löytyi hyvää vin bruleeta eli glögiä italialaisittain, sekin oli aikas mukavaa. Täytyy ottaa ilo irti pienestäkin tässä marraskuun synkkyydesä!

Kotiàitipàivà

2010-10-27T22:51:00.004+02:00

Olin tànààn jàrjestànyt itselleni vapaapàivàn, kun oli tarkoitus viedà poika allergiatesteihin, mutta sen sijaan tulikin sairaslomapàivà pojan kanssa kotona. Maanantaina pojalla taas ràkàtautia, mekaaninen ja rohiseva hengitys ja kuumetta pààlle, joten pediatra mààràsi taas hòyryhengitystà, kortisoonia ja vielà antibiootit muutamaksi pàivàksi. No, kuume meni pàivàssà ohi ja tànààn yskivà poika oli kyllà muuten niin pirtsakka ettei sairaslomasta tietoa. Pulputusta riitti koko pàivàksi ja leluvarastot tuli tyhjennettyà sekà omaan huoneeseen ettà olohuoneen lattialle.
Nautin kuitenkin piristàvàstà kotipàivàstà keskellà viikkoa, viimeviikkoisen tyòstressin ja ylitòiden vastapainoksi oli oikein virkistàvàà olla kotona vàlipàivà. Leikittiin, luettiin ja leivottiin pullaa pojan kanssa. Poika leipoi hauskan pullapojan ihan omin kàsin, samanlaisen pààjalkaisen kuin piirrustuksensakin vielà ovat.

Maanantaina kun olin koululla vanhempainillassa, katselin lasten omiakuvia, monenmoisia ilmestyksià, osa jo hyvinkin tarkkoja ja ihmistà esittàvià. Pojan kuva oli tàynnà eri vàrisià pilkkuja ja kotona kysyin mità ne olivat. Lunta, poika vastasi ja àidin sydàntà làmmitti pienen suomi-pojan omakuva lumen ympàròimànà!

p.s. valitettavasti tànààn jossain tòkkii enkà saa suomalaisia kirjaimia toimimaan, mutta eikòhàn selkoa saa nàinkin.

Konserttitesti

2010-10-24T12:19:00.003+02:00

Lauantai-illan ratoksi päätimme tehdä konserttitestin. Kaupungilla oli tarjolla Barokkibusiikki-festivaalin merkeissä cembalokonsertti Bachia. Koska poika on hoidossa nonnalassa jo niin paljon viikon aikana, viikonloppuna on mukava viettää aikaa koko perheen kesken aina kun mahdollista, joten niinpä päätimme kokeilla konserttia pojan kanssa.
Oli sovittu, että kun valot sammuvat ja soitto alkaa, suu laitetaan veteketjulla kiinni. Onneksi vieressä oli pari vapaata paikkaa ja poika puuhaili hiljaisesti, leikki soittavansa ja käänteli konserttilehtisen sivuja, välillä istui jopa hiljaa ja liikkumattomana isin sylissä. Cembalokonsertti oli kieltämättä aika haastava alku konserttiuralle, vain yksi soittaja ja soitin. Vain taustavalojen värin vaihtuminen oranssista siniseksi ja punaisesta valkoiseksi aiheutti lisäohjelmaa.
Poika läpäisi testin kunnialla, vaikkei voi sanoa että olisimme nauttineet konsertista täysin rennoin mielin, mutta enempää ei kai sentään voisi toivoa. Poika sai osakseen jopa lähellä istuvien kuulioiden onnittelut hienosta konserttikäyttäytymisestä!

Nelivuotias

2010-10-18T23:19:00.004+02:00

Joka päivä saan ällistellä mitä kaikkea pienen nelivuotiaamme päässä liikkuukaan. Yhtäkkiä poika onkin jo niin iso, että kaiken saa selittää juurta jaksaen, hän muistaa tarkasti mitä ihmeellisimpiä asioita, hän on tarkka ja herkkä rekisteröimään kaiken. Poika ottaa mallia käytöksessään meistä vanhemmista, tekee johtopäätöksiä ja yhdistelee asioita, loukkaantuu ja osaa huomioida tunteita. Vanhemmuus tuntuu yhtäkkiä yhä haastavammalta! Täytyy olla tarkkana sanomisissa ja tekemisissä. Olen aina ollut sitä mieltä että lapsille ei voi päästellä mitä tahansa valkoisia valheita ja syöttää pajunköyttä, nyt olen entistä tietoisempi että on puhuttava asiaa ja huijattava varoen! Ei voi luvata mitä vain, sillä poika kyllä muistaa. Täytyy koittaa puntaroida omia tunteitaan ja reaktioitaan, jos kiljun ja paiskon vihoissani tavaroita, voin olla varma että seuraavassa kiukunpuuskassaan poika tekee samoin. Enää ei aina auta äidin syli rauhoittamaan epätoivoista, tunnen jo avuttomuutta mitä tuleman pitää kun poika vielä tuosta kasvaa. Toisaalta nelivuotiaan kanssa voi pitää ihan eri tavalla hauskaa, nauraa hassuille jutuille, suunnitella ja tehdä asioita yhdessä.

Käsilaukun tyhjennys

2010-10-10T19:20:00.006+02:00

Harvinainen hetki, sunnuntaina yksin kotona. Isä ja poika lähtivät koripallopeliin, oli jo aikakin otta poika mukaan niin että äiti saa arvokkaan hetken omaa aikaa kotona. Pieneen hetkeen kertyy kuten yleensä liikaakin odotuksia, mutta koska pyykkiä voi viikata myös muina hetkinä, päätin omistautua hetkeksi blogimaailmaan ja ehkäpä myös skype-keskusteluun.

Tein tässä pari päivää sitten inventaarion käsilaukkuni sisällöstä Arkitehdin innoittamana. Tulipahan samalla pudisteltua ylimääräiset roskat pois, ja taskusta löytyi sellaistakin tällä hetkellä aivan hyödytöntä tavaraa kuten kurkkupastillit ja antihistamiinit allergiakauden jäännöksinä. Tässä siis arkilaukkuni vakisisältö, laukkuun kyllä mahtuu tarvittaessa lisäksi ainakin vesipullo, evästä, varavaatetta ja jopa A4-kansio.

Laukustani löytyy siis (ylhäältä käsin):
- kalenteri
- nenäliinapaketti
- pastilleja
- lompakko
- kolikkokukkaro
- sammakko-varakassi
- Marimekon pikkupussukka jossa muistitikku, huulirasva, huulipuna, laastareita, särkylääke, pieni kivi
- kännykkä
- käsirasva, puuteri, huulikiilto
- kinder-munan yllätyslelu
- pari kynää
- sokeripussi (en käytä kahvissa sokeria, joten sokeripusseja kertyy joskus baarista mukaan)
- pyöreä pastillirasia ja suklaakonvehti
- Simpson-aiheinen luultavasti jääkaappimagneetti
- ikuisen vanha pikkukukkaro, josta en tiedä mitä se tekee laukussani
- kumilenkkejä, klemmari, hiuslenkki

En olekaan pitkään aikaan tyhjentänyt laukkuani kun sinne on kertynyt myös jotain outoa ja ei-tarpeellista. Viikonloppuisin saatan tosin valita oleellisimmat tavarat ja vaihtaa ne pienempään ja nätimpään laukkuun.

Reittisuunnitelmia

2010-10-04T18:27:00.003+02:00

Pähkäilen ja pohdin, vertaan ja kokeilen, suhahtelen kaupungista ja maasta toiseen... Olen nimittäin harkitsemassa josko saataisiin meidän koko pieni perheemme jouluksi Suomeen, mitä kautta, missä ajassa ja millä hinnalla. Viime vuonna matkasimme jouluksi Suomeen Bergamosta suoraan Tampereelle, mutta meidän panoksemme ei näköjään ole riittänyt Ryanairille reitin säilyttämiseen ja nyt ollaan taas kerran lähtöpisteessä. Kahden aikuisen ja nelivuotiaan matkakustannukset näyttäisivät olevan tuhannen euron tienoilla, mikä tuntuu aika paljolta perheemme budjetissa. Vielä en edes tiedä voinko pitää tarpeeksi lomaa Suomen matkaa varten, mutta kunhan hieman suunnittelen ja haaveilen suomalaisesta joulutunnelmasta. Jospa vaikka joulupukille esittäisi lahjatoiveena matkaliput pakettien sijaan.

Lauantaiohjelmaa

2010-10-02T16:55:00.006+02:00

Nyt syksyn myötä meidän viikonloppuohjelmamme on kokenut muutoksia viime talveen verrattuna, sillä Sienan jalkapallojoukkue putosi B-sarjaan. Se tarkoittaa sitä, että sunnuntait ovat vapautuneet jalkapallosta ja sen sijaan perheen isä katoaa lauantai-iltapäiväksi stadionille. Jotenkin viikonloppu tuntuu pidemmältä ainakin näin alkuun, kun lauantaina tuntuu jo sunnuntailta, mutta sitten onkin vielä sunnuntai edessä. Pari viikkoa sitten lähdimme pojan kanssa linja-autolla kaupungille isiä vastaan pelistä, sinänsä jo ohjelmanumero, kun harvoin tulee käytettyä bussia. Jäimme pelin jälkeen kaupungille kiertelemään, ja lopulta keksimme lähteä elokuviin ja oluelle ja poika vietiin nonnalaan.
Tänään ei enää ehditä bussille, kun jäin tietokoneelle koukkuun ja piti itse asiassa tehdä yksi työjuttukin. Mitenkä se aika taas voi kulua niin nopeasti! Olen viime aikoina ollut aika stressaantunut ja väsynyt töistä, vaikka toisaalta nautinkin kun on paljon tekemistä. Kamppailen jatkuvasti riittämättömän ajan kanssa, aina on kiire ja niin paljon asioita joita haluaisi tai pitäisi tehdä mutta ei ehdi, jaksa tai saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin aion nauttia rauhallisesta lauantaista ja tehdä sitä mitä huvittaa sen verran kun ehtii!

Tunnustus, faktoja ja sekalaista pohdintaa

2010-09-17T17:37:00.010+02:00

Scuola maternaa on jo viikkko takana ja tarhaviikon tuliaisina poika sai heti räkätaudin. Nyt kun ulkonakin vähän satelee, on ihan mukava viettää vaihteeksi kotilauantaita. Syksyistä ja suomalaista sävyä lauantaihimme toi lounaaksi loihtimani kaali-jauhelihakeitto ja kotimme täyttävä tuoreen pullan tuoksu.

Kiitos jälkijunassa Arkitehdille, joka laittoi prenikan ja tökki samalla blogihiljaisuuttani, joten pakko siis käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kirjoitella kaikenlaisia viime aikojen mietteitä 7 faktan ja muutaman kuvan muodossa!

1. Minulla ei nykyään ole oikeastaan ollenkaan omaa aikaa, enkä ole sitä pahemmin yrittänyt edes järjestää. Kotona ajan vievät poika, mies ja kotihommat, kissalle onneksi riittää ruokakupin täydennys. En harrasta oikeastaan mitään kodin ulkopuolella, en katso juuri ollenkaan televisiota ja kirjojakin luen valitettavan vähän. Nyt kun poika ei edes nuku päiväunia, tuntuu esimerkiksi tietokoneella viettämäni aika varastetulta, vaikka poika viihtyykin myös itsekseen. Viimeksi blogia kirjoittaessani oli poika valmistanut näin ihanan välipalan pihapenkille:

2. Vietin tänä kesänä ensimmäistä kertaa pari viikkoa palkallista kesälomaa, sillä työskentelen tällä hetkellä ensimmäistä kertaa "normaalin" työsopimuksen puitteissa, tosin vain määräaikaisesti äitiysloman sijaisena. Tähän asti olen aina työskennellyt projektisopimuksella, mikä tarkoittaa italialaisittain että palkkaa saa vain tehdystä työstä, lomat ja sairaslomat ovat omakustanteisia. Teoriassa työaika on joustava ja projektiin sidottu, käytännössä näin ei usein ole. Toisaalta pätkätyöläisyys on sallinut minun pitää silloin tällöin pitkiä omakustanteisia lomia ja olen voinut viettää pitkää ja osa-aikaista äitiysvapaata.

3. Samalla kun työskentelen äitiyslomasijaisena, yksi viime aikojen kuumimmista päätäni vaivaamista kysymyksistä on, haluanko itse toista lasta vai en. Välillä toivon tulevani jollain ihmeellä vahingossa raskaaksi, sillä en usko että ikinä pystymme päättämään asiaa ja laittamaan toimeksi. Toisaalta on sääli jättää poikaa ainoaksi lapseksi, minulla ja miehelläni molemmilla on sisko. Toisaalta taas en ymmärrä miten kärsivällisyyteni ja energiani venyisivät kahden lapsen kanssa, ja kuinka monta vuotta menisikään taas sen kallisarvoisen oman ajan saavuttamiseen! Olemme miehen kanssa ehkä liian mukavuudenhaluisia ja liikkuvaisia, miten onnistuisivat reissut ja retket kahden lapsen kanssa, mistä rahat neljän hengen Suomen matkoihin ja muihin lomiin ja mihin sijoittaa kaksi hoidettavaa vaikkapa elokuvaillan ajaksi? Entäs sitten työelämä, olisiko minulla mahdollisuutta olla kotona niin pitkään kuin pojan kanssa vai joutuisiko toisen laittamaan jo pienenä tarhaan tai jaksaisivatko isovanhemmat vielä hoitaa yhtä pientä? Ja miten sitten onnistuisi töiden ja kahden lapsen yhdistäminen, kun jo yhdenkin kanssa aamulähdöt ovat tuskaa ja aina on kiire? Pieni suloinen hassu poikani on kuitenkin ihaninta mitä olen saanut aikaiseksi, minkälaisen toisen pienen olennon voisimme saattaa maailmaan? Plussia ja miinuksia on niin monenlaisia, että menen laskuissa sekaisin! Biologinen kello tikittää ja olenkin antanut itselleni vielä pari vuotta miettimisaikaa, ennen kuin koko ajatuksen voi lopullisesti heittää mielestään...

4. Yli kymmenen Italian vuoden jälkeen olen hyvin juurtunut tähän maahan ja nimenomaan tähän kaupunkiin. Tunnen itseni sienalaiseksi ja samalla aina hiukkasen ulkopuoliseksi, ja tämä on mielestäni yksi elämän suurimpia rikkauksia. Katsellessani aamulla maisemaani vessan ikkunasta tai kiiruhtaessani keskustan kujilla, en voisi kuvitella asuvani missään muualla. Ja samalla toinen mielenmaisemani on ehdottomasti mökin laiturilta aukeava tyyni järvi koto-Suomessa.

5. Vaikka joskus pienenä halusin muotisuunnittelijaksi ja ompelin nuorena itselleni vaatteita, on vaatekaappini sisältö nykyään aika tylsä ja tavallinen, en osta kovin paljon vaatteita ja silloin kun haluaisin niitä ostaa en löydä mieleisiä ja kukkaroa tyydyttäviä. Esteettinen silmäni kuitenkin nauttii kauniista ja yksinkertaisista vaatteista, mutta oman vaatekaapin sisältö ei koskaan tyydytä ja puolet voisi varmaan hävittää. Joka aamu taistelen "mitä laittaisin päälleni" -dilemman kanssa.

6. Vaatekaappini harmaa-beige-ruskea sävyjä on viime aikoina piristänyt kummallinen vaaleanpunainen kausi. Olen aina välttänyt mitään vaaleanpunaiseen viittaavaa eikä minua 70-luvun lapsena ole pinkillä kyllästetty. Nyt kuitenkin olen ostanut viime aikoina ensin viininpunaista ja lilaa, sitten vanhan roosan sävyjä ja nyt kaapista löytyy jopa kirkasta fuksiaa ja pinkkiä.

7. Jotta saisin tämän superpostauksen joskus valmiiksi, viimeiseksi faktaksi riittäköön faktojen fakta eli oma pärstäni. En ole tainnut koskaan omaa kuvaa blogiini laittaa, mutta koska olen todennut että on mukava nähdä joskus blogikirjoittajan omakuva, pläjäytän minäkin yhden arkistoiden aarteen, kuvan viime toukokuiselta Pariisin matkalta.

Kuten tavallista, kaikki joten kuten seuraamani blogit taitavat olla prenikan jo ansainneet, joten ei auta muuta kuin lähettää se kaksinkertaisena kaikille sivupalkissani oleville blogeille.

Lomaraportin viimeinen jakso

2010-09-06T17:28:00.009+02:00

Huh huijaa, uskomatonta että viikko on taas vierähtänyt enkä sitten saanutkaan meidän lomamatkakertomustani kotiin asti! No, viikonloppuna oli ainakin hyvä selitys blogilaiskuudelleni, sillä nautimme kesän viimeisistä rippeistä telttailemalla pari yötä meren rannalla. Työntäyteisen viikon jälkeen rannalla köllöttely ja ihanan tyynessä meressä polskiminen olivat oivaa lepoa. Nyt kun kuitenkin muitakin aiheita pukkaisi kirjoitettavaksi ja Arkitehtikin heitti prenikalla, tiivistän nyt vielä täydellisyyden nimissä lomaraporttimme tähän muutamaan riviin kuvan kera.

Viime raportissa jätin meidät Antwerpeniin, josta suuntasimme Belgian rannikolle Gentin kautta, jossa vettä tuli taas niskaan niin että oli hommattava lisäsateenvarjo. Onneksi kuuro meni ohi ja rannikolla paisteli taas aurinko ja uskalsimme toteuttaa sunnitelmamme telttailemisesta. Illalla pääsimme ihailemaan auringonlaskua Atlantin rannalla ja seuraavana päivänä pääsimme jopa nauttimaan auringosta rannalle. Iltapäivällä sade ajoikin sitten meidät taas rannalta pois ja sinisimpukoita nauttimaan.

Merenrantapäivän jälkeen alkoi ilma huonontua ja viileät tuulet puhaltaa. Rannikolta käsin kävimme tutustumassa viehättävään ja turistien täyttämään Bruggen kaupunkiin.

Iltaa kohti tuuli vain yltyi ja yöllä myrskyyn yhtyi piiskaava sade. Supermarketin tarjouksesta ostamamme teltta osoittautui täydelliseksi jopa extreme-olosuhteissa, mutta nukkumisesta ei silti viimeisenä Belgian yönä tullut oikein mitään. Vain poika veteli sikeitä vielä aamulla kun me miehen kanssa kasasimme kamoja autoon.
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului, että olisimme poikenneet muutamaksi päiväksi Englannin rannikolle Doveriin ja tsekanneet myös Canterburyn kaupungin, kun kerran melkein sinne asti olimme jo ajaneet. Myrskytuuli muutti kuitenkin suunnitelmat eivätkä Doverin kalliotkaan houkuttaneet siinä ilmassa laivamatkaan, joten suunnitelmat täytyi laittaa uusiksi. Kartta ja navigaattori käteen ja miettimään mihinkäs sitten suunnataan? Koska oli jo maanantai 16.8 ja loppuviikosta oli oltava jo kotona, ei suuntavaihtoehtoja niin loputtomasti ollut ja päädyimme palaamaan Strasbourgin kautta ja viettämään muutaman päivän Sveitsissä.

Luzern osoittautui mukavaksi valinnaksi, järven rannalla ja vuorten keskellä sijaitsevasta kaupungista löytyi mm. pojan kannalta matkan ehdoton hitti-kohde, Euroopan suurin liikennemuseo! Liikennevälineiden historiaa ja nykypäivää yhdistävästä interaktiivisesta museosta löytyi kaikkia mahdollisia kulkuvälineitä laivoista avaruusraketteihin ja melkein kaikkea pääsi kokeilemaan. Museossa sai hyvin kulumaan koko päivän ja silti piti juosta että ehti kaiken nähdä ja kokea. Suosittelen Sveitsiin matkustaville lapsiperheille!

Täysin ilman sadetta ei jääty Luzernissakaan, mutta kotimatka taittui sentään jo aurinkoisemmassa säässä. Saimme ihalla huimia vuoristonäkymiä ja nauttia lounasta yli 2000 metrin korkeudessa. Viimeisenä etappina ehdimme vielä poiketa Locarnossa Lago Maggioren rannalla, jo melkein Italiassa.

Lomaraportointia 2

2010-08-29T16:35:00.010+02:00

Jatketaanpa pienen lomaraportin kirjoittamista ennen kuin koko loma painuu muistin pohjukoille. Mies on päiväunilla ja poika katsoo Aristokatteja, mikäs sen parempi hetki omaa aikaa sunnuntai-iltapäivänä.

Tiistai 10.8
Päivä oli omistettu Brysselin tutkimiselle, jonka aloitimme luonnonhistoriallisesta museosta dinosaurus-fossiilien ääreltä.

Iltapäivä omistettiin kaupungissa kiertelylle ja pakollisten nähtävyyksien tutkimiselle, kuten Grand Place ja Pissaava Poika -patsas. Metsästimme myös muutamia sarjakuva-seinämaalauksia ja kun rupesi satamaan, jatkoimme kiertelyä auton ja navigaattorin avulla ja bongasimme art nuveau -rakennuksia ja poikkesimme katsomassa Atomium-rakennelmaa. Grand Placella valmisteltiin jokavuotista kukkamattoa, jonka oli määrä valmistua parin päivän päästä, olimme siis etuajassa liikkeellä. Emme voineet välttyä myöskään poikkeamiselta yhteen monista suklaapuodeista, joita kaupungista löytyi. Jokapäiväinen loma-annos ranskanperunoita tuli myös popsittua poskeen, niiltäkään ei voinut matkalla välttyä ja Belgia tuntui olevan oikea ranskalaisten perunoiden paratiisi!

Keskiviikko 11.8
Brysselistä lähdimme ajamaan kohti Antwepeniä ja matkalla poikkesimme katsastamassa Beerselin ja Gaasbeekin linnat. Edellinen oli romanttinen vallihaudan ympäröimä hieman oman onennensa nojaan jätetty keskiaikainen linna, vähän pelottavakin ainakin korkeanpaikan kammoiselle kapeine kierreportaineen ja vinoine lattioineen. Jälkimmäinen oli viimeisen päälle huoliteltu 1800-luvulla restauroitu näkemys renessanssi-linnasta.

Torstai 12.8
Antwerpenissä kiersimme Rubensin jalanjäljissä viilenevässä ilmassa, poikkesimme hänen kotitalonsa portilla ja päätimme mennä ihailemaan hänen teoksiaan oikein kaupungin taidemuseoon. Valitettavasti museo oli sulkemassa oviaan suuren remontin vuoksi ja suurin osa teoksista oli siirretty katedraaliin, joten sinne siis Rubensin äärelle. Antwerpenissäkin saimme vettä niskaan ja pakenimme illalliselle viihtyisään ravintolaan.

Jatkuu ensi kerralla...

Matkaraportointia

2010-08-26T18:19:00.007+02:00

Kohta on jo viikko oltu töissä parin viikon loman jälkeen, mutta ajattelin näin jälkikäteen kirjoittaa pientä matkapäiväkirjaa muistiinpanojeni pohjalta kuvien kera. Säilyy siten muistissa itsellekin reissumme Euroopassa.
Meidän perheessä loma tarkoittaa samaa kuin matka jonnekin, mieheni mielestä kotona löhöily tai yleensäkään yhdessä ja samassa paikassa lekottelu eivät ole oikeata lomaa. Monta vuotta lomamatkamme suuntautuivat vain Suomeen, mutta viime vuosina on matkattu myös muualle, mieluiten omalla autolla. Tänä kesänä hieman kaiheana luovuin Suomi-lomasta ja suuntasimme auton nokan kohti Belgiaa.

Lauantai 7. elokuuta
Matkamme ensimmäinen etappi oli Strasbourg, 860 km kotoa eli koko päivä ajoa. Lähdimme kotoa klo 7.30 peläten ruuhkia ja Sveitsissä kiertelimmekin osan matkaa mutkaisia serpentiiniteitä välttääksemme pitkää jonoa S. Gottardon tunnelilla. Juuri ennen matkaa hankittu navigaattori osoittautui fantastiseksi apuvälineeksi, hotellin osoite aamulla hakuun ja perille saavuttiin ilman stressavia sanaharkkoja kuskin (mies) ja kartanlukijan (minä) välillä.
Toinen erinomainen laite matkalla oli kannettava dvd pojan viihdykkeeksi, vaikka hän onkin yleensä hyvä automatkustaja ilman viihdykkeitäkin.

Strasbourg osoittautui oikein viehättäväksi kaupungiksi, johon ehti hyvin tutustua myös iltakävelyllä. Pistäydyttyämme hotellilla pikaisesti virkistäytymässä lähdimme nälkäisinä kaupungille ja vatsat täynnä katselemaan kaupunkia iltavalaistuksessa.

Sunnuntai 8. elokuuta

Aamulla kävimme katsastamassa Euroopan Parlamentin ennen matkan jatkumista Luxembourgiin. Edellinen matkapäivä väsytti, ja kun ilmakin oli pilvinen, nautimme pienen annoksen luksusta Hilton hotellin saunassa ja uima-altaalla ennen tutustumista kaupunkiin.

Kun sade hellitti pääsimme autosta tiirailun sijaan kaupunkikävelylle ja taas ruokapaikkaa haeskelemaan. Myös Luxembourg osoittautui mukavaksi kaupungiksi pikaisellekin vierailulle.

Maanantai 9. elokuuta
Luxembourgista suuntasimme kohti Brysseliä, mutta matkan varrella kertasimme vähän historiaa ja vierailimme kaikissa Waterloon taitelukenttään liittyvissä kohteissa, kuten Napoleonin päämajassa, muistokukkulalla ja siihen liittyvissä museoissa. Poika jaksoi reippaasti kaikki rappuset kukkulan huipulle ja muutenkin tutki ahkerasti kaikkea mahdollista. Harrastimmekin useita lapsiystävällisiä museoita muiden visiittien ohessa koko matkan ajan, ja kyselijä oli aina vauhdissa!

Julkaisen matkapäiväkirjan osissa, toivottavasti muutaman päivän sisällä saan meidät jo kotimatkalle raportissani.

Loma

2010-08-21T21:45:00.003+02:00

Blogini on ollut lomalla hävyttömän pitkään, itse sen sijaan olen lomaillut vain kaksi mennyttä viikkoa. Istahdan silloin tällöin koneelle ja uppoudun hetkeksi blogimaailmaan, lukemaan muiden mukavia blogeja, mutta aika ja energia eivät nyt tunnu riittävän kirjoitteluun, ajatusten setvimiseen ja purkamiseen, ei edes pieneen arkitilitykseen. Ja sitten on pieni poika joka huutaa noin miljoona kertaa päivässä mamma mamma, joskus äiti äiti ja aina on paljon asiaa ja kysyttävää ja touhua. Työ on myös vienyt viime aikoina paljon energiaa ja voimia.
Jos nyt saisin varastettua lähiaikoina muutaman oman hetken, ajattelin kirjoittaa lomamatkapäiväkirjaa, ihan vaan omaksikin ilokseni, merkitä muistiin seikkailuistamme Euroopassa. Toivottavasti piakkoin tiedossa siis matkapäiväkirjaa kuvien kera!

Quando ci vuole ci vuole

2010-06-03T22:39:00.004+02:00

Tänään oli tarhalla vanhempainkokous, jossa pojan opettajat raportoivat ryhmän menosta. Mies oli tällä kertaa edustamassa ja ehkä oli onni etten ollut paikalla. Loppuhuipennuksena oli kuulemma virinnyt keskustelu lasten kurittomuudesta ja kurittamisesta, joka tuntuu täällä olevan yleinen hyväksytty tapa ja kasvatusmetodi. Quando ci vuole ci vuole, eli silloin kun tarvitaan niin tarvitaan, siis läimäys pepulle, sculaccione tai mikä sitten onkaan.
En väitä että lasten kasvatus olisi aina mikään helppo homma, ettenkö usein olisi itsekin hermoromahduksen partaalla vamis mihin vain ja etteikö välillä tarvittaisi tiukkojakin otteita, mutta en ymmärrä ollenkaan miksi läimäysten tai niillä uhkailun tulisi kuulua normaaleihin ja jokapäiväisiin kasvatusmetodeihin. Olen kasvanut ilman ruumiillista kuritusta ja omaksunut syvästi käsityksen, että lasten ruumiillinen kuritus on ensinnäkin laissa kiellettyä ja siten ei hyväksyttävää. En myöskään usko, että läimäytyksillä olisi juurikaan tehoa, ja toisekseen kuinka voi opettaa lapselle että toista ei saa lyödä jos itse lyö lasta?
Tämä aihe saa mieleni aina kiihdyksiin, varsinkin kun jonkinlainen kuritus tuntuu olevan kyseenalaistamaton ja itsestäänselvä käytäntö ainakin täällä Italiassa, vaikka mielestäni se on epälooginen, kaikin puolin väärä ja hyödytön tapa saada lapsi tottelemaan tai rangaista jostakin. Ihmeellisintä on itselleni se, että Italiassa myös kasvatuksen ammattilaiset saattavat pitää ruumiillista kurittamista hyväksyttävänä, vaikkeivat sitä työsssään tietenkään (toivottavasti) voi käyttää. Muistan kuinka synnytysvalmennuskurssilla lastenkasvatuksesta puhuttaessa psykologi sanoi juuri tuon lauseen, quando ci vuole ci vuole, ja itse jäin hämmästyksestä sanattomaksi.
Ehkä siis oli parempi etten ollut itse paikalla vanhempainillassa todistamassa taas kerran sculaccionien voittokulkua vanhempien kasvatuskeskusteluissa ja mahdollisesti olisin pimahtanut täysin, vaan päästelen höyryjä sen sijaan blogissani.
Pieni poikani on kohta neljän ja kärsivällisyyttä saa varmasti jatkossakin venyttää pitkälle monet kerrat, mutta toivon sen kestävän, niin että selviän jatkossakin kutakuinkin kunnialla vaikeasta vanhemman roolista.

Maanantaiaamun luksusta

2010-05-17T10:58:00.002+02:00

Pitkästä aikaa sattui niin, että olen yksin kotona arkiaamuna. Se tuntuu kertakaikkiaan luksukselta, kun sellaista ei olekaan vähään aikaan tapahtunut. Ihanuus on aina sitä mitä on vähän tarjolla.
Omaan aamuni olen jo ehtinyt mahduttamaan kahvikupposen parvekkeella, takapihan tarkkailua ja ruusupuskan ihastelua, kasvonaamion ja nyt omaa aikaa kenenkään häiritsemättä koneella. Tosin nyt taitaa koneellinen pyykkiä odottaa ripustamista, mutta mikäs sen mukavampaa kun aurinkokin melkein paistaa!

Sääkartta nurinpäin

2010-05-15T12:45:00.003+02:00

Näyttää kääntyneen Eurooppa päälaelleen sääkartalla, Suomessa hellettä ja aurinkoa, täällä Euroopan etelälaidalla sateista, tuulista ja lämpötila 13 astetta. Ja tietenkin pahin sadeaalto osuu juuri viikonlopun kohdalle! Sisäohjelmaa on siis keksittävä ja saa nähdä viitsiikö kukaan raahautua edes kauppaan tänään. Onneksi pakastin on keksitty...
Ainakin luonto vihertää eikä voi vähään aikaan valittaa kuivuusongelmasta. Onneksi taloyhtiössämme on sadeveden keruusysteemi kasteluvettä varten, sieltä voi sitten ammentaa pitkälle kesään tätä menoa.

Äitienpäivä

2010-05-10T15:57:00.002+02:00

Tänä vuonna täytyy myöntää että odotin jo jotain pientä itse tehtyä korttia, mutta perjantaina tarharepusta ei löytynyt mitään askarteluyllätystä! Perjantaina sattui olemaan vanhempien kokous ja myös siellä asiaa kommentoitiin. Totesin että joku muukin äiti oli penkonut tarhareppua turhaan ja ihmeteltiin mikseivät tarhantädit olleet huomioineet äitienpäivää. Olisihan se lapsillekin varmasti ollut mukavaa tuoda äidille joku askartelu. No, ehkä sitten ensi vuonna, tänä vuonna askartelut korvasivat hali ja pusu!
Muuten äitienpäivä sujui ihan mukavasti, iltapäivällä olimme pienessä kylässä Serremaggio-juhlassa. Keskiajan henkeen oli tanssijoita, musiikkia, haukkaesityksiä, ruokakojuja tunnelmallisessa ympäristössä. Panino con la salsiccia e panino con la porchetta maistuivat viinilasillisen kera.

Vappupäivän puutarhakutsut

2010-05-02T18:45:00.006+02:00

Vietimme vapun päivää mukavissa merkeissä italian-suomalaisilla 2-vuotis synttäreillä. Ilma oli onneksi vielä kohtalainen ja ystäviemme iso piha pääsi puutarhakutsuilla oikeuksiinsa. Isäntä oli grillimestarina komeasti Marimekon unikko-essussa ja grilli pysyikin kuumana koko illan.
Paikalla olleista lapsista yhdeksän oli italian-suomalaista jälkeläskaartia, lähes kaikki vaaleatukkaisia. Olemmekin joskus nauraneet kuinka suomalaiset vahvat geenit jyräävät tässä joukossa.

Perjantaina sen sijaan juhlistimme vapun aattoa munkeilla ja Ikean siiderillä, joten voi sanoa vapun sujuneen kaikin puolin perinteitä kunnioittaen. Tänään sunnnuntaina onkin sitten pidetty sadetta kotosalla ja päivitelty kevätilman oikkuja.

Koko perheen elokuvailta

2010-04-25T21:45:00.002+02:00

Lauantaina pääsi käymään niin hassusti että poika otti päiväunet (nukahti automatkalla), joten illalla ei ollut puhettakaan vanhempien keskisestä rauhallisesta elokuvaillasta. Piirrettyjä tulee korvistakin ulos, joten kaivoin kaapin perukoiden dvd-varastoja sopivan elokuvan toivossa. Löytyihän sieltä Charlie Chaplinen Nykyaika, joka osoittautui oikein mukavaksi koko perheen elokuvaksi. Poikakin tykkäsi, vaikkei aivan koko aikaa elokuvaa seurannutkaan.

Tänään poika väsytettiin sen sijaan aikaisille iltaunille remuamalla serkku-tytön 5-vuotis synttäreillä ja sitä ennen puutarhahommissa. Valitettavasti äitikin kaipaa aikasia iltaunia, sillä huomenna on aikainen herätys ja aamupäivän puutarhatouhut herättivät ilmeisesti jonkun allergian ja saivat aikaan tukkoisen olon.

Mammatuttavia

2010-04-21T23:23:00.003+02:00

Olin pojan kanssa tässä jokin aika sitten oikein kunnon lastenkutsuilla. Varmaan koko tarharyhmä oli kutsuttu ja lisäksi oli vielä päivänsankarin isoveljen kavereita, sellainen melske kävi. Paikkana oli tietenkin asianmukaisesti varustettu ja pehmustettu ludoteca, vuokrattava leikkitila kahden viihdyttäjätädin kanssa.
Kutsuilla tutustuin minäkin uusiin ihmisiin, nyt tuttavieni joukkoon kuuluu sellaisia henkilöitä kuin Mamma di Marco, Mamma di Alice, Mamma di Chiara ja Mamma di Samuele.

Mieleeni tuli pojan vauvakirja, jonka lopussa on hauska vanhemmuustesti, jolla voi testata kuinka vakavasti otettava vanhempi olet. Pisteitä saa jos mm. seuraavat asiat kuuluvat elämääsi: tunnet ihmisiä nimellä "Eliaksen äiti" tai "Lyylin isä"; minusta on kiinnostavaa keskustella lasten aineenvaihdunnasta; huomaan joskus huutavani kuin hullu upseeri; valmistan ruokaa pakastimeen; syön suklaata salaa lapsilta; olen siirtynyt käyttämään hassunkurisia kirosanoja; minulla on lähiaikoina ollut oksennustauti; kylpyhuoneessamme on pieni palli; appivanhempien olemassaolo on alkanut tuntua hyödylliseltä; juhlissamme tarjotaan nakkeja. Tunnustan kerääväni pisteet suurimmasta osasta näistä.

Miinuspisteitä sen sijaan karttuu, jos elämään kuuluu seuraavanlaisia asioita: nukun viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa; harrastan seksiä vähintään kerran viikossa; pystyn käymään pitkiä ja syvällisiä aikuiskeskusteluja keskeytymättä; syön aina ateriani kuumana.

Tasoni vakavasti otettavana vanhempana on selvästi kasvanut viime vuosina, mutta täydellisyyteen en aio pyrkiä. Kaikkea ei sentään voi elämässä tehdä lasten ehdoilla!

Lukuharrastusta meren rannalla ja muita pieniä kuulumisia

2010-04-15T21:14:00.006+02:00

Blogiressukkani ei ole unohduksissa, mutta en vain millään ehdi sitä päivittämään. Aina on liikaa muuta puuhaa, tai kone on varattuna tai poika päättää että nyt äiti ei ainakaan saa istua tietokoneella.
Viime viikonloppuna kaiken energiani vei lukuharrastus ja muutaman päivän vietin kirjan syövereissä. Totesin samalla että kirjojen luku on ihanaa, mutta sitä ei voi harrastaa liian usein. En nimittäin osaa lukea iltasella muutamaa sivua ja nautiskella kirjasta pitkään, vaan yleensä hyvä romaani vie mennessään niin, että kaikki muu aktiviteetti muuttuu toissijaiseksi ja haahuilen eteenpäin vain päästäkseni taas tarinan ääreen. Tällä kertaa ahmaisin jo jonkin aikaa kiinnostuslistallani olleen Diane Setterfieldin teoksen The Thirteenth Tale, kun vihdoin satuin löytämään sen alkukielellä. Tulipahan vähän kerrattua englantia samalla.
Nyt aioin taas vähän aikaa tyytyä yöpöydällä odottaviin vähämmän vaarallisiin kirjoihin, ei siis romaaneihin vaan sellaisiin joita voi lukea muutaman sivun silloin tällöin.

Kirjaviikonloppuna nautimme onneksi myös ensimmäisestä merenrantapäivästä. Ilma oli vähän tuulinen, mutta auringossa tarkenin lukea hiattomassa paidassa isän ja pojan rakentaessa hiekkalinnaa.

Tänä viikonloppuna olikin sitten keskityttävä maallisempiin toimiin, kuten siivoukseen ja pyykkivuoren purkamiseen. Kun sitten pojalle eilen vielä nousi yllättäen kuumetta, jatkoimme lauantain viettoa kotioloissa elokuvia katsellen. Tänään poika tuntui pirteältä kuin peipponen, joten uskaltauduimme ulkosallekin, kun ilmakin oli mukava. Nyt ressukka yskii nukkuessaan, joten täytyy toivoa parasta ettei tauti pahene ja vähän kaduttaa ettei pysytelty kotosalla tänäänkin...

Scampagnata

2010-04-07T17:20:00.006+02:00

Pääsiäinen tuli ja meni, vähän epävakaisissa sääoloissa. Traditioita kuitenkin noudatettiin ja vietimme pääsiäismaanantain ystävien kanssa maalla ulkosalla. Grillaus sujui muutaman vesipisaran ja tuulenpuuskien siivittämänä, pöytä täytyi kattaa sateelta suojaan. Lopulta aurinkokin tuli esiin ja perinteinen jalkapallopeli saatiin pelattua. Kotiin tuliaisina tuotiin kuraisia kenkiä ja housuja ja savulta tuoksuvia muita vaatekappaleita, mutta mukavaa oli.
Onneksi jatkoimme pientä pääsiäislomaa myös tiistaina ja köllöttelimme koko perhe ihanassa auringonpaisteessa kylpylässä. Ulkoaltaan lämpimässä vedessä tarkeni nauttia auringosta.

Pääsiäisaskarteluja

2010-03-28T19:20:00.003+02:00

Innostuin askartelemaan pojan kanssa jotain pientä pääsiäisteemassa. Virikkeen löysin täältä, ja kehittelimme kukoista vähän oman version. Poika maalasi vesiväreillä ja samalla mallilla teimme vielä pari pääsiäiskorttia. Liimaa, teippiä, vesiväriä ja paperisilppua joka paikassa, mutta kivaa oli! Täytyy harrastaa useammin luovaa toimintaa. Poika kehitteli myös ihan omia koristemalleja ja äiti hämmästeli kuinka se yhtäkkiä osaakin jo niin paljon kaikenlaista.

Dieta in bianco

2010-03-16T21:17:00.003+01:00

Viime viikon ruokavaliomme noudatteli väritöntä linjaa eli söimme lähinna "in bianco". Kävimme kylässä tuttavaperheen luona ja toimme tuliaisina jonkun vatsatautiviruksen, joka iski yksi kerrallaan perheenjäseniimme. Ensin oksennus- ja ripulitaudin kouriin jouduin minä, sitten lievemmässä määrin mies ja viimeisenä poika, joka yhä valittelee mahakipua.

Lastenlääkäri suositteli ruokavaliota "in bianco", eli pastaa ja riisiä ilman sen kummempia kastikkeita vain öljyn kera, valkoista lihaa, kuten kanaa, kalkkunaa ja jänistä ja keitettyjä perunoita. Maitotuotteita suositeltiin välttämään, vaikka ne värinsä puolesta voisivatkin sopia valkoiseen linjaan! Luulin että olisi päästy jo voiton puolelle, mutta viime yönä saimme taas kerran siivota oksennusta ja vaihtaa lakanoita pojan sängystä, joten en tiedä onko sittenkään kokonaan toivuttu. Ja ripulikakka potassa on kyllä niin karmeaa siivottavaa moneen kertaan päivässä, että olen moneen kertaan manannut ettemme ole hankkineet wc-istuimen pienennysrengasta!

Jotta ei päästäisi liian helpolla, sain ilmeisesti oksennustaudin heikentämänä jonkun flunssaviruksen ja nyt kulutetaan nenäliinoja ja kurkkupastilleja. Töihinkin pitäisi raahautua, joten veto on ollut melko lopussa. Nyt on varmaan ruvettava etsimään jotain poppakonsteja terveenä pysymiseen, niin monta kertaa olen ollut kipeänä viimeisen vuoden aikana. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Keväisiä tuulahduksia

2010-02-17T21:24:00.003+01:00

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa kevättä ilmassa. Toppatakissa viilettäessä tuli kuuma, joten huristelin autolla ikkuna puoliksi auki ja vedin keuhkoihin lauhan tuntuista ilmaa. Lämpömittarikin näytti 12 astetta, vaikkei aurinko edes paljon paistellut.
Mahtaako olla lähestyvä kevät vai mikä, mutta tunnen itseni energiseksi ja innostuneeksi. Viime viikkoihin ja päiviin on mahtunut kaikenlaista mukavaa, uusia työhaasteita, uusia tuttavuuksia ja vanhojen tuttavien tapaamisia, inspiroivia keskusteluja, hauskanpitoa työkavereiden kanssa, mukavia hetkiä perheen kanssa. Hoksasin kaiken tämän kevätilmaa haistellessani auton ikkunasta, tartuin hetkeen, jona voi sanoa kaiken olevan mukavasti ja kohdallaan. Tunsin olevani asioiden positiivisessa virrassa joka kuljetta eteenpäin, en ole minkään päätepisteessä enkä suurien saavutusten edessä, mutta on ihan mukava näin, mennä eteenpäin juuri tässä hetkessä ja odottaa innolla tulevaa.

Kuva on sunnuntailta kun olimme tuttavaperheen kanssa S. Gimignanon pikkuruista karnevaalikulkuetta katsomassa. Ei mikään suuri ja kuuluisa karnevaali, mutta juuri sopiva mittakaava parille pienelle pätkälle, Zorrolle ja papukaijalle.

Commercio equo

2010-02-08T17:18:00.004+01:00

Tänään yritin taas kerran onkia tietoja mitä poika on tarhassa tehnyt ja miten päivä on mennyt. Tuntuu välillä oudolta, että pieni poikani on jo niin iso, että hänellä kokemuksia, joista minä en tiedä mitään. Hän joutuu selviytymään tilanteistä aivan yksin, ilman meidän vanhempien tukea ja turvaa. No, toiset aloittavat tietenkin tarhan jo paljon pienempinä, ehkä minä vain olen erityisen huolehtiva ja utelias äiti.

Tämänpäiväiseen kyselyyni oli erityinen syy, sillä aamulla poika halusi laittaa tarhalaukkuunsa kolme uutta muovista lohikäärmettä. Kuin hain pojan tarhasta lohikäärmeitä ei enää ollut. Oli tietenkin oma vikani että annoin pojan ottaa leluja mukaan, mutta aamukiireessä sitä ei jaksa kaikesta tapella eikä poika juuri koskaan ole halunnut mitään mukaansa. Poika sanoi lahjoittaneensa eläimet toiselle pojalle, Manuelille, josta en ole hänen ennen kuullut edes mainitsevan, joten kyseessä ei ollut hänen vakiystävänsä. Yritin udella antoiko hän varmasti ne itse, vai ottiko toinen poika ne häneltä, mutta poika tuntui vakuuttuneelta että oli antanut ne itse. Ei kuitenkaa kuulostanut vakuuttavalta korviini.

Myöhemmin löysin laukusta vaatteiden seasta myös pikkuruisen tikkari-avaimenperän, parin sentin mittaisen. Sen oli kuulemma antanut Manuel. Kyseessä olikin siis vaihtokauppa, poika oli luovuttanut kolme lohikäärmettä minikokoisen valetikkarin vastineeksi. Yhtä aikaa nauratti ja kävi sääliksi pientä viatonta reppanaa, joka ei oikein vielä hallitse julman maailman sääntöjä. Huijatuksi tulee helposti, eikä aina saa rahalleen vastinetta. Elämä kai opettaa, sekä äitiä että poikaa.

Uusia tuulia

2010-02-01T12:49:00.005+01:00

Tänään paistaa aurinko niin ihanasti, että oli aivan pakko pestä keittiön ikkunat, jotta valo pääsee kunnolla sisään! Istahdin samalla pihapenkille ikkunan alle nauttimaan hetkeksi auringosta, joka tuntuu myös lämmittävän ihanasti, vaikka ulkona onkin kylmä ilma. Aamulla maata peitti ohut kuura kaikkialla.

Nautiskelin samalla viimeisestä vapaasta aamupäivästäni, sillä huomisesta alkaen työviikkoni hieman pidentyy ja olen töissä joka aamupäivä ja pari iltapäivää. Hupsista vain, asiat saavat uusia ja yllättäviä käänteitä ja ratkaisuja, ainakin osittaisia sellaisia. Juuri kun olin keskellä päikäilyjä, miten tästä eteenpäin ja mihin suuntaan sitä taas lähtisi, asiat loksahtavat itsestään uuteen uomaan. Onneksi työmääräni on silti osa-aikainen, kuka sitä nyt haluaisi kaiket päivät töihin uhrata ellei ole pakko!

Tammikuun viimeinen viikonloppu toi mukanaan muutakin mukavaa, varasimme lennot Pariisiin toukokuussa miehen kanssa kahdestaan. Sellaista ylellisyyttä ei ollakaan meillä juuri harrastettu, ei siis vanhempien kahdenkeskisiä minilomia eikä muutenkaan viikonloppulomia lähitienoota kauemmas.

Kotona taas

2010-01-24T19:17:00.003+01:00

Tämä vuosi ei sitten alkanut vilkkaan blogipostailun myötä, siihen en näköjään kerta kaikkiaan ennätä. Asioita välähtelee kyllä mielessä, mutta kun sitten ryhtyy kirjoittelemaan, ei enää tiedä mitä kaikkea laittaisi ylös.

Kotosalla ollaan oltu jo viikon verran ja palailtu pojan kanssa arkeen, tarhaan ja töihin. Paukkupakkaset ovat vaihtuneet koleaan italian talveen, onneksi aurinkokin on paistellut ihanasti ja saanut jo haaveilemaan keväästä.
Isi oli ihan hämmästynyt kun poika pälpätti niin paljon suomea palatessamme, kielen suomipainotus tapahtui vasta viimeisellä lomaviikolla. Nyt taas alkaa italia hallita, mutta toivottavasti suomi-kuurista jäi jotain jälkiä.

Suomi-loman tuliaisina olen nautiskellen lukenut uusia iltasatuja pojalle. Tällä kertaa en ostanut kovin paljon Suomi-tuliaisia, mutta kirja-alesta innostuin hankkimaan ihania ja edullisia lasten kirjoja, joululahjaksi saatujen kirjojen jatkoksi. Niinpä matkalaukkumme tarkkaan punnitusta painolastista reilut kolme kiloa koostuivat kirjoista. Mutta eihän niitä täältäkään saa, joten täytyy hamstrata kun voi!

Pakkasta pakkasta!

2010-01-09T13:38:00.003+01:00

Lämpötila tänään taas -20 astetta, mutta aurinko paistaa ja on niin kaunista! Oli pakko lähteä järven rantaan vähän kuvailemaan, vaikka varpaat ja nenänpää ehtivät jäätyä. Avantouimareille pidetään aukkoa jäässä, mutta ihmettelen kyllä miten tässä pakkasessa voi kuvitellakaan jäiseen veteen menemistä!

Pientä listausta

2010-01-04T16:35:00.003+01:00

Lomaa Suomessa on jäljellä vielä ruhtinaalliset pari viikkoa, mutta koitan taas kurkistaa blogimaailmaankin loman keskeltä, mikäs sen parempi ajanviete kun kerrankin aikaa on! Mies saatettiin eilen aamulla paluulennolle, jonkun on palattava töihin ja tienaamaan, pojan kanssa jatkamme mummilassa laiskottelua ja syömistä.

Joulu ja uusi vuosikin on vietetty ja tiivistetysti niihin on kuulunut seuraavanlaisia asioita:
- paljon syömistä: perinteisiä jouluruokia ja suklaata yllin kyllin, pyhien jälkeen kebabia ja pojalle happy meal, vieraissa hirvenlihapihvejä ja poronkäristystä;
- oikea möreä-ääninen joulupukki (kurkkukipuinen enoni), jota poika ei yllättäen pelännyt yhtään vaan halasikin reippaasti lahjojen vastineeksi;
- tutustuin pitkästä aikaa suomalaiseen julkiseen terveydenhoitojärjestelmään ja totesin sen ainakin tällä kertaa sujuvaksi, nopeaksi ja edulliseksi; parissa tunnissa kävin lääkärissä, verikokeessa ja röntgenissä, seuraavana päivänä puhelimitse tuloksia ja reseptejä;
- miniretki pääkaupungiseudedulle, jossa piipahdus Ateneumin Picasso-näyttelyyn ja uuden vuoden viettoa Espoossa tuttavaperheen luona;
- vanhempien elokuvailta, ah miten ihanaa kuulla Meryl Streepin puhuvan omalla äänellään ja englantia!

Siinäpä tärkeimmät, nyt suunnitellaan tapaamis- ja puuhaamiskalenteria loppuloman varalle ja suunnataan kohti uutta vuosikymmentä iloisessa pakkassäässä!

Lunta!

2009-12-19T12:07:00.007+01:00

Tällaiselta näytti meidän kulmilla eilen illalla ja tänä aamuna, eikä siis vielä olla Suomessa!

Pikkujoulut

2009-12-14T12:26:00.003+01:00

Viikonloppu sujui mukavan jouluisissa tunnelmissa, sillä tänä vuonna järjestimme meillä perinteiset suomalaiset pikkujoulut. Perinnettä on pidetty yllä jo kahdeksan vuotta naapurikaupungin italialais-suomalaisten perheiden kanssa, kokoonpano vaihdellen vuodesta toiseen. Tällä kertaa oli koolla kahdeksan aikuista ja seitsemän lasta, iältään kuudesta kuukaudesta 12-vuotiaaseen. Hieman oli ahdasta saada kaikki ruokailijat pöytään, mutta tunnelma oli korkealla ja lapsilla kivaa.

Järjestäjän vastuulla on kinkun paistaminen ja perinteisesti vastuullani ovat myös peruna- ja porkkanalaatikot. Kinkku onnistui yllättävän hyvin, vaikkei sitä suolattukaan ties minkä perinteisen kaavan mukaan päiväkausia. Pöydässä oli tietysti myös rosollia, lohta ja karjalanpiirakoita, jälkiruuaksi riisipuuroa luumukiisselin kanssa, pipareita ja joulutorttuja. Joulupukkikin kävi jättämässä oven taakse lahjasäkin lapsille. Pukin tulohetki ajoitettiin strategisesti, kun kaikki olivat saaneet ruokaa vatsaansa ja kun meteli ja jouksuleikit yltyivät aikuisten kestokyvin äärirajoille.

Tänäänkin ateriamme taitaa sisältää kinkkua ja muuta jämäruokaa, loppu taidetaan laittaa pakastimeen ettei ihan kyllästytä, sillä jouluksi suuntaamme kuitenkin Suomeen perinteisten herkkujen ääreen.

Jotain jouluista

2009-12-08T13:25:00.007+01:00

Aloin jo vähän huolestua, että mitä tästä joulun odotuksesta tulee, kun joulukuu alkoi eikä edes joulukalenteria oltu hankittu. Nyt on sitten tilannetta korjattu, pipareita leivottu ja viimevuotinen joulukuusi rahdattu takapihalta sisälle ja koristeltu. Kalenterikin löytyi pienen etsinnän jälkeen, valinnanvaraa ei juuri ollut, joten piti ottaa seimiversio. Perinteiset suomalaiset pikkujoulutkin on sovittuna muutaman naapurikaupungin tuttavaperheen kanssa ja ne pidetään meillä ensi lauantaina. Kinkku on tilattuna. Askel kerrallaan siis virittäydymme joulun odotukseen ja tunnelmoimme pipareiden ja kynttilöiden kanssa.

Haasteellista musiikin kuuntelua

2009-12-04T23:03:00.008+01:00

Arkitehti lähetti haastavan musikaalisen haasteen: mitä musiikkia olen kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana, kymmenen levyä tai kappaletta. Itselleni tämä ei ole mikään yksinkertainen tehtävä, sillä ensinnäkin en päiväkausiin välttämättä kuuntele tietoisesti musiikkia, vain radiota autossa, ja toisekseen kuten tässä taannoin totesin, en ole kovin musiikkitietoinen, vaan kuuntelen musiikkia inspiraation ja tunnelman mukaan. Musiikkimakuni on siis sekalainen kokoelma vähän kaikkea, tilanteen mukaan.

Päätin kuitenkin käyttää haasteen hyväkseen ja kuunnella lyhyillä automatkoillani hanskalokeron cd-varastoa radion sijasta ja tänä iltana leivoimme pojan kanssa piparitaikinaa kotona musiikin säestyksellä. Musiikki valikoitui siis autokokoelmasta ja sellaisista levyistä joita temppuileva kotistereomme suostui soittamaan. Aikavälikin venyi väkisinkin pariin vuorokauteen. Jokaiselta esittäjältä kuuntelin useampia kappaleita, joten eiköhän määräkin tule täyteen. En valitettavasti onnistunut kopioimaan videoita suoraan tekstiin, kun ei ole tullut harrastettua sellaistakaan puuhaa aiemmin, mutta linkitetty on.

Joskus tämäkin iskee, ehkä siihen pieneen osaan pohjalaista verenperintöäni, kuulostaa ronskilta kaikki nuo "ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa" ja "rakastaa nää elämät roskiin".

Toisenlaisiin tunnelmiin pääsee Nicole Willisin mukana, taustalla hauskasti välillä lapsen itkua, joka ei kylläkään linkissä kuulu. Helsingissä tuotettua soulia.

Sitten taas hieman suomalaista naislaulajaa.

Julieta Venegas saa aina jotenkin hyvälle mielelle ja rennon tunnelman aikaan.

Suomalainen kamarimusiikkorkesteri Battalia ja heidän Italian Early Baroque ei tuottanut tuloksia youtubissa, mutta ehkä tämä toinen tulkinta yhdestä levyn kappaleesta päästää kuitenkin tunnelmaan.

Laitetaanpa vielä loppuhuipennus musiikilliseen sekasoppaan, johon kyllä mahtuisi vielä paljon muutakin ja sulassa sovussa.

Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa siihen tarttua.

Ekoajatuksia jouluisissa tunnelmissa

2009-11-27T18:58:00.003+01:00

Eilen tarkistin pojan tarharepun ja sieltä löytyi keltainen lappu. Olen yrittänyt muistaa tarkistaa viime aikoina repun säännöllisesti, sillä sinne tädit laittavat tiedotuksia, viimeksi meni kokonaan ohi kokouskutsu vanhempien edustajan valinnasta johtokuntaan. Ajattelin että lappu olisi vihdoin ruokailumaksulomake, mutta se olikin kotikunnan muistutus kuinka vähentää jätteitä Eurooppalaisen teemaviikon puitteissa.

Päätin siis tehdä itsekin lupauksen jätteiden vähentämisestä jouluisissa tunnelmissa. Joululahjoista syntyy aina kamala paperivuori kiiltäviä ja värikkäitä lahjakääröjä, joista ei oikein tiedä soveltuvatko ne paperinkeräykseen eikä niitä voi oikein polttaakaan tiesminkä väriaineiden takia. Päätin siis tänä vuonna hankkia ekologista lahjapaperia, jonka voi käyttää saunan sytykkeiksi, kun kerran Suomessa joulua vietetään. Suuri osa lahjoista on vielä hankkimatta ja paperi myös, mutta hyvä aloittaa suunnittelu ajoissa.

Nyt on riennettävä sekoittamaan riisipuurua, pojalle kun tuli tänään joku puurohimo. Halusi välipalaksi puuroa ja vaati sitä vielä lisää, joten päätin keitellä kunnon riisipuuron. Siitäkin tulee vähän jouluinen olo, kanelia vaan päälle ja herkuttelemaan!

Junaretki ja Chagall

2009-11-23T12:07:00.006+01:00

Lauantaina jatkui ihmeen ihana lähes keväinen ilma, joten meidän Pisan retkemme osui sopivaan päivään. Teimme treffit Firenzessa asuvan tuttavaperheen kanssa junaan, kumpikin tuli omasta suunnastaan ja Empolissa nousimme heidän kanssaan samaan junaan. Junamatka oli lapsille mukava kokemus ja vaihtelua kaikille, ei ainakaan tarvinnut parkkipaikkaa etsiä.

Suuntasimme ensimmäisenä Piazza dei Miracolia kohti ja kävimme katsastamassa kaltevan tornin tilanteen. Siellä se edelleen oli pystyssä ja kallellaan, nykyään ilman mitään rakennustelineitä ja sinne pääsee kipuamaan huipullekin. Sitä ei olla koskaan kokeiltu eikä siihen ryhdytty nytkään.
Sen sijaan nautimme auringosta ja pojat juoksentelivat vehreällä ruohikolla, sillä osaa jossa se on sallittua. Nurmikolla juoksenteli myös japanilainen hääpäri kuvaajan seuraamana. Olin taas vähän laiska kuvaaja enkä näköjään napannut yhtään kunnollista kuvaa tornista tai Duomostakaan, vaan nurmikolla leikkivistä lapsista itse mukavasti kirkon rappusilla istuen.

Lounaan jälkeen ohjelmassa oli pääkohteemme eli Chagallin näyttely. Molemmat lapset olivat nukahtaneet rattaisiin, joka meidän pojan kohdalla on harvinaista. Valitettavasti näyttelyyn ei saanut viedä rattaita eikä tietenkään ollut museon puolesta rattaita tarjota. Ei auttanut muu kuin isin ottaa nukkuva poika syliin ja puoleen väliin näyttelyä uni maistui isin olkapäätä vasten. Tuttavien unilta herätetty poika kitisi sylissä ja juoksenteli pitkin saleja. Ei kovin lapsiystävällinen organisaatio.

Joka tapauksessa näyttely oli hieno, Chagallin värit olivat upeampia kuin muistinkaan, vaikkei näyttelyssä kovin paljon suuria öljymaalauksia ollutkaan. Ihana päivä kaiken kaikkiaan, väsyneinä mutta tyytyväisinä palasimme illalla kotiin.

Kielipohdintoja

2009-11-20T12:12:00.005+01:00

Pippurilta ja myös Arkitehdiltä nappasin tällaisen tehtävän.

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

- Mun siskon punanen mekko mahtuu myös mulle.
- Tarviiksää apua kirjotustehtävässä, jonka maantiedon ope anto?
- Okei, tehään niin ku sää ehdotit.
- Mummu sano et se hakee meiät noin varttia vaille kuus.
- Mää meninki Helsinkiin bussilla ku myöhästyin junasta.
- Ooksää nähny missään isoveljen kännykkää?
- Ostiksää sen hameen mikä me nähtiin viime viikolla H&M:ssä?

Tehtävän miettiminen kirvoitti pieniin kielipohdintoihin. En tiedä näkyykö lauseista alkuperäni, en ole koskaan tiedostanut puhuvani kovin murteella, mutta ehkä sittenkin jonkin verran. Kosketus suomen kieleen on viime vuosina löystynyt, kieli ei enää samanlailla uusiudu, joitain uusia sanoja en yksinkertaisesti tiedä suomeksi, välillä ovat sanat hukassa ja oikeakielisyydestäni en aina enää tiedä. Kieli tuntuu tökkivän, siksi onkin mukava kirjoitella blogia ja koittaa ylläpitää suomen kieltä.

Italia on arkikieleni, mutta tiedän kyllä että siitä ei voi koskaan tulla täydellistä. Vaikka yleensä ihmisen kehuvat sujuvaa italiaani, siitä kuitenkin jossain vaiheessa kuulee että olen ulkomaalainen, ja viimeistään naamasta näkee että olen jostain muualta kotoisin. Puheestani kuulee myös että olen aina asunut Toscanassa, puhun väkisinkin murteellisesti ääntäen. Toisaalta useat kollegani ovat Etelä-Italiasta kotoisin, ja mieheni toisinaan huomauttelee että viljelen puheessani sieltä peräisin olevia sanoja.

Englannin kielen taitoni taas on selvästi täällä ollessa rapistunut. Sitä tulee käytettyä vähemmän ja huomaan "italialaistavani" joitain englannin sanoja. Täytyy miettiä enemmän miten joku sana kirjoitetaan ja onko tämä nyt varmasti englantia. Italialaiset olettavat että Pohjois-Euroopasta kotoisin olevat puhuvat englantia jos ei nyt ihan kotikielenä niin melkein. Suomalaisena menen siis automaattisesti täydellistä englantia puhuvien joukkoon! Vaikka puhunkin englantia huomattavasti paremmin kuin italialaiset keskimäärin, olen alkanut pohtia että ehkä pitäisi tehdä jotain englannin kohentamiseksi, jotta mielikuvat vastaisivat enemmän totuutta...

Sohvaelämää

2009-11-09T16:56:00.002+01:00

Yskää, köhää, räkää, kuumetta, kipua ja väsyä. Siinä kiinnostava viikonloppuohjelmamme, kun pojan kanssa olemme viettäneet sohvaelämää ja isi on passannut. Influessa, oli sitten mitä lajia tahansa, on näköjään saapunut tännekin, sillä tällaista kuumetta en ole kokekunut vuosiin. Tänään olen vihdoin noussut vähän enemmänkin sohvalta, tehnyt pieniä askareita, vaikka väsymys edelleen painaa. Piirrettyjä on nähty niin paljon että kodin dvd-valikoima alkaa olla loppuun kulunut eikä television tarjonnan varaan voi laskea. Eilen illalla tuijotettiin jopa arabiankielistä ilmaiskanavaa kun tuli niin kivoja piirrettyjä.

Ulkoilmaa ei olla kuin ovenraosta haisteltu päiväkausiin. Vessan ikkunasta vain ihailin hienoja syksyisiä auringonlaskun värejä.

Aikaa

2009-11-02T12:43:00.009+01:00

Sateisen tihruinen harmaa ja kolea maanantai. Ellei harrasta jotain fyysistä puuhastelua, on sisätiloissakin kietouduttava useampaan vaatekerrokseen. Viritin kamiinaan jo tulen, ja mietiskelin tulen loimuja katsellessa.
Nyt sattuu olemaan taas sellainen vaihe että on aikaa. Se ei valitettavasti ole sittenkään vain positiivista, on kylläkin aikaa ja intoa päivittää blogia useammin, mutta samalla on vähemmän töitä ja enemmän aikaa jota ei kuitenkaan osaa käytää niin, että siitä jäisi jotain jälkiä, "tehokkaasti" ja "hyödyllisesti".

Vuosikin kuluu kohti loppuaan, jonkinlainen rajanveto on taas edessä. Tulevaisuuden suunta on auki, epävarmuus jatkuuko osa-aikainen työ ja haluanko sen jatkuvan, mitä muuta sen lisäksi, täytyisikö ryhtyä etsimään kokonaan muuta työtä ja mitä, vai pitäisikö sittenkin perustaa oma yritys...
Lisä-aika ei siis tee mielenrauhalleni pelkästään hyvää, kaikenlaiset ajatukset ja suunnitelmat alkavat kaihertaa mielessä. Ja sitten taas toisaalta, elämänfilosofiaani kuuluu, että on oltava aikaa itselle vain olla, antaa ajatusten kulkea, nauttia tästä hetkestä ja pienistä asioista.

Aikaa sanasta tuli mieleeni Aki Sirkesalo, jonka kuunteleminen taustamusiikkina ei nyt ainakaan piristänyt mietiskelevää mielentilaani, mutta ehkä se kuitenkin luo uusia ulottuvuuksia ja sopii tunnelmaan. Liitettäköön loppulauseeksi viime säkeistöt biisistä Aika vuodelta 1996:

Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan

En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan

Trekking urbano

2009-11-01T14:09:00.004+01:00

Eilen illalla osallistuimme Trekking urbano -tapahtumaan. On mielenkiintoista tutustua kotikaupunkiinsa joskus oppaan kanssa, aina aukenee uusia uusia asioita ja paikkoja joihin ei ole aikaisemmin kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Kaupungilla näkyi Halloweenin hengessä myös melkein oikeita noitia. Kylmä ei ainakaan tullut kävellessä, ja öinen kaupunki tarjosi hienoja näkymiä.

Tapahtuma oli saavuttanut suuren suosion, lähdimme viidennen ryhmän mukana ja kussakin ryhmässä oli ainakin lähtiessä paljon väkeä, joista osa karsiutui parituntisen kierroksen mukana. Itsekin lähdimme lopulta vähän kesken pois, nälkä alkoi kurnia mahassa ja meillä oli treffit tuttavapariskunnan kanssa pienessä osteriassa, jossa nautimme trekking-menun.

Kotipäivän pikaruokaa

2009-10-30T15:38:00.011+01:00

Tänään oli vaihteeksi mukava kotipäivä, sairaslomalaisen pojan kanssa. Tarhaan totuttelu näköjään vatii veronsa, jatkuvan nuhan seurauksena tuli korvatulehdus. Tiistaina poika oli varsinaisesti oikeasti kipeä, oli kuumetta, korvaan sattui ja nukkui koko päivän. Lääkäri antoi antibioottikuurin, seuraavana päivänä olokin oli jo aika pirteä, mutta tarhaan palataan vasta maanantaina.

Sitä aina kuvittelee ehtivänsä tehdä vaikka mitä tai nauttia vapaasta ajasta kun on kotona. Aikaa ei sitten kuitenkaan riitäkään kaikkeen ja kiirus tulee saada lounas valmiiksi ajoissa. Kun kerran blogini on niin ruokaisan niminen päätin tänään kokeilla ruokakuvausta. Onneksi oli myös kuvausapulainen mukana, eihän sitä muuten olisi ehtinyt samalla laittaa ruokaa ja kuvata sitä.

Olen tottunut laittamaan vain nopeaa ja helppoa ruokaa, reseptit omasta päästä. Monta pataa samaan aikaan tulella ja keittiö sen jälkeen kuin hävityksen jäljiltä. Keittokirjat ja ruokaohjekansiot jäävät yleensä koskemattomiksi enkä ole viime aikoina oikein panostanut kulinaristisiin erikoisuuksin.
Niinpä tänäänkin oli vuorossa peruspastaa lempiaineksista (kesäkurpitsaa, salsiccia-makkaraa) ja helppo pääruoka kananrintaviipaleista, jotka maustettiin kuivatuilla provencen yrteillä, kieriteltiin korppujauhoissa ja paistettiin öljyssä.

Koska päätin viime hetkellä käydä ostamassa tuoretta leipää lähileipomosta, fenkoli-lisukkeeni vähän kärähtivät ja apuun otettiin valmiita pakastevihanneksia mikrossa.

Pasta toteutettiin kuullottamalla ensin valkosipulia oliiviöljyssä, sitten pannulle ohuiksi leikatut kesäkurpitsat ja salsiccia paloina. Yleensä lisään tähän sörsseliin ruokakermaa, mutta kun sitä ei ollut, pasta kruunattiin yhdellä munalla joka lisättiin kypsän pastan kanssa ja pyöräytettiin nopeasti carbonaran tapaan. Penne pastat pääsivät loppumaan, joten sekaan laitettiin vähän fusilleja. Oikein hyvää tuli! Illalla taitaa olla koko perheen ohjelmanumerona perinteinen pizza-perjantai.

Tietokoneäiti vai leikkiäiti

2009-10-28T18:28:00.007+01:00

En tunne olevani kovin hyvä leikkiäiti. Useinkaan en millään jaksaisi keskittyä leikkimään pojan kanssa, vaan "karkaan" leikin välissä tietokoneelle omiin juttuihini, tai sitten kotihommiin. Leikin sivussa pyyhin pölyjä tai viikkaan pyykkejä, tarkistan sähköpostin tai lueskelen blogeja. Samalla kun ajamme takaa sutta, ajan takaa pölykoiria swifferillä. Sitten onkin aika laittaa ruokaa, siivota jäljet, istahtaa hetki ennen kuin alkaa nukkumaanmenopuuhat.

Omaatuntoa välillä kolkuttaa, kun aina on muuta puuhaa tai hylkään leikin kesken. Toisaalta poika on aika hyvä keksimään omiakin leikkejä, ja toisaalta käytän kyllä aikaani pojan muuhun "huoltoon" sen verran, että ehkä voin siirtää pääasiallisen leikkivastuun muille, tarhaan ja isovanhemmille, isillekin vähän. Ja silti pojan touhujen seurailu, juttujen kuuntelu ja sylissä lelliminen ovat asioita joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois minuuttiakaan.

Kun katselin kansiota, johon olen tallentanut pojan ottamia valokuvia, useassa kuvassa istuu työpöydän ääressä tietokoneäiti, jonka palasia on tallennettu kuviin. Työpöydälle tuodaan välillä myös leikkiautoja kurkistelemaan äidin puuhia. Elämä on yhtä palapeliä, kaikki osat täytyy koittaa sovittaa yhteen. Nyt siis leikkitauolle, sitten skypetreffeille siskon kanssa ja iltaruuan laittoon. Iltasatuhetki on sitten taas kokonaan pojalle pyhitetty.

Suklainen viikonloppu

2009-10-25T15:08:00.008+01:00

Päätimme lauantaina retkeillä ystäväpariskunnan kanssa Perugiaan Eurochocolate-tapahtumaa ihmettelemään, vaikka vähän puolikuntoisia olimmekin: isä kärsi iänikuisesta päänsärystään, pojalla oli olkapää kipeänä kaatumisen seurauksena ja itselläni on taas jonkinlainen räkätauti.

No, suklaa varmaan parantaa haavoja, joten ihan mukava päivä oli, ei liian kylmä, ei satanut. Ainut haittapuoli oli, että monet muutkin olivat päättäneet viettää lauantain suklaisissa merkeissä, joten tungos oli valtava. Rattaiden kanssa oli rasittava puikkelehtia ihmismassan seassa ja ilmaismaistiaisia sai jonottaa. Suklaita oli monenmoisia, maistelimme saher-kakkua ja ihmettelimme suklaa-kebabia, mutta lopulta kotiin tuliaisiksi ostin vain muutaman levyn hauskoja reilun kaupan suklaita. Niistäkin osan aion lahjottaa eteenpäin, kotona kun maleksii vielä kaikenlaisia vanhojakin suklaita, tuliaisiksi ja lahjaksi saatuja sekä itse ostettuja. Ehkäpä leivonkin tänään suklaakakun viikonlopun kruunaukseksi jotta päästään vanhoista suklaista kerralla eroon!

Tunnustus ja haastejuttuja

2009-10-23T11:43:00.009+02:00

Vaikka olenkin vähän laiska bloggaaja, sain tässä jopa kahdelta taholta seuraavan tunnustuksen. Kiitos siis Miialle ja Elviralle!

Haaste menee näin:
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Olisi varmaan paljonkin asioita mitä blogini lukijat eivät tiedä, mutta ei ollut silti helppoa keksiä seitsemää mielekästä asiaa. Tässä nyt 7 pienempää tai isompaa enemmän tai vähemmän mielekästä juttua.
1. Olen harrastanut viidentoista vuoden aikana erilaisissä pätkissä flamencoa ja kaikenlainen tanssi on aina ollut intohimoni. Tällä hetkellä flamenco on tauolla, se vaatisi kunnollista paneutumista johon minulla ei ole tarpeeksi aikaa eikä täällä sen puoleen kummoisia mahdollisuuksiakaan. Mutta rytmi sykkii sisällä!
2. Ennen kuin tulin raskaaksi ja sain poikani, minulla oli yksi keskenmeno. Vaikka se tapahtui aika alkuvaiheessa ja tulin uudelleen raskaaksi aika pian, se on tapahtuma joka jätti jälkensä ja muistan kaiken siihen liittyvän kuin se olisi ollut eilen.
3. Olen harrastanut elämässäni kaikenlaisia käsitöitä. 13-vuotiaana ompelin itselleni vaatteita ompelijatätini avulla ja halusin muotisuunnittelijaksi.
4. Olen saamaton ja laiska, haluaisin harrastaa, askarrella, maalata, ommella, lukea ja kirjoittaa vaikka mitä, mutta suunnitelmia on aina enemmän kuin energiaa niiden toteuttamiseen...
5. En ole vielä koskaan käynyt Roomaa etelämpänä Italiassa. Paha puute mutta eiköhän se joskus vielä tule korjattua.
6. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut erityistä suosikkiyhtyettä tai lempilaulajaa, en seuraa musiikin virtauksia ja olen tietämätön sen esittäjistä ja itse olen surkea laulaja, mutta silti musiikki on minulle tärkeä elementti ja pidän monenlaisesta musiikista inspiraation mukaan ja sattumanvaraisesti.
7. Tutkin gradussani 1400-luvun morsiuskirstumaalauksia. En tiedä ketä tämä tieto voi liikuttaa, mutta en nyt muutakaan enää keksinyt.

Viime aikoina olen hädin tuskin ehtinyt seurailla 7 blogia, joten tunnustus ja haaste lähtee nyt vain Arkitehdille, Sarille, S:lle, Vilijonkalle, Mari-Johannalle.

Kuvat kertovat...

2009-10-19T16:29:00.006+02:00

Koskaan ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa, inspiraatiota tai energiaa kirjoitella ajatuksenpätkiä tai muuten vaan elämänmenoa kirjalliseen muotoon, joten tällä kertaa turvaudun kuvapostaukseen. Eilen oli joka kuukautiset antiikkimarkkinat, joissa kävimme kiertelemässä ihan vaan ulkoilun merkeissä. Ilma oli kylläkin hyisevän kylmä ja tuulinen, mutta aurinkokin pilkisteli ainakin osittain. En ehtinyt ottaa kuin pari kuvaa, kun poika halusi kameran käteensä. Ja mielenkiintoisia hahmoja sieltä löytyikin kuvattavaksi.

Mensa

2009-10-12T21:15:00.003+02:00

Mensa eli refezione scolastica eli kouluruokailu on alkanut meidänkin pojalla tarhan myötä, toiselta tarhaviikolta lähtien. Juuri viime viikolla ehdin kommentoida Arkitehdin samannimiseen kirjoitukseen, että meillä ruokailu sujuu, mutta laskusysteemistä ei vielä tietoa. Seuraavana päivänä löytyi sitten pojan repusta postia vanhemmille ja muun muassa selvitys miten hoidetaan ruokailumaksu.

Tänä vuonna kotikuntamme on muuttanut laskutussysteemiä, ja kaikki maksavat saman summan koko vuodesta, oli sitten lapsi läsnä tai poissa. Aikaisempina vuosina maksettiin perusmaksu ja lisäksi jokaisesta nautitusta ateriasta erikseen. Koko vuodelta maksu on nyt 475 euroa, joka maksetaan viidessä erässä. Ruokailusta voi toki kieltäytyä kokonaan, jolloin lapsi noudetaan pois jo kello 12 ruokailun alkaessa.

Ruokamaksuun voi hakea joko osittaista tai täydellistä vapautusta esittämällä ISEE-todistuksen perheen taloudellisesta tilanteesta. Missä tahansa ISEE-perusteisessa maksusysteemissä me olemme aina liian "rikkaita", mikä sinänsä naurattaa, kun kontolla on valtava asuntovelka ja itse teen töitä hyvin osa-aikaisesti ja pienellä palkalla.

Ruokalista on nähtävissä koulun ovella, jos muistaa tarkistaa, pojan sanomisiin kun ei ole luottamista. Joka päivä listalla on kuitenkin primo, secondo, contorno e frutta eli täydellinen ateria.

Iloja ja suruja

2009-10-06T10:00:00.002+02:00

Elämässä kaikki kompensoi toisiaan ihmeellisesti. Eilen kuulin samalla puhelinsoitolla ensin järkyttävän uutisen ja sitten iloisen asian. Soiton jälkeen en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Järkyttävä uutinen oli, että eräs tietämäni henkilö oli kuollut auto-onnettemuudessa eilen aamulla. Hän oli ajanut yksin kurvissa pellolle eikä kukaan ollut pariin tuntiin edes nähnyt autoa. Tunsin tämän naisen vain ulkonäöltä ja nimeltä työn kautta, mutta uutinen järkytti minua suuresti ja erityisesti se, että hän jätti jälkeensä 2- ja 4-vuotiaat lapset. Kuinka kertoa kahdelle pienelle lapselle, että äiti ei tule enää koskaan kotiin!

Onneksi tämän järkytyksen jälkeen ystäväni kertoi, että hän on alkanut seurustella, mikä tuli minulle aivan yllätyksenä. Ystäväni täytti juuri 40 vuotta, on ollut vuosikausia sinkkuna ja sitten kärsinyt vaikean suhteen takia pari vuotta sitten. Hän vaikutti tyytyväiseltä ja onnelliselta, joten olin erittäin iloinen hänen puolestaan.

Soiton jälkeen oli hämmentynyt olo, järkytystä ja iloa samalla kertaa. Sellaista on elämä!

Uudistuksia

2009-09-30T21:51:00.002+02:00

Päätin vihdoin panostaa edes hiukkasen blogini ulkoasuun ja kokeilin laittaa taustakuvan. En ole yhtään näppärä tässä hommassa ainakaan toistaiseksi, koodit menevät aivan yli ymmärryksen. Olin kuitenkin ylpeä jo siitä että sain poistetuksi otsikkolaatikon rajauksen! On mukava kun voi iloita pienistäkin edistyksistä...

Olen lähtenyt syksyn kunniaksi uudistamaan myös kehoani, neljä pilates-tuntia on toistaiseksi takana. En ole koskaan harrastanut kovin aktiivisesti oikein minkäänlaista liikuntaa, ainoastaan tanssia, ja viime vuosina en senkään vertaa. Nyt tuntuu pakaroissa, käsivarsissa ja jossain syvällä vatsassa ihanan kirpaisevia kipuja. Tunnen jo kuinka notkoselkäni suoristuu ja ryhti paranee, hartiat suoriksi, vatsa sisään ja rinta ulos. Tästä se lähtee, uusi terveämpi elämä! ;-)

Täällä ollaan!

2009-09-28T23:24:00.002+02:00

Vihdoin nettiyhteys toimii kunnolla, valitattevasti vapaa aika sen hyödyntämiseen ei ole yhtään lisääntynyt! Töitä, töitä ainakin toistaiseksi piisaa ihan tarpeeksi ainakin vuoden loppuun, sen jälkeisestä elämästä ei taas olekaan varmaa tietoa... No, olen tyytyväinen epävakaisuudesta, kuka tietää jos vaikka löydän jonkun huippuhienon homman niin ei tarvitse entistä edes haikailla.

Reippaalla tarhalaisellamme on jo kolmas viikko scuola maternaa meneillään ja kaikki on sujunut hienosti. Tarhassa on ilmeisesti kivaa, ruoka maistuu ja reippaasti poika lähtee laukkunsa kanssa kouluun ja palaa kotiin. Ensimmäisinä päivinä poika saatettiin luokkaan asti, nyt jätetään ulko-ovelle ja tottuneesti poika lähtee viemään laukkua ja takkia naulakkoon.
Mitä siellä tarhassa päivän aikana tarkalleen tapahtuu, on mysteeri, pojasta ei ainakaan ota selkoa. Vastaukset kysymyksiin, jos niitä yleensä saa, ovat epäluotettavia, epäselviä ja epämääräisiä. Täytyy tehdä salapoliisin työtä ja etsiä johtolankoja. Housunlahkeesta löytyy roskia, jaahas on ollut pihalla leikkimässä. Kynnenaluset täynnä muovailuvahaa, siis siellä on muovailtu. Paidassa tussijälki, oletteko tänään piirtäneet? Potassa on outoja vihreitä jäänteitä, vai niin on syöty pinaattia. Sain kylläkin selville, että ruokalista on nähtävillä myös koulun ovella.

Arkeen paluu

2009-08-28T10:29:00.003+02:00

Helle ja kuumuus vaan jatkuvat, mutta edessä häämöttä jo tuleva syksy. Varsinkin kun lomat on nyt lomailtu ja töihin palattu. Vain perheen pienin viettää vielä huoletonta elämää, vasta kahden viikon päästä alkaa tarha, scuola materna.

Loma numero 2 (ensimmäinen loma vietettiin jo kesäkuussa) oli antoisa ja rentouttava kolme viikkoa poissa arjesta. Pari viikkoa (liian lyhyt kuten aina!) vietettiin kesäisessä Suomessa. Koska aika oli lyhyt, loma oli tarkkaan suunniteltu ja ohjelmoitu, mutta sitäkin antoisampi. Ehdimme tavata sukulaisia ja ystäviä, viettää kolme päivää mökillä, käydä muumimaailmassa ja viikinsaaressa, kestitä italialaisia motoristiystäviä matkalla jäämerelle, kierrellä kaupungilla, käydä teatterissa ja leikkiä hiekkalaatikolla. Jokaiselle perheenjäsenelle jotakin ja kaikki tämä uskomattoman ihanalla ilmalla kruunattuna, ei liian kuuma eikä kylmä, sadetta taidettiin nähdä vain tunnin verran eikä sekään menoa haitannut.

Loppuloma vietettiin osittain kotona löhöten ja kolme päivää meren rannalla telttaillen. Telttailu oli jännittävä uusi kokemus pienimmälle, eikä sitä vuosikausiin ollut kukaan muukaan harrastanut.

Lomakommenttina voisi vielä lisätä, että pottatreenit tuottivat sittenkin tulosta, ihme tapahtui ja vaipoista päästiin kerraalla eroon!

Pottatreenejä

2009-07-07T10:23:00.001+02:00

Kolmevuotissynttärit on vietetty ja sinnikkäästi koitetaan viedä eteenpäin pottatreenejä. Kun nyt kerran on kesä ja lämmin ja voi olla kotona puoli-ilkosillaan ja vaatteet kuivuvat nopeasti. Usko meinaa välillä uupua sen suhteen että tämän touhun juju pojalle vielä valkenisi, mutta sisukkaasti kotona yritetään olla ilman vaippaa ja toitottaa vähän väliä ”mene potalle, käy potalla jos pissattaa”. Syyskuussa edessä häämöttää scuola materna, isojen lasten tarha, jossa ei tietääkseni vaippoja katsota kovin suotuisasti.

Eilen oli sellainen päivä, jolloin kävi mielessä että harjoitteluun olisi voinut jättää vaikka välipäivän. Ensimmäistä kakkaa sai siivota matosta, lattiatyynystä ja lattiasta sen lisäksi että sitä oli runsain mitoin shortseissa, jaloissa ja paidassakin. Toinen kakka tuli vähän siistimmin alushousuihin, mutta kun kolmannen kerran sai pyykätä housuista ruskeaa mönjää ja puolivartalosuihkuttaa poikaa, päätin että harjoittelu loppuu tältä erää tähän ja laitoin pojalle vaipat. Onneksi niin, neljäs satsi saatiinkin sitten siivottua vähän helpommin.

Olen jostain lukenut, että kun lapsi on kyspä, niin pottatouhun oppiminen sujuu nopeasti ja helposti. En tiedä pitäisikö siis jatkaa sinnikästä harjoittelua, jättää koko touhu sikseen joksikin aikaa, hankkia lisätietoa potattamisen saloista vai mitä tehdä valaistusta odotellessa...

Loma

2009-06-24T22:31:00.002+02:00

Blogi on näköjään taas vähän lomalla ja niin on blogin pitäjäkin! Viime viikko oli oikeaa ja odotettua lomaa, joka tarkoitti tällä kertaa koko perheen reissua Kreikassa. No, oltiin vähän sukuloimassa sielläkin, kun nyt kerran miehen serkku sattuu siellä asumaan, mutta lomalla joka tapauksessa. Meitä kestittiin ja ruokittiin mahat täyteen, päivät kierreltiin nähtävyyksissä ja rannalla.
Viikko on tässä välissä töitä ja ensi viikko onkin sitten "pakkolomaa", pulju on kiinni palio-viikon ajan. Ihan mukavaa sekin, vaikka kaikesta tästä lomailusta kertyy aika laiha palkkapussi projektityöläiselle.

Maailma alle metrin korkeudesta

2009-05-26T11:30:00.010+02:00

Alle metrin korkuinen valokuvaajamme jatkaa huimaa uraansa. Kun kameran löytää käteen, saa äiti ihmetellä ja ihastella tuloksia. Pieni kuvaaja valitsee kiinnostavan kohteen, tähtää ja laukaisee. Kaikki kelpaa tallennettavaksi ja näkökulma avaa uusia ulottuvuuksia korkeuksista maailmaa katseleville vanhemmille. Tässä muutamia valittuja otoksia runsaasta tuotannosta.

Tältä näyttää alailmoista kaappi, jonka päällä tiettävästi säilötään karamellikulhoa ja vaihtuvasti kaikkea muuta, jonka ei haluta joutuvan pieniin käsiin.

Omakuva television ruudussa.

Äitienpäiväruusu

2009-05-10T18:14:00.002+02:00

Onneksi puutarhamme ruusupensas on puhjennut juuri sopivasti täyteen kukoistukseen äitienpäiväksi. Muita ruusuja ei ole näkynyt, paitse eilen supermarketissa oli monenlaista komeaa ruusupuskaa, mutta päätin tyytyä piharuusuun. Ehkä sitten ensi vuonna kun poika menee tarhaan, väsäävät siellä äitienpäiväkortin.

Korvatulehdus

2009-05-08T19:29:00.004+02:00

Nyt sekin siis tuli, ensimmäinen korvatulehdus. Jos vielä pari kuukautta olisi mennyt ilman, olisimme päässeet siihen 29% harvinaiseen lapsijoukkoon, joka ei ensimmäisen kolmen elinvuotensa aikana kärsi tästä vaivasta (lähde: Le Garzantine. Puericultura).
Onneksi poika jo osaa ilmaista mihin sattuu, joten toisen kuumepäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen eikun lääkärivastaanotolle ja antibioottikuuri. Sattui olemaan nuori ja mukava sijaislääkäri päivystämässä omalääkärin sijasta eikä poika edes itkenyt kuin vähän mahaan paineltaessa, toisin kuin yleensä lääkärin vain nähtyään. Lapsetkin ovat ihmisiä ja on mukava jos lääkäri osaa edes hieman ottaa kontaktia ja huomioida lasta.

Huomenna siis jää uimahalli väliin, isä ja poika saavat viettää omaa aikaa sairaslomalla ja äiti lähtee koko päivän koulutukseen. Onneksi tiedossa on myös ravintolalounas, kotijoukoille täytyy kaivella pakastinta taas kerran. Viime viikonloppu menikin kolme päivää grilliherkkuja ulkosalla nauttien.

Blogimotivaatiota etsimässä

2009-05-04T10:38:00.003+02:00

Kuukausi on hurahtanut niin että blogi on ollut vain mielessä, ajatukset eivät koskaan ole päässeet ruudulle asti. On ollut niin paljon muuta puuhaa, mutta luulen että tärkeimpänä syynä blogimotivaationi on ollut vähän hukassa, sillä uskon että jos jotain oikein haluaa, siihen kyllä löytää ajan.
Aloitin blogini kirjoittamisen tasan vuosi sitten, mielessäni halu kirjoittaa elämääni ja ajatuksiani pysyvään muotoon, järjestellä mieleni lokeroita kirjoittamalla. Mielessäni ei ollut selkeästi mitä ja kelle haluan kirjoittaa, mutta olen kuitenkin kirjoitellut epäsäännöllisesti kaikenlaista. Nyt olen ilmeisesti vuoden jälkeen jonkinlaisessa lähtöpisteessä uudestaan, en oikein tiedä miksi kirjoitan, mistä ja kelle. Blogikirjoittamisessa on eniten mieltä, kun blogiaan ehtii päivittämään kohtuullisen usein ja ehtii myös itse lueskella ja kommentoida muiden blogeja. Siihen itselläni ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa, niin mukavaa kuin se olisikin.
Kun kerran blogikirjoittamisen olen aloittanut, en haluaa sitä lopettaakaan, oma blogini on minulle rakas lapsi, vaikka vähän heitteille jätetty eikä niin kovin nätisti puettu. Tämä on siis uusi pieni alku, kirjoitan itselleni vahvistusta siitä, että blogini jatkaa eloaan, välillä vähän kituliasta sellaistaan, kunnes äiti-rukalla on enemmän aikaa sille omistaa.
Eilen kylvin puutarhaan pussillisen kehäkukan siemeniä, toivottavasti ne lähtevät itämään ja Calendula saa niistä voimaa...

Kevätsiivousta ja jäätelöä

2009-04-03T17:18:00.003+02:00

Vihdoinkin aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Valitettavasti lisääntynyt valo tuntuu myös paljastavan likaiset ikkunat, sormenjäljet kaapinovissa, tahraisen jääkaapin ja uuninluukun ja ties mitä pölypiiloja ja likaläikkiä ympäri asuntoa. Kevät ja lähestyvä pääsiäinen iskevät siivousvimman, tai oikeastaan pakottavan tarpeen pyyhkiä ja hinkata vähän sieltä sun täältä, vaikkei niin kauheasti edes huvittaisi. En ole missään nimessä himosiivoaja, ehkä juuri siksi pölypallot pääsevät kerääntymään. Sitä paitsi pääsiäisviikolla on tulossa Suomi-vieraita, isovanhemmat pojan kanssa leikkimään, joten sekin pakottaa jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä vähän siistimään paikkoja. Valitettavasti siivous on niin turhauttavaa puuhaa, kun putipuhtaat lattiat kestävät ehkä puoli päivää ja ikkunoita ei ikinä saa kirkkaiksi, mutta ehkä ainakin hämähäkinseitit katonrajassa pysyvät poissa vähän kauemmin.

Pelkkää siivousta ei kevätaurinko sentään tuo mukanaan. Auringosta on ehditty nauttia myös kaupungilla ja pojan kanssa avasimme jäätelökauden piazzalla istuskellen.

Laukkukriisi

2009-03-31T11:33:00.002+02:00

Kevät kenkkuilee, taas tänään näköjään sataa ja on harmaata. Ajatuksetkin ovat vähän sateisen sumeita, tällä viikolla vanhetaan taas vuodella ja se pistää aina vähän miettimään. Mitä on tullut puuhailtua tähän mennessä ja mitä pitäisi nyt ryhtyä tekemään, kun on tähän ikään tultu. Syntymäpäivään liityy tällä kertaa laukkukriisi, en osaa päättää minkälaisen laukun valitsisin itselleni lahjaksi. Nykyisen laukun poika koristeli pop-art tyylisesti kuulakärkikynällä ja toinen on hajoamassa. Ollaanko tässä nyt jo vakavasti otettava signora, joka kantaa kepeästi olallaan upeata Furlan veskaa, vai olisiko parempi valita keskihintainen tavallinen nahkalaukku jokapäiväiseen käyttöön sporttisen ja tyylikkään välimaastosta, vai olisiko pikkulapsen pätkätyöläis-äitinä sittenkin tyydyttävä kymmenen euron mercato-laukkuun, joka kuitenkin hajoaa vuoden sisällä.
Mietteet on monet, laukun valinnastakin voi näköjään kehittää itselleen vakavan identiteettikriisin...

Kiireisiä päiviä

2009-03-18T16:48:00.002+01:00

Viime viikko vilahti kiireisissä merkeissä, nyt olen palailemassa taas rennompaan arikrytmiin, johon kuuluu myös vapaita iltapäiviä ja blogimaailmaan pistäytymistä.

Vaikka on ollut kiirettä, onneksi sen lisäksi on ollut työn puolesta myös hauskan pitoa ja sen verran mukavaa ohjelmaa, että kiire ei ole stressannut. Ohjelmaani on viime aikoina kuulunut tiivistetysti seuraavanlaisia asioita: lukemattomia postit-lappuja, espanjalaisen opiskelijaryhmän kaitsemista, epävirallista opas-toimintaa, sevillanas-tanssia, gaspachon maistelua, taidenäyttelyssä käyntiä, kommunikointia italiaksi, espanjaksi, englanniksi ja elekielellä, illallisia ja lounaita opiskelijaruokalassa, pizzeriassa, osteriassa ja ulkosalla.

Lumimaisemia

2009-03-10T20:20:00.003+01:00

Kevättä on tosiaan ilmassa, mutta eipä tarvitse ajella kuin puolitoistatuntia ja nousta vuoren huipulle niin johan näköala muuttuu! Sunnuntaina teimme päivän lasketteluretken Amiata-vuorelle ja niin uskomattomalta kuin se kotoa lähtiessä tuntui, lunta oli huipulla roppakaupalla. Isi pääsi laskettelemaan ja me pojan kanssa vuokrasimme pulkan. Hissillä huipulle ja kinosten keskellä söimme ulkosalla lounasta. Pieni rusketuskin saatiin aikaiseksi.
Rentouttava ulkoilupäivä ja latasimme aurinkoenergiaa kiireisen viikon varalle.

Kevättä ilmassa?

2009-03-02T16:43:00.006+01:00

Lauantai näytti merkkejä kevään tulosta, kun aurinko vihdoin paistoi. Kuten odottaa saattoi, sunnuntaina satoikin sitten vettä koko päivän. Tänäänkin on ollut pilvistä ja nyt taas sataa. Talvi voisi olla ihan kivaa, jos olisi pakkasta ja lunta, mutta täällä talvi on vain kostean koleaa ja sadetta. Kevättä siis odotellaan malttamattomasti.

Emme valitettavasti ehtineet juurikaan nauttia lauantain auringosta, sillä aamupäivällä olimme pojan kanssa uimahallissa. Aloitimme ensimmäisen oikean harrastuksen ja nyt poika on kirjoilla 2-3-vuotiaiden uimaryhmässä. Toistaiseksi otettiin kontaktia veteen ja vähän leikittiin. Alkuinnostus vähän laantui, kun ohjaaja laittoi pojan uppeluksiin! Toivottavasti ensi lauantaina mennään taas veteen innokkaasti ja kohta jo sukellellaan. Äitikin tarvitsisi vähän sukellusopetusta, en nimittäin mene veden alle kuin nenästä kiinni pitäen ja silmät visusti kiinni.
Uimahallireissu oli varmaan sen verran väsyttävä, että iltapäivällä nukuimme kaikki päiväunia, joten siinä se aurinkoinen päivä sitten menikin.

Ehkä se kevät sieltä pikku hiljaa kuitenkin tulee, huomasin tässä nimittäin ikkunasta jotakin violettia takapihalla. Täytyi mennä tutkimaan lähempää ja muutamat edellisvuotiset krookukset ne siellä jo kukkivat. Pihalla ei ole tullut edes käytyä viime aikoina ja nyt huomasin että myös ruusupensas versoaa uusia lehtiä, tulppaanitkin ovat työntymässä esiin ja vattupuskassa on silmuja.

Zorro kävi täällä

2009-02-25T16:44:00.002+01:00

Eilen oli laskiaistiistai eli martedi grasso ja karnevaali on siis tällä erää ohi. Tänä vuonna meillä paneuduttiinkin karnevaalitouhuun ensimmäistä kertaa lapsen näkökulmasta oikein asun kera, nonna ompeli viitan ja kaupasta saatiin hattu, miekka ja naamari. Niitä onkin sitten käytetty useaan otteeseen, lelukaupan lastenjuhlassa, sunnuntaina piazzalla, kotikulmakunnan kekkereissä, lähikylän karnevaalikulkuetta seuraamassa ja eilen kaupungin järjestämässä lastentapahtumassa. Pikkumies ei tainnut kovasti vielä itse zorrosta perustaa, mutta miekkaa oli mukava heilutella.

Pätkiä keskustelusta

2009-02-23T16:16:00.001+01:00

- voi ei, miks sun piti levittää ne palapelin palat lattialle, kun äitin piti sieltä vielä imuroida! Äiti laittaa nyt ruokaa.
- Joo, ne ovat kananmunia, uovo, juuri niin. Niitä ei voi ottaa kun ne menee helposti rikki. No äiti näyttää miten kananmuna rikotaan tänne kulhoon, näin. Viepäs nyt munankuoret biojäteastiaan. Hyvä, juuri sinne, hyvä!
- Ei ei, ei kananmunia enää voi ottaa. Ei kannata raahata sitä tuolia tänne keittiöön, äiti laittoi munat jo jääkaappiin. Ai mitäs sieltä kaapista löytyy. No ne on hammastikkuja, ei kannata ottaa niitä, ne on teräviä ja pistää. No ota nyt sitten yksi, mutta ole varovainen. Äitillä on nyt kädet lihapullataikinassa.
- Hei älä koske kahvipannuun, se menee rikki jos se putoaa. Ai keksit pudotella niitä hammastikkuja sinne kahvipannuun. Hei, kahvinkeitintä ei voi laittaa tyhjänä päälle, se kuumenee ja menee rikki. Tulepa nyt alas siitä tuolilta.
- Joo, päästä vaan kissa ulos jos se haluaa. Älä itse lähde ulos, hei sulla ei ole kenkiä jalassa. Hei älä ainakaan portista lähde ulos, mihin oot menossa!

Tässä vaiheessa kädet on pestävä lihapullataikinasta ja rynnättävä nappaamaan karkulainen kiinni ennenkuin ennettää viilettää ties minne kissan perässä sukkasillaan. Ja arkirealitymme jatkuu...

M’illumino di meno

2009-02-13T17:34:00.003+01:00

Tänä iltana taidamme illastaa kynttilän valossa ja osallistua siten pieneltä osaltamme energiansäästöpäivään. Siinä oiva tekosyy romanttiselle illalliselle, onhan huomenna S. Valentino, jota emme kyllä muuten aio juhlistaa.

Radio 2:n Caterpillar ohjelman alulle panema ”M’illumino di meno” –tapahtuma pimentää useita julkisia rakennuksia ympäri Italiaa ainakin hetkeksi ja kiinnittää siten huomiota energiansäästöön. Kunnan virastoissa kytkettiin lämmitys pois tänään tavallista aiemmin ja kunnantalon juhlallinen ulkovalaistus sammutetaan vartiksi.

Meillä puskee kotona kamiina lämpöä erityisen kylmän päivän jäähdyttämään taloon. Onneksi päivät ovat selvästi pidentyneet, niin ettei valoja tarvitse kovin aikaisin edes sytyttää. Taidanpa laittaa tietokoneenkin nyt kiinni ja keskittyä perjantai-illan viettoon perheen seurassa.

Pakkasmuistoja ja hermolepoa

2009-02-06T17:21:00.005+01:00

Kuvameemistä jäi kuvateema päälle, joten päätin postata lisää kuvia. Suomen reissulla tuli otettua mukavia pakkaskuvia, joiden raikkaudesta voi vain haaveilla täällä sateen ja sumun keskellä. Ei ole juuri kuvattavaa ollut täällä lomien jälkeen.

Laitoin ylläolevan pakkaskuvan myös tietokoneen taustakuvaksi, toivottavasti sen tuijottelu viilentää ja rauhoittaa myös hermojani, joita kotipäivä taaperoviilettäjän kanssa on taas vaihteeksi koitellut. Tunnen taantuvani hysteeriseksi hermoäidiksi ja kiljuvaksi kakaraksi itsekin. Miksei sitä on-off nappulaa ole lapsille vielä keksitty ja miksei kukaan ikinä tee niin kuin sanon juuri sillä hetkellä kun sen sanon! Miksei naperolla ole vielä minkäänlaista omaa järkeä, joka sanoisi mitä asioita on suotavaa tehdä ja mitä ei. Sukkasillaan ei kannata mennä läpimärälle parveekkeelle, paidan hihoja ei kannata uittaa lavuaarissa, kissa ei tykkää kun sen perässä juostaan koko ajan, mehumukista ei voi päästää irti jos kukaan ei ole ottamassa sitä vastaan...

Eilen oli tiedotustilaisuus scuola maternaan ensi kertaa ilmoittautuvien vanhemmille. Toisaalta odotan syyskuuta kuin kuuta nousevaa, ainakin poika saa lapsiseuraa ja pääsee purkamaan energiaansa järkevästi. Toisaalta tuntuu haikealta, melkein kuin tästä alkaisi koulutaival, ensi askel pois vanhempien huomasta tuntemattomaan. Vasta kolme-vuotias, vielä niin pieni ja kuitenkin jo isokin, kultainen ja rasittava äidin rakas mussukka.

Kuvameemi

2009-02-04T16:42:00.004+01:00

Sain Katjalta haasteen kuvameemiin, jonka otan mielelläni vastaan. Pääni kun ei vielä ole täysin selvinnyt nuhasta ja blogissa on ollut hiljaista, kuvapiristys on paikallaan varsinkin kun viime aikoina on tosiaan tullut postailtua niukasti kuvia. Uusi kamerakin on hankittu lomamatkalla hukkuneen tilalle ja sillä on jo kuvailtukin ahkeraan, mutta kuvien liittämiseen blogiini liittyy valitettavasti muutamia teknisiä ongelmia, kuten hidas nettiyhteys, jotka toivon mukaan saadaan piakkoin ratkaistua. Sitä mukaa toivottavasti blogielämänikin saa uutta puhtia, sekä oman blogin kirjoittaminen että toisten blogien seurailu ja kommentointi.

Mutta siis haasteeseen, joka kuuluu näin:
1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Tällaiseen tulokseen päädyin ohjeita seurattuani ja ihan mukava kuva sattui neljänneksi osumaan.

Kyseessä on kuva kesäkuulta 2007, päivänä jolloin vuoden ikäinen poikamme kastettiin Chiocciola-contradan jäseneksi kerran vuodessa järjestettävässä kastetapahtumassa. Contradan jäsenyys määräytyy yleensä perheen tradition mukaan, ennen vanhaan sen mukaan missä kaupunginosassa sattui syntymään. Poikaamme ei ole kastettu katoliseen kirkkoon, mutta emme kuitenkaan halunneet ohittaa maallisia ja kirkollisia elementtejä yhdistävää contrada-kastetta. Ehkä hieman epäloogista, mutta onko sillä väliä!
Kuvassa näkyy etena-contradamme nimikkokirkon edustalla oleva suihkulähde kastejuhlaa varten koristeltuna. Lähteen vedellä contradan Priori kastoi vuorotellen suuren joukon isompia ja pienempiä lapsia.

Näin kuuluvat kasteen saatesanat:
In nome del popolo di San Martino e con il bene placido dell’Eccellentissimo Seggio io, Priore di questa Contrada ti consacro Chiocciolino Vita Natural Durante. Le cristalline acque di questa fontanina infondano a te, pargolo, la fede dei nostri avi, e il dovere di tramandarlo alle generazioni future.

p.s. en voi taaskaan lähettää haastetta eteenpäin, kun tietokone temppuili ja ne muutamat blogit joita tiheämmin seuraan näyttäisivät joka tapauksessa olevan jo haastettuina.

Nuhaista sunnuntaita

2009-02-01T15:47:00.004+01:00

Viikko on hurahtanut nopeasti enkä ole ehtinyt blogimaailmaan ollenkaan. Nytkin vain pieni postaus, sillä päässä ei kulje juuri ajatustakaan. Pääni on vallannut flunssa, kaikki paikat tukossa ja nenä punottaa. Poika sen tartutti, mutta kuten tavallista lapset tuntuvat pääsevän nuhasta helpommin yli. Kuumettakaan ei juuri ollut, mutta nyt äiti tuhisee poikaa enemmän.
Eilen perheen ainut ohjelmanumero oli kaupassa käynti, iltapäivällä kaikki nukkuivat useamman tunnin päiväunet. Ilmakaan ei toistaiseksi houkuttele, joka toinen päivä sataa tai on ainakin sumuista ja pilvistä. Taitaa olla liian aikaista odotella kevättä.
Kaipa tämäkin nuha ohi menee aikanaan, huolestuttaa vaan kuinka selviän, kun huomenna pitäisi esitelmöidä pari tuntia putkeen teineille koululaisille. Täytyy varustautua vedellä, kurkkupastilleilla ja nenäliinoilla, ja toivoa että jaksaisivat olla mölisemättä.

Tämän suurempia ajatuksia ei tule pinnistämälläkään, ainut ajatus tällä hetkellä on, että tarvitsen jotain kuumaa juotavaa... Paitsi ai niin, tänä iltana täytyykin muistaa kokeilla sitä sipulikonstia yöpöydällä!

Spezzatino alla senese

2009-01-25T16:23:00.001+01:00

Kotoisaan sunnuntaihin sopivat mainiosti pitkää kypsennystä vaativat, mutta kohtuullisen simppelit ruokalajit. Niinpä perheemme sai tänään lounaaksi sienalaista palapaistia perunoilla, spezzatino con le patate. Valmistus aloitetaan, kuten monet muutkin ruuat, oliiviöljyssä kuullotetulla valkosipulilla ja hienonnetuilla porkkanalla, sipulilla ja varsisellerillä. Lisätään kohtuullisen isoiksi paloitellut naudanlihalihapalat ja ruskistetaan. Sen jälkeen voi kasariin lorauttaa punaviiniä ja kun se on höyrystynyt, laitetaan mukaan tomaattimurskaa. Itse käytän useimmiten kaupan purkkia, parasta olisivat tietysti tuoreet tomaatit tai kotisäilykkeet. Sitten maustetaan suolalla ja rouhitaan mustapippuria ja jätetään hautumaan pariksi tunniksi tai ylikin jos lihat ovat kovin isoja. Lisätään vettä tai lihalientä jos neste kuivuu. Jonkin ajan päästä voi vielä lisätä perunalohkoja, jotka kypsyvät kätevästi ja maukkaasti samassa padassa. Jotenkin suomalaisen oloista maukasta perusruokaa johon ei paljon muita lisukkeita eikä alkuruokia tarvita.
Jälkiruokana meillä kyllä oli vielä pakastimesta otettua castagnaccio-piirakkaa, kastanjajauhoista valmistettua litteää kakkua, jossa on pinjansiemeniä ja saksanpähkinöitä.

Kun nyt kerran olin hellan äärellä, päätin tyhjentää jääkaapin vihannesosastoa ja laitoin porisemaan illaksi vielä vihanneskeiton, minestrone di verdure. Vaikeusasteena vain vihannesten pilkkominen, lopun hoitaakin pitkä kypsennys ja herkullinen keitto on valmis. Joukkoon pääsi porkkanaa, perunaa, sipulia, kesäkurpitsaa, tavallista kurpitsaa, varsiselleriä, persiljaa, mustaa kaalia, herneitä ja vihreitä papuja. Mausteeksi suolaa ja lopuksi voi vielä lorauttaa suoraan lautaselle hieman oliiviöljyä ja tietenkin parmigiano-raastetta. Isosta kattilallisesta riittää useampaankiin ateriaan ja keittoa voi vaihdella laittamalla mukaan riisiä tai pikkupastaa.

Bussissa opittua...

2009-01-22T15:33:00.002+01:00

Tänä aamuna kuuntelin bussissa kahden takanani istuvan naisen keskustelua, joka koski lasten räkätauteja, yskää, nukkumisongelmia, ja muuta olennaista - ainakin pikkulasten äitien kannalta. Keskustelussa käytiin läpi mm. sopivaa sisälämpotilaa yön aikana, minkälaista pyjamaa lapsen suostuvat käyttämään ja miten päin ja missä sängyssä lapset nukkuvat. Puhuttiin myös siitä, kuinka hankalaa on saada lapsi käyttämään aerosolia (tähän pienenä selvennyksenä, että aerosol on höyryhengityslaite, erittäin kätevä ja paljon tehokkaampi kuin kattilan päällä henkäily, en tiedä onko sellaisia Suomessa olemassa).

Keskustelun lomassa toinen nainen toi esiin tehokkaan kotikonstin, rimedio casalingo, yskän varalle: puolikas sipuli yöksi sängyn viereen. Ainakin muutaman yön tämä keino oli tepsinyt ja lapsi oli nukkunut heräilemättä. Aamulla huoneen täytti luonnollisesti sipulin löyhkä, mutta se on pieni hinta hyvin nukutusta yöstä. Neuvo kuulosti mielenkiintoiselta, laitoin sen korvan taakse ja päätin testata seuraavan yskän tai flunssan iskiessä. Bussissa on välillä oikein hauska matkustaa ja oppii kaikenlaista uutta!

Isi korjaa!

2009-01-20T11:15:00.001+01:00

Pikkuautot tuntuvat olevan jatkuvasti korjauksen tarpeessa, pyöriä lähtee irti ja pienet muoviosat menevät rikki. Poika tuo rikkinäiset autot nähtäväksi ja usein turvaudun lauseeseen ”isi korjaa, näytä sitten isille kun se tulee kotiin”. Taas yksi vahvistus perinteisille sukupuolirooleille, jota vastaan en tässä tapauksessa jaksa edes yrittää taistella. Äidillä on yleensä paljon kaikenlaista muutakin puuhaa eikä äidillä kerta kaikkiaan ole kärsivällisyyttä liimailla pikkuosia paikoilleen, äiti heittäisi ne suoraan roskikseen.

Isi taas jaksaa väkertää pienten ja kärsivällisyyttä vaativien korjaustöiden parissa ja liimata samaa pyörää useaan kertaan ennen sen roskikseen joutumista. Attack-superliima tekee ihmeitä, minkä tahansa saa korjattua. Olenkin keksinyt uuden lempinimen miehelleni, Attack-man!

Alkuvuoden tilinpäätös

2009-01-14T17:54:00.003+01:00

Lomat ja pyhät on nyt sitten lopullisesti vietetty ja Suomi-lomaltakin ollaan palattu taas italialaiseen arkeen. Ilma on kylmän kostea ja harmaa, mutta lunta ei täällä näy. Suomessa oli mukavaa kuten aina, mutta tällainen kymmenen päivän miniloma on aina jotenkin vajaa. Ei ehdi kunnolla päästä sisälle taas suomalaiseen elämänmenoon, olo on turistimainen. Ja talvilomalla tulee oltua paljon ihan kotosalla tai lähinurkissa, varsinkin kun ensimmäisinä päivinä poika oli kuumeessa, joten kymmenen päivää ovat enemmän kuin riittävät näin lössöön lomailuun.

Pariin otteeseen kiertelin kaupungilla, mutta tällä kertaa jotenkin kummasti, ja rahapussin kannalta onneksi, tuli sellainen ostokielteinen olo eikä huvittanut shoppailla. Vasta viimeisenä päivänä tuli sitten sellainen lähtöä edeltävä paniikki, että olisi pitänyt hankkia lisää lasten kirjoja ja itselle kirjoja ja entäs vakituiset Marimekon ale-ostokset.

Jotain pientä sitä tuli kuitenkin osteltua, kun matkalaukkuun varatut tyhjät kilot täyttyivät, niin että laukkua sai pakata sadan gramman tarkkuudella. ”Tämä hapankorppupaketti saa sittenkin jäädä ja pojan vähän niukka villatakki, mutta tuoreesta ruisleivästä ja suklaasta en luovu”. Tuli taas manattua lähtiessä pakattuja liikoja vaatteita. Kun vaatekaappini Suomessa pullottelee vanhoista villapaidoista ja muista koti- ja ulkoiluvetimistä eikä lomalla ollut mitään erityisiä tilaisuuksia, neljä villapaitaa ja kolmet housut olivat aivan liikaa ja niiden sijaan olisi se hapankorppupakettikin mahtunut.

Tajusin tässä vasta äsken että uusi vuosi on nyt sitten alkanut, entinen takana päin. Jonkinlainen rajapyykki on taas ohitettu, sivua käännetty, entinen vuosi arkistoitu niin että siitä voi vetää joitain johtopäätöksiä. Vuosi 2008 oli kohtalaisen mukava, ei mitenkään mullistava, mutta tasapaksun leppoinen. Kuulostaa tylsältä, mutta ei se ihan niinkään ole. Loppuvuosi toi tullessaan jonkinlaista mielenrauhaa siitä että elämä jatkuu samanlaisena eikä ole tarvetta yrittääkään juuri nyt mitään mullistavaa. Työt jatkuvat epävakaisen vakaina ja pätkittäisenä ainakin vielä vuoden, poikaa ei vielä viedä hoitoon vaan vasta ensi syksynä. Elämässä ehtii vielä kaikenlaista tulevinakin vuosina.

Saapa nähdä mitä tuo tullessaan alkanut vuosi 2009, edellisen vuoden seesteisyyden jälkeen. En osaa aavistaa millaisissa tunnelmissa tämä tuleva vuosi voisi päättyä ja onko jotain erityistä uutta odotettavissa. Ja saapa nähdä miten tämä blogi jatkaa eloaan, onko se enemmän piparintuoksuinen vai pippurinen, jaksanko ruotia elämääni ja ajatuksiani blogimuodossa entistä ahkerammin. Innostunko kirjoittamaan vihdoin entistä enemmän, kuten olen aina haaveillut.

Suomi-lomailua

2009-01-09T20:33:00.004+01:00

Pyhät on jo ohitettu, mutta olen vielä jatkanut lomailua ja blogigin on ollut vähän lomapimennossa. Uuden vuoden vietimme koko perhe Bergamossa ja sieltä suuntasimme pojan kanssa vielä pienelle talvilomalle Suomeen. Toimme tullessamme flunssan, mutta siitä päästyämme on jo ehditty nauttia lumessa peuhaamisesta, pulkkamäestä ja pakkasesta.
Suomi-loman nautintoja ovat tavalliseen tapaan myös sellaiset arkiset asiat kuin syöminen, saunominen ja kaupoissa kiertely. Niiden lomassa tietenkin myös kyläily ja tuttavien tamaaminen. Rentoa meininkiä siis ilman sen suurempia tavoitteita. Viikonloppu vielä edessä ja sitten taas kotiarkeen, jossa isi jo ikävöi meitä kissan kanssa.

Hyvää Joulua!

2008-12-24T17:07:00.003+01:00

Jouluaatto alkoi arkisissa merkeissä, olimme viikottaisella mercatolla. Nyt kun ilta alkaa hämärtyä, joulutunnelma tiivistyy ja joulunodotus huipentuu. Perunalaatikko muhii uunissa, munavoi odottaa valmiina, joulutähti komistaa olohuonetta ja kynttilät valaisevat.
Ja kohta tulee joulupukki, se on jo melkein täällä! Nyt täytyy herättää poika kesken päiväunten että ehdimme nähdä meidän kulmakunnalle lasten iloksi poikkeavan joulupukin, melkein oikean.

Oikein mukavaa, tunnelmallista, tuoksuvaa, iloista Joulua kaikille!

Lastenkulttuuria

2008-12-20T20:04:00.002+01:00

Tällä viikolla on harrastettu lastenkulttuuria pariinkin otteeseen. Joulun alla kaupungilla on kaikenlaista tapahtumaa, joten pimeää ja kylmää uhmaten lähdimme kaupungille parina arki-iltana. Keskiviikkona tutustuimme uudistettuun Lasten museoon, jossa oli pidennetty aukioloaika ja lapset saivat piirtää ja värittää. Poika lyöttäytyi heti muiden lasten joukkoon ja oli juonessa mukana. Värikkäitä styroksin paloja kun kostutti sieneen, ne sai liimattua seinälle ripustettuun paperiin.
Museosta mentiin kuuntelemaan gospel-konserttia viereiseen kirkkoon. Poika taputti innoissaan ja kun kyllästyi istumaan leikki loppuajan ilmapallolla. No, eihän gospel konsertissa niin vakavasti tarvitse olla.

Perjantaina suuntasimme uudestaan kaupungille kun ohjelma lupasi kiertävää animaatiota, musiikkia ja teatteria lapsille. Olimme liikkeellä vähän liian myöhään, mutta löysimme kuitenkin iloisen torvisoittobändin ja törmäsimme myös ohimennen joukkoon tonttuja ja muita outoja olioita. Eivät olleet ihan suomalaisen joulutontun veroisia.
Kävimme myös tutustumassa moderneihin joulukuusiin. Siellä oli myös pojalla kivaa kun sai juosta parin isomman pojan perässä ja kiipeillä värikkäiden pleksikuusten lomassa.
Tämän kulttuuriannoksen jälkeen lauantai olikin sitten omistettu joulusiivoukselle kotioloissa.

Joulutunnelmia ja unelmia

2008-12-16T12:17:00.002+01:00

Ulkona sataa joka suuntaan, myrskytuuli ulvoo nurkissa eikä ulos tee mieli pistää nokkaansakaan. Selailen vanhoja suomalaisia joululehtiä, joita olen vuosien mittaan säilönyt. Ihania joulusisustuksia, joulukoristeita ja joululeivonnaisia tutkiessani suunnittelen minäkin täydellistä joulukattausta, itse tehtyjä koristeita ja kymmentä laatua pipareita ja kakkuja. Toteutus tyssää yleensä siihen, ettei tarvittavia aineksia ole saatavissa juuri silloin kuin luomisen puuska iskee tai aika ei sittenkään riitä kaikkeen.

Kaiken ei kuitenkaan tarvitse oikeasti olla lehtien unelmajoulun kaltaisen täydellistä, mielikuvitusjoulu piparin ja kahvikupposen äärellä on sekin nautinnollinen hetki. Pienistäkin asioista syntyy joulun tunnelma. Niinpä kaivan vanhat joulukoristeet esiin ja laitan Aarikan puutontut Aalto-maljakon ja Iittalan tuikun väliin taustalla purkillinen suomalaisia käpyjä. Täydellinen suomalainen joulusisustukseni on valmis ja joulun odotus jatkuu!

Yökukkuja

2008-12-13T01:22:00.000+01:00

Perheemme nukkumisongelma on yhä pahentunut. Poikaa ei saa illalla nukkumaan ajoissa (eikä kukaan ole oikein jaksanut sitä viime aikoina yrittääkään), päiväunet eivät kiinnosta päiväuniaikaan, mutta simahtaa sitten kesken leikin sellaiseen aikaan kun ei päikkareitä enää pitäisi nukkua, aamulla vetelisi sikeitä vaikka kuinka. Tunnen olevani aivan epäonnistunut äiti mitä tulee päättäväiseen unirytmin noudattamiseen. Tutin käytössä on menty takapakkia siinäkin, poika kinuaa sitä joka välissä, kun siitä pitäisi päästä kokonaan eroon. Koitan ajatella positiivisesti, että ehkä tämä on vaan joku vaihe, joka menee ohi. Miitä vaiheita vaan tuntuu olevan koko ajan joku ongelmainen päällä...

Mutta mitä voi oikeastaan odottaa, ei omena kauaksi puusta putoa. Kun äitikin kukkuu yömyöhään yksinäistä iltaa heti kun tilaisuus tulee ja on aina ollut erityisen aamu-uninen. Kaikki energia ja inspiraatio kun tuntuvat vaan aina keskittyvän myöhäisiin iltahetkiin. Voisin vaikka ryhtyä imuroimaan keskiyöllä tai luoda vaikka mitä.
Jospa nyt kuitenkin koittaisi ryömiä lämpimän peiton alle, kun kerran sängyn lämmittäjäkin kuului juuri kotiutuvan...

Pikkujoulujuhlintaa

2008-12-07T22:53:00.000+01:00

Eilen vietimme lähikaupungin pienen suomalais-italialaisen joukon kanssa perinteisiä pikkujouluja. Samalla juhlistimme Suomen itsenäisyyspäivää, ainakin oven ulkopuolella liehui Suomen lippu.
Valmistin perinteisesti joululaatikot, imelletty perunalaatikko ja porkkanalaatikko ovat ulkosuomalaisvuosina kehittyneet bravuurikseni. Talon isäntä paistoi komean kinkun, lisäksi pöydässä oli rosollia, karjalanpiirakoita, graavilohta. Jälkiruuaksi riisipuuroa ja luumukiisseliä, joulutorttuja ja pipareita. Glögiä tietenkin nautittiin sekä ennen että jälkeen illallisen.

Pukki jätti lapsille pienet paketit oven taakse, vaikkei itse pukista nähty vilaustakaan. Lapsilla oli tietenkin mukavaa keskenään, vaikka tänä vuonna ei erityisiä ohjelmanumeroita tai joululauluesityksiä ollutkaan. Alkuvuosina, kun lapsia ei vielä ollut mukana, lankesi italialaisten miehenpuoliskojen tehtäväksi esittää joululauluja suomeksi tai näytellä Mauri Kunnaksen kirjan mukaan jouluaiheista näytelmää. Suomen ääntäminen riitti ohjelmanumeroksi jo sinänsä.

Ilta vierähti mukavasti ja tähtitaivaan tuikkeessa köröttelimme kotiin vatsat täynnä ja mielet virittyneenä oikean joulun odotukseen. Takapenkkiläinen uinui autuaasti uusi pikkuauto kummassakin nyrkissä.

Piparintuoksua!

2008-12-06T01:17:00.000+01:00

Meillä oli tänään leipomispäivä. Vihdoinkin ensiaskel kohti jouluvalmisteluita. Kaappien kätköistä otettiin esiin siirapit, piparimausteet, Sunnuntain sihtiruisjauhot, pullavuuat. Kaikki aarteet, joita säilötään erityistilaisuuksia varten ja joiden tuoksu saa jo joulutunnelman aikaan.
Koko päivän puurtamisen jälkeen syntyi joulupipareita, kaardemummakakkuja, karjalanpiirakoita ja kookospullia. Keittiö näytti välillä taistelutantereelta ja tasot täyttyivät milloin mistäkin. Pieni keittiöapulaiseni ei ollut samaa mieltä piirakoiden rypytystekniikasta, mutta strategisella hetkellä nukahti lopulta niin että piparien leivonta meni sivu suun.
Väsyneenä mutta onnellisena maistelen, purkitan ja pussitan tuloksia. Vain muutama lievästi kärähtänyt pellillinen pipareita ja kaksi pientä palohaavaa sormessa.